24H... PALAUTUMINEN... UNKARIN MM-KISAT

                     Lumi narskuu askelten alla. Kävelen rauhallisin mielin kunnes pysähdyn ja odotan pari minuuttia ajan täyttymistä - ajan, joka on merkkinä startille. Edessä on vuorokausi uudella alueella, pakkasessa. Nyt -22, lähdön hetkellä. Hieman jännittää, kuten uudet asiat lähes meitä kaikkia missä tahansa elämänaloilla.

                     Metsässä lämpö kohtaa viimeisimmänkin varpaan. Jo huurtuneen kypärälakin alta paistaa vaaleat legot hymyssä suin. Samalla tiedän, että voin alkaa elämään liikkuvien jalkojen päällä rennommin.

                    Kilometrit kuluu. Kierros tulee tutuksi. Välillä kuvaan vastaantulevia liikkujia. He ovat tänään nopeita... Välillä huoltoa, sitten taas. Tämä on puolestaan tuttua. Huolto saattoi olla harrastuksen alussa peikko, joka saattoi ehdottaa jopa vetäytymistä asiasta. Nyt se on enempi jalkoja polttava paikka, josta haluaa nopeasti pois. Kaikki riippuu siitä mitä halutaan. Minä haluan juosta ehkä kovemmin kuin koskaan aikaisemmin. Juoksu on maailma, jossa voi kokea niin paljon äärimmäisiä asioita, ettei niitä voi koskaan kirjoittaa aukottomasti auki, vaikka kuinka haluaisin ja yrittäisin. Siksi kehoitankin kokemaan. Taas olisi tulossa oiva tilaisuus juosta ja kävellä itsensä ulos arjesta.

                  Olen taas reitillä, yksin, mutta en yksinäinen. Hyvä olo täyttää mielen. On upeaa juosta koko 12km kierros metsäisillä poluilla tuntematta sitä ollenkaan fyysisenä kulkuna vaan mielen askarteluna. Pian 50km juostuna. Tästä se yleensä alkaa. Alkulämmittely on takana, alun "turhat" seitsemän tuntia, jotta päästään asiaan. Oikeasti pitkien matkojen ultrajuoksija on vasta 7h jälkeen tilassa, josta on vielä pitkä matka siihen, kun homma toden teolla vasta alkaa. Harjoituksissa tosin lennetään niin matalalla, että oksiin karahtamiseen menee aikaa.

                   Ultrajuoksija aloittaa kasvun esim. kun saa alkaa pumppaamaan väsyneillä jaloilla itseään eteenpäin kohti kilometrejen päässä olevaa huoltoa. Harjoittelun onnistumisesta tuli oltua iloinen aina palatessani huollosta reitille. Huolto voimaannutti aina - ja paljon - ja lyhyessä ajassa. Alkaa olla kivijalkaa. Samalla tiedän olevani vasta alussa. Kaukana ovat vielä kestävimmät ja parhaat päivät. Ilo tästä kaikesta kiehuu sisälläni. Uskon voimakkaan hyvänolontunteen auttaneen jopa palautumisessa, kun keho on saanut kaiken aikaa positiivista aivoista johdettuna.

                   Kierrokset kuluvat. On jo kahdeksas kierros. Olen juossut vaellusreitillä  jo yli 90km ja noin 13h. Tunnen kuinka pääsen kokemaan juoksemista ehtyvillä jalkavoimilla. Vaellusreitti lypsää jalkoja tyhjäksi hiljalleen... Uusi kierros, vielä yksi, sitten taas huoltoon. Taas? Huoltoa siis noin 5h välein. Kaikki on suhteellista. Nyt joudun katsomaan jo tiukemmin kulmakarvojeni alta. Vesi valuu nenänpäästä, vaikka on -15 pakkasta. Kyllä täältä tullaan, muistelen ajatelleeni, kun näin ystävän otsavalon hieman etempänä.

                   Tasainen olotila taas huollon jälkeen. Vahvaa. Tasaista. Täytyy vieläkin muistuttaa itseään maltista. Välillä tekisi mieli vetää. Vedetään sitten joskus toisten. Nyt täytyy säilyttää harjoituksen tarkoitus. Homma umpeutuu lopulta varsin vaivatta. 23h 21min lähdön hetkeä myöhemmin. 144km kuljettua matkaa tuli samalla. Ihan mukavasti. Tarkempaakin tarinaa tuli kirjoitettua tuossa pari päivää sitten.

                  Palautuminen on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Tietenkin sitä edesauttaa harjoituksen kevyt ote, vaikka kestoa oli pitkästi. Keskisyke oli 114. Kulkua oli enempi maastossa kuin tiellä.

                  Eilen kävin ensimmäisen varsinaisen lenkin edellä mainitun jälkeen. 16km kevyesti @5:46. Ei mitään kovin erikoisia tuntemuksia. Tietysti tilanteeseen nähden tasapainoisesta lenkistä huolimatta jaloissa ja kehossa tuntui vielä neljä päivää aikaisemmin loppunut, lähes 24h harjoitus. Mutta yllättävän vähän. Tästä on hyvä jatkaa palauttelua.

                 Isoin erikoisuus tuolla sydänmaanreitillä juoksemiseen useita tunteja on siinä, että varpaat joutuvat koville. Nytkin oli 3-4 päivää ajoittain hankaliakin särkyjä. Kaikella hyvälläkin on hintansa. Mutta tuo on pieni vero sille, mitä sieltä saa. Katson kehittyneeni paljon viimeisen vuoden aikana harjoitellessani I-SR2014-vaellusreitillä.

                 Eilen varattiin lentoliput Unkariin Oulusta asti ja takaisin. Nyt on helpottunut olo senkin suhteen. Ei tarvi enää noita asioita miettiä. Samalla aloitimme Jannen kanssa keräämään tukijoita Unkarin 6 vuorokauden MM-kisoihin. Jos haluat olla yksi tukijoistamme, ota yhteyttä e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com   Joten pikkuhiljaa katseet alkaa kääntymään Unkariin. 

                  97 PÄIVÄÄ STARTTIIN

Onni Vähäaho, Nivalassa 29.1.2015

24h LIIKKUMISEN KOKEMUKSIA...

                  ...Voit lukea täältä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.1.2015

#isr2014perheultra kilometrisato

                           Perheultra ei ollut kilpailu vaan kilometrisadon keruu leppoisin mielin. Kuitenkin tämä joskus tullaan uusimaan, joten jokaiselle tässä muistoksi omat liikutut kilsat ja käytetty aika. Olitte aktiivisia. Kiitos!

                        Tapahtuma järjestiin Iso-Sydänmaan vaellusreitin ns. talviperhereitillä, jonka pituus on 12km Pyssymäen laavulta ja takaisin. Reitistä 47% on Pyssymäen ja Vinnurvan hiekkatietä ja loput 53% vaelluspolkua.

                       Itse perheultran varsinaisiin sarjoihin osallistui 8 luonnon helmassa kulkevasta polkureitistä pitävää. Sen lisäksi kaksi osallistui ohjattuun vapaaseen iltakävely sarjaan. Kaikkiaa liikuttuja kilometrejä kertyi vuorokauden aikana 397,2km

Kilometrisato

Onni Vähäaho   144km        23h 21min    (24h sarja)  aloitus Pe klo.9
Jyrki Leskelä  72km       12h43min     (14h sarja)  aloitus Pe klo.19.30
Lasse Ylimäki 60km           9h38min       (13h sarja)  aloitus Pe klo.20
Keijo Nivala 24km             2h20min       (NonStop sarja)
Jarmo Honkala 24km         2h 52min      (NonStop sarja)
Antero Erkkilä 24km         3h 2min         (NonStop sarja)
Jarmo Kivioja 18,6km*     3h 56min      
Kaisa Haikara 12km          1h 41min       (NonStop sarja)
Jani Jyrkkä 12km              1h 50min       (NonStop sarja)
Maarit Kivioja 6,6km*     1h 37min

* = Ohjattu vaellusreittiin tutustuminen

        Homma melkein pulkassa. Kuvassa vasemmalta: Onni.V, Jyrki.L ja Lasse.Y



Tarkemmat kierrosajat alla. Henkilöt on numeroitu seuraavasti:

1. Onni.V... 2.Jyrki.L... 3.Lasse.Y... 4.Keijo.N... 5.Jarmo.H... 6.Antero.E
7. Kaisa.H... 8.Jani.J

1.kierr

2.kierr

3.kierr

4.kierr

5.kierr

6.kierr

1.

1:26

1:30

1:31

2:06

1:36

1:47

9:56

7.kierr

8.kier

9.kierr

10.kierr

11.kierr

12.kierr

yht.

2:19

1:46

1:56

2:30

2:22

2:32

13:25

23:21

144km

1.kierr

2.kierr

3.kierr

4.kierr

5.kierr

6.kierr

Yht.

2.

1:36

1:46

1:56

2:31

2:24

2:30

12:43

72km

3.

1:45

1:51

1:54

2:01

2:07

9:38

60km

4.

1:10

1:10

2:20

24km

5.

1:36

1:16

2:52

24km

6.

1:26

1:36

3:02

24km

7.

1:41

1:41

12km

8.

1:50

1:50

12km

Onni Vähäaho, Nivalassa 24.1.2015

AATON TUNTEMUKSIA

                         Jouluhan meni, mutta juoksijalla se on ainiaan. Huomenna alkavasta 24h polkujuoksutapahtumastahan kirjoitin ennakkotunelmia toissa päivänä NÄIN. Tuolloin kroppa tuntui olevan elämänsä iskussa. Viimeisimpien lenkkien kertoma oli ollut jopa niin hyväntuntuista, että vallan mietin kuka niitä puolestani tekee. Olen tiedostanut  jo jonkin aikaa kunnon kasvaneen ilahduttavasti. Samalla olen pyrkinyt olemaan huolellinen ja pyrkinyt pysymään ladulla. Siinä olenkin mielestäni onnistunut jämptisti eilistä lukuunottamatta.

                         Eilen oli ohjelmassa 21km juoksupäivän keskiosassa 7km reipasvauhtinen lenkki. Päädyin tekemään sen -20 asteen pakkasen vuoksi juoksumatolla. Juoksin 2-3 vuotta sitten niin paljon matolla, ettei se tapana juosta eroa juurikaan kesäisestä stabiilin reitin asfalttireitistä. Tuntuma olikin heti tuttu. Jo verryttelyssä huomasin, että nyt kulkee. Helposti alle 5min/km vauhtia (@4:50/km) Pk1 -alueen sykkeillä verrytellen. Vauhdikkaan 7km pätkän aikana ajatus herpaantui ja mieliteko ylitti alokasmaisesti järjen. 7km @4:10/km. Vedin 10 sykepykälää liian reippaasti. Ihan pystyin koko Vk-treenin ajan puhumaan vierekkäisellä matolla juosseen kanssa, mutta jalkojen lihaksille se oli liian tehokas harjoitus - ei tavallisessa tilanteessa, vaan kahden päivän (eli huomista) päässä siintävää 24h -harjoitusta silmällä pitäen. Tänään aamulla ns. etureiden todella löytyivät. Auts!

 Foam-rullalle on tänään ollut jo - ja tulee olemaan - käyttöä.

                        Ainakin olen nyt todella varmistanut, että pääsen huomenna klo.9 alkavassa 24h polkujuoksuharjoituksessa tunnelmiin. Pakkasta on suorituksen aikana tuoreimman ennustuksen mukaan -19/-14. Se on pitänyt jo muutoinkin varsin nöyränä sään vuoksi. Pakkasta ei voi ottaa koskaan liian tosissaan noin pitkissä... lopuksi hieman erilaista tapaa kirjoittaa...

                     PÄÄN SISÄLLÄ

                      Istun tuolissa. Olen ainoa asiakas, saan siis kaiken huomion. Juttujen aihe soljuu kuin juoksija polunlaidasta toiseen. Koskaan ei tiedä mitä seuraava hetki tuo tullessaan. Hiukset lyhenee, huomenna voimat hupenee, hiljalleen - hallitusti...on tarkoitus. Hiuksiani käsittelevällä on itse homma hanskassa. Hänen ei ole temppukaan puhuttaa samalla tuolissa häntäluun päällä istuvaa. Ihailen hänen loputonta intoa puhua pakkassäästä. Sama aihe on pyörinyt hänellä yli 40-vuotta, eikä se näy yhtään. Into on käsin kosketeltavissa. Samoin raikkaus, iloisuus ja huomaavaisuus. Ammattilainen. On hienoa huomata arvostavansa. Sitä kautta voi tuntea onnistuneensa, on tajunut kanssaihmisen hyvyyden...
                      Sivut kuusmillisellä, päältä tasotellaan ja ohennellaan - häntä jätetään. Taidan olla helpoimmasta päästä. Lopuksi lämmin fööni hurisee harjallani, se vie ajatukset taas huomiseen. Lähes ääneen naurahdan miettiessäni föönin lämmön olevan kenties ainutkertaista lämpöä vähään aikaan. Huomenna pakkasen syliin... Fööni sammuu. Nyt minun on selvittävä ilman ulkopuolista lämpöä. Sitä on tuotettava itse... kunnes loppusauna ja kenties kipristelvät varpaat - tunne, jonka moni on elämässään kokenut. Niin, kokenut. Me halutaan taas kokea. Koe sinäkin.

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.1.2015              

VUOROKAUSI VAELLUSREITILLÄ

                    Perjantaista klo.9.00 aina Lauantaihin klo.9.00 on käynnissä I-SR2014-vaellusreitillä #isr2014perheultra -tapahtuma. <<-Seuraa tuosta linkistä tapahtuman edistymistä. Monet ovat mukana NonStop -sarjassa, eli käyvät vuorokauden aikana yhdestä kierroksesta useampaan kiertämässä 12km talvivaelluspolkureittiä. Kolme on ilmoittautunut juoksemaan illasta aamuun, eli lähtöajasta riippuen n.9-14h. Itselläni on tarkoitus tehdä matalatehoinen 24h harjoitus.

                   Nivalan Liikuntakeskus Oy järjestää samassa yhteydessä myös ohjatun perhereitin (6-12km) halukkaille Pe klo.17 alkaen. Sinnekin voi mennä mukaan! Lue lisää TÄSTÄ.

                  Itse lähestyn tätä fyysisen puolen sijaan enempi henkisenä koettelemuksena, psyykkisen kunnon kehittäjänä. Tavoitteena on juosta 120km vuorokaudessa. Se kuulostaa kyllä paljolta, kun talvireitilläkin 53% reitistä on metsäpolkua. Myös korkeuseroa on jonkin verran. Mutta matka ei ole nyt tärkeintä vaan 24h harjoitus metsäpolulla selkeässä pakkassäässä, joka omalta osaltaan luo omat haasteensa.

                 Pienenä mainoksena voi todeta, että perheultraan on ilmoittautunut mm. Kaksi alle 3h maratoonaria, joista toinen on M60-sarjan Suomen mestari vuodelta 2013, jolla on myös Suomen ennätys juostuna 6h ultramatkalta. Sen lisäksi mukana on myös ultrajuoksija maamme huipulta, Jyrki Leskelä, joka on juossut parhaillaan 48h aikana yli 295km.

                     Infosta voi lukea lisää.  Mukavia seuranta hetkiä ja vielähän tähän ehtii osallistumaankin. Ei muuta kuin e-mailia vaan: onni.cosmos(at)gmail.com  Tilannetietoja ja mahdollisesti tunnelmia välitän tuonne twitteriin vähintään silloin kun käyn huollossa, eli muutaman kerran vuorokauden aikana -> #isr2014perheultra   Sieltä voi seurata vaikka ei ole liittynytkään palveluun.

Onni Vähaäho, Nivalassa 20.1.2015   

NUMEROITA

                      Myönnän joskus ajatelleeni, että sitten kun olen joskus sairaslomalla niin nautin ja lepään. Ei se ole oikein vielä koskaan mennyt niin, ei minkään poissa-olon vuoksi. Eikä nariseva jännetupintulehdus tehnyt poikkeusta. Aluksi meni 3-4 päivää ennen kuin uskalsi edes vähän painaa oikean käden sormilla näppistä. Muutoinkin elämä oli yllättävän vaikeaa pelkällä vasemmalla kädellä. Jopa syöminen. Voinkin sanoa löytäneeni toisen käden itsestäni. Nyt ns. vamma käsi on jo parempi, mutten vieläkään ole uskaltanut sillä esim. kauppapussia tai roskapussia kantaa. Jostain on silti aloitettava.

                      Mieli on tehnyt uusia NHL-tilastojakin. Nythän olisi ollut aikaa. Tähän asti se ei olisi ollut mahdollista, sillä oikea käsi olisi rasittunut liikaa - eikä se taida vieläkään olla järkevää, joten malttia vaaditaan. Onneksi on sentään voinut kävellä ja juosta. Tosin juoksuharjoittelussakin on menossa kevyt viikko. Ehkä vähän kävelyä lisäksi.

                      Tilastoja ja numeroita on ollut siis ikävä. Kun en vielä aivan tohdi kokonaista tilastopäivää ottaa niin käydäänpä hieman läpi joitakin numeroita, jotka kertovat minulle - ja ehkä myös lukijoille - jotain.


5           Noin 5minuuttia kilometriä kohden vauhti tuntuu tällä hetkellä helpommalta kuin koskaan talvella aiemmin. Juoksin tänään 8,6km 5:04/km -vauhdilla ja 135 keskisykkeellä varsin mukava tunnelmaisen lenkin. Täytyy tuohon nyt ottaa sen verran kantaa, että: -"Ooha se hyvä ettei oo menny harjoittelu polusta, vaikka kunto onkin peräisin polusta". Kaikista parasta tässä tietysti on, että tämä tilanne on ny tällanen kaiken harjoittelun keskellä, enkä koe olevani mitenkään hyvin palautunut tai parhaassa mahdollisessa suorituskunnossa. Eli ollaan ns. perusjyräys tilassa, tasasessa talissa.


45       Sen verran on päiviä enää aikaa ilmoittautua PEP2015 -polkujuoksutapahtumaan halvemmalla maksulla. Olisiko nyt hyvä hetki laittaa ilmoittautuminen sisään? Muistin aikana. Tiedän monen pohtinneen sitä. Rohkeasti vaan ja motivaatiota harjoitteluun on tiedossa pitkäksi aikaa.

   
 81,5     On tätä nykyä painoni. Se oli pahimmillaan vajaa kolme viikkoa sitten 85,2kg. Reilu kaksi vuotta sitten se on ollut alimmillaan juoksuharrastuksen aikana 77,3kg. Meillä on poikien kanssa sellainen viiden viikon "painontiputus" kisa, jonka isona päämääränä on laittaa kunkin ruokatottumukset ja ajat kohdilleen. Hyvin on mennyt. Eiköhän tuo alle 80 vilahda.


111           Eli enää tuon verran on päiviä siihen, kun se vihdoin alkaa, eli Unkarin 6 vuorokauden juoksukisa. Toivottavasti saan olla terveenä ja sitä kautta mukana. On minulta kysytty sellaistakin, että mitäpä tuumin, jos tulee joku sellanen este, etten pääse kisaan. Kysyjät ovat olleet yllättyneitä siitä, ettei se minun maailmaa kaada. Sen taas perustelen sillä, ettei mikään yksittäinen harrastustapahtuma saa koskaan muodostua niin tärkeäksi. Unkari on tosi iso unelma ja tavoite, mutta ei mikään pakko-päästä-juttu. Varsinkaan tässä vaiheessa juoksuharrastusta, kun parhaat vuodet ovat vasta paljon tuonnempana. Niin ainakin uskon. Toki siitä lähdetään, että Balatonjärven rannalla kyyristytään lähtöasentoon toukokuun 6.päivä.


1100            Niin monta tuntia treenaa Martin Johnsrud Sundby vuodessa hänen omien sanojensa mukaan. Itse vedin viime vuoden reilun 600 tunnin vuosijyystöllä. Vaikka aina on ilkeitäkin puheita ja monenlaisia epäilyjä niin itse ainakin arvostan tuota intohimoa harjoitella. Lakkia päästä vaan. Jollain tapaa olen Sundbyn kanssa samaa mieltä. Tuo artikkeli antoi itsellenikin pienen tukistuksen takatukassani olevasta hännästä. Toki pitää maltillinen olla, kun on vielä näin ohuet pohjat, mutta koko ajan ne siitä vankistuvat kuin entisen isännän halkopino.


15 000      Mikäli olen onnekas ja selviän Unkarin kisan maaliin niin elämäni on silloin tarkalleen noin monen päivän mittainen. Laskin sen varsin yhdellä nettilaskurilla.


LOPPUKEVENNYS

TÄSTÄKIN HERRASTA VOIDAAN OLLA MITÄ MIELTÄ TAHANSA, MUTTA HÄN TÄYTTÄÄ KISAKATSOMOT PAIKAN PÄÄLLÄ JA KOTISOHVILLA. JA PYHÄT PAKANAT, KATSOKAA TÄTÄKIN RAASTOA!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja 15.1.2015   

LUV... JÄNNETULEHDUS... HARJOITUSOHJELMA

                      LUV-TULOKSET ja ARVONTAVOITTAJAT löytyvät TÄÄLTÄ <-klikkaa tuosta. Toivon voittajien ottavan yhteyttä ja kertovan, vaikka e-mail milloin voisivat hakea palkinnon, jos eivät minua muutoin näe. KIITOS vielä kerran kaikille osallistuneille!

                      Nyt saa olla lyhyestä virsi kaunis, sillä yksi raaja on hankalassa tulehdustilassa. Yllättävintä(?) lienee se, että 7päivän ja 143 juostun kilometrimäärän jälkeen tulehtuu oikean käden kämmenselästä jännetuppi.Se ennätti olla viikon kipeä ennen kuin alkoi vallan narisemaan. Nyt kädessä on ns.koskisenlasta n.20h/vrk. Lenkeillä ja joissakin muissa yhteyksissä annan käden välillä tuulettua. Kyllä lievästi sanottuna gyrsii tämä lasta kädessä!

                     Tulevien viikkojen harjoitusohjelma on valmistunut. Ehkä(?) jotkut ovat kiinnostuneita sen sisällöstä, joten laitetaan sekin nyt tähän.

                 HARJOITUSOHJELMA                12.1.2015-22.2.2015

VIIKKO 3                    12.1-18.1.2015           =n.50km

Ma             8,5km (päivä)

Ti               lepo

Ke             16km (aamu)

To              8,5km (ilta)

Pe              7km (ilta)

La              lepo

Su             10km (ilta)

VIIKKO 4                    19.1-25.1.2015           =n.165km

Ma             22km (klo.9) 11km alle 130 sykkeet + 11km alle 140 sykkeet

                 5km (ilta)

Ti               lepo

Ke             7km (aamupäivä) verryttely

                 7km (iltapäivä) reipasta, ei saa puristaa, rennnosti!

                 7km (ilta) verryttely

To              lepo

Pe-La         Pe klo.9.00 Perhereitti Pyssymäen laavulta x10 = n.112-115km/n.24h.

Su             5km (aamupäivä)

VIIKKO 5                    26.1-1.2.2015             =n.55km

Ma             lepo

Ti               lepo

Ke             16km (ilta)

To              8,5km (aamupäivä)

                 8,5km (iltapäivä)

Pe              10km (aamupäivä)

La              12km (varh.aamu)

Su             lepo

VIIKKO 6                    2.2-8.2.2015               =n.109km

Ma             25km (I-SR2014 perhereitti keskustasta)

Ti               7km (klo.5.30), ap.22km

Ke             ap.22km

To              ap.16km

Pe              7km

La              lepo

Su             10km 3km(Vr)+5km(Vk)+2km(Vr)

VIIKKO 7                    9.2-15.2.2015             =n.143km

Ma             8,5km + 21,5km I-SR2014 perhereitti x2

Ti               43km I-SR2014 perhereitti x4 + ilta: 5,3km

Ke             8,5km

To              lepo

Pe              ilta: 16km

La              25km (I-SR2014 perhereitti keskustasta) + ilta:7km

Su             ap.8,5km

VIIKKO 8                    16.2-22.2.2015           =n.62km

Ma             lepo

Ti               8,5km

Ke             16km = 3km(Vr)+10km(Vk)+3km(Vr) Alilankuja

To              7km

Pe              ap.22km

La              8,5km (Pk2)

Su             lepo

Onni Vähäaho, Nivalassa 10.1.2015.                     

ULTRAJUOKSIJA TAMMIKUUSSA - LUV -VIIKOLLA...

                      On ollut niin pimeää, että on ollut suorastaan pakko kääntyä sisälle itseensä. Ulos tullessani edessä on useimmiten ollut vain kapeahko valokeila - seuraavaan lumisen puunrungon alta orastavasti pilkottavaa oranssia merkkiä kohden. Ei polkua pitkin, on umpihanki. On paikoin vain muisti syksyltä - tästä se meni. Koivu vasemmalla, mänty oikealla - eikö ne oli toisin päin..ahaa, olen viisi metriä liian idässä reitiltä. Pari-kolme loikkaa oikealle ja olen taas reitillä. Harmi vain, että viimeisen loikan alkaessa jalka tarttui pajunversoon ja huomasinkin kyseleväni hangen sisältä pilkottavalta kanervalta kuulumisia. Hänen nimensä ei ollut Ilkka.

                    Sisällä on paljon kysymyksiä. Yksi niistä on; miten pitkään aion juosta? Tulin sitä taas pohtineeksi. Mieli kysyy, se elää täysillä, ei suunnittele. Vain pää tekee sitä; suunnittelee... En ole saanut vielä kutsua 20 000km huoltoon. Ai niin, onhan minulla vielä pari kuukautta aikaa siihen. Mittarissa hieman vajaa 19 000km, juoksua. En aio suostua 20 000km huollossa mihinkään uusiin osiin, enkä hoonauksiin. Pakoputki paukkuu välillä, mutta olen kuullut sen tekevän niin vähemmilläkin kilsoilla.

                   Niin, miten pitkään aion juosta? En suostunut antamaan lopullista vastausta. Ehkä 61-vuotiaaksi asti? Olen kuitenkin melkoisen varma, että olen parhaimmillani juoksijana 50-55 vuoden välissä, jos elän sinne asti. Muutoin parhaat vuodet ovat tietysti jo kaukana takana. Kaukonäkökin on sen verran heikentynyt, jotta epäilen, näenkö edes sinne asti - parhaimpiin vuosiini. Tai sitten elän niitä parhaillaan. Kuka tietää? Mutta maratoonilla ja sitä pidemmillä matkoilla aion olla parhaimmillani vasta vuodesta 2024 lähtien eli yli 50-vuotiaana. Miksi näin? Vastaus on varsinkin lyhyt ja jopa kuiva: -"Olen juossut vasta niin vähän aikaa".  6½-vuotta.

                   Sen sijaan maratonia lyhemmillä matkoilla voin tehdä parhaat tulokseni (jollen jo ole tehnyt niitä) jo alle viisikymppisenä. Se muistetaan sitten myöhemmin aikana, jolloin vasta vain toisella puolella päätäni oli harmaita hiuksia... toisen puolen ollessa värjättynä. Aikana jolloin minun piti löytää raot juosta lastenhoitovuorojen alta, sivusta tai päältä... tai jopa välistä. Ehkä jossain vaiheessa lastenlapset istuvat polvilleni, jolloin saatan pian odottaa heidän laskeutuvan maahan ja alkamaan juosta kankean isoisän kanssa. Silloin voi jo vähän paukkua, luvan kanssa.

                    Olen tulossa ehkä viisaaksi? Oivalsin nimittäin tuossa vast´ikään kulkevani päivä-päivältä lähemmäs päiviä, jolloin saan huomata kylminä isäinpäivinä saavani aina kynttilöitä muistokseni. Koska googlekaan ei kerro milloin, on muistettava elää täysin rinnoin jokaisena päivänä. Siltä olo ei kyllä välttämättä tuntunut tänä aamuna.

                   Kolmen yöhugin jälkeen unirytmi oli mennyt aivan häneksi. Heräsin jo 12:sta päivällä, enkä saanut unta. Illalla sitten sinnittelin valveilla päästäkseni nukkumaan ja kun sitten vihdoin viimein nukahdin - nukahdin vain heräteksi aina viiden minuutin päästä uudelleen. Klo.2:n jälkeen yöllä vihdoin pääsin nukkumatin kyytille ja kello herätti klo.4.44 aamulenkille. Harjoitus alkoi klo.6.00. Järvenkierto, 22km. Erittäin kevyesti, alle 120 sykkeillä. Oli siis ohjelmassa. Olin laahannut väsynyttä ruhoani, olemustani sen 100 metriä ja sykkeet oli jo YLI 120:n. Niin lensi suunnitelma erittäin kevyestä lenkistä ojan raviin ennen kuin olin edes kirkkomaan kohdalla. Lenkillä vetristyin hieman viimeisellä 10km:lla - myötätuulessa. Lopulta keskisykekin jäi kuitenkin 130:n, eikä olokaan ollut lenkin jälkeen hassumpaa. Aikaa lenkkiin meni 2h 6min. Tuiskusi lunta aika reippaasti. Vierelläni juoksi mies 13km matkan. Hänellä oli niin paljon vaivoja/koettelemuksia, että oma surkea meno kalpeni niiden rinnalla. Juoksijan elämä on joskus kovaa.

                  LUV-viikko lähenee loppuaan. Tänään ja huomenna vielä liikutaan. Perjantaina ynnään jo tulokset ja alan jakamaan arvontapalkintoja. Tämän blogin alapuolella kyseiset tiedot. Vuosi on siis vaihdettu. Neljän kuukauden päästä juoksen toivottavasti Unkarissa 900m rataa parhaillani. Kisassa on menossa toinen vuorokausi. Aletaan pääsemään päivittäisten toimintojen osalta asioiden kanssa tutuksi. Silloin haetaan syvältä sisältä nyt pimeänä aikana hankittuja eväitä ja taitoja päästä aina seuraavan tolpan kohdalle. Tolpat eivät lopu siellä.

                 Mestarini seuraa minua mielessäni myös Unkarissa. Kuunelkaa sanoja. Uskon noissa sanoissa olevan paljon viisauksia. VML saa lähes kappaleen kuin kappaleen merkityselliseksi.

  Onni Vähäaho, Nivalassa 7.1.2015