POLKUJUOKSU FANITUSTA

                     Tykkään seurata ja fanittaa erilaisia polkujuoksu uutisia ja tuloksia. Sitä, kun on ite sen verran hepponen näissä polkujuoksu hommissa niin fanittaminen on luontevaa. Useat huippujen suoritukset tuntuvat ihan järjettömiltä. Myös hauskoja juttuja tulee eteen tämän tästä.

                   Menneenä viikonloppuna oli lajin MM-kisat Espanjassa. Noin 88km ja 4900nousumetriä. Seurakaveri Markku Kouva oli upeasti 95:s debyytti MM-startissaan! Onnea, Markulle! Toissa syksynä juostiin Markun kanssa liki peräkanaa maaliin Vaarojen maratonilla. Sittemmin Markku on kehittynyt hurjasti ja voitti mm. viime keväänä esim. meikäläistä varmaan toista tuntia Karhunkierroksella. Hyvä, vaatimaton ja rento tyyppi. Suomalaisista paras oli Juuso Simpanen 64:s, liki 2h kärjelle hävinneenä. Hurja oli kyllä taas taso. Henri Ansio ei ollut mukana.

                   Neljä päivää sitten juostiin Espoo Trail Run. Alla kuva voittotaistelusta!

                                  Kuva: Mikko Piispa
                   Toni Valido on tällä hetkellä kenties Suomen hioimaton timantti näissä polkuhommissa. Mies on ollut paljon telakalla, mutta aina palatessaan on yksin voittotaistelu kuvissa. Aika hauska ominaisuus. Tonia olen koittanut houkutella peppiin. Katotaan missä miehen tilanne on elokuussa. Aika julkinen kutsu? Chek In. 

                   Fanihommat jatkuu 9 päivän kuluttua Kuusamossa. Starttilistaa on tullut tutkittua jonkin verran nimenomaan fanikulmasta. Veikkaan tässä kolmea parasta, joiden järjestystä keskenään en lähde veikkaamaan: Jaakko Eskelinen, Juha Jumisko ja Antti Itkonen. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, ettei yllä olevan kuvan heppu ole viivalla. Sekään ei taida olla poissuljettua. Mitä lukijat veikkaa kärkikolmikoksi miehissä?

                 Lyhyestä virsi kaunis.

Onni Vähäaho, Nivalassa 16.5.2018

100 MAILIA KUUSAMOSSA - OSA.1

               Urheilutermistö voi olla välillä vaikeaselkoista ja harhaanjohtavaa. Esimerkiksi yleisurheilussa 5000 metrin juoksija on "pitkänmatkanjuoksija". Suoritus huipulla kestää 13-14 minuuttia. Hiihdossa 50km on "kuningasmatka". Suoritus huipulla kestää noin kaksi tuntia. Omassa lajissani, polkujuoksussa, pisimmästä matkasta käytetään termiä "perusmatka". Minun seuraava kisamatkani on Kuusamon karhunkierroksella "perusmatka". Kaksi kertaa karhunkierros. Huoltokoukkuineen 168km. Reittiennätys on vähän päälle 20h.

               On selvää, että haaste on äärimmäinen. Karhunkierroksen suositeltu kesto on 3-7 vuorokautta retkeilijän kunnosta riippuen. Siis yhteen kierrokseen. Minun kisamatka on kaksi kierrosta. Normaali kulkusuunta karhunkierroksella on Hautajärveltä Rukalle. Nyt juostaan ensin Rukalta Hautajärvelle ja sitten takaisin.

               Olen juossut kahtena viime vuonna yhden karhunnkierroksen. Viime vuonna 84km kisa meni siksi hyvin (16:sta, 185 miesjuoksijan joukossa), että innostuin nostamaan tavoitetta tälle vuotta ja pyrkiä "perusmatkan" läpäisyyn. Viimeisen puolen vuoden aikana olen juossut lähes 3000 kilometriä ja kerännyt noin 17 000 nousumetriä. Harjoittelun uskon riittävän maaliin pääsyyn, joka on kisan ykköstavoitteeni. Maaliin pääsy tietäisi minulle ensimmäistä vähintään 100 mailin (minimissään 161km) polkukisan suorittamista. Tieultrissa pisin suoritukseni on ollut kolmen vuoden takainen kuuden vuorokauden MM-kisan tulokseni 524 kilometriä, jonka juoksin Unkarissa.

               Ultrajuoksijoita kiinnostaa usein se, ettei edes maaliin pääsy ole ennen suoritusta itsestään selvyys alkuunkaan. Se kiehtoo ja usein jo pelkkä maalin pääsy tuntuu voitolta. Se on matka pois mukavuusalueelta. Ja nuo matkat saavat tuntumaan arkiset haasteet varsin keveiltä. On vaikea samaistua muiden lajitovereiden haasteisiin arkielämässä. 168km ja noin 4000 nousumetriä yhteen kyytiin on sitä kansallispuistossa.

                Tuo on siis tavoitteeni. En ole juossut siitä vielä yhtää metriä eteen enkä ylös, joten palataan tähän asiaan kakkososassa, kun olen palannut Kuusamon reissulta takaisin kotiin.

Kisaa edeltäviä lenkkejäni voit seurata STRAVASSA.


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.5.2018     

KK168km TJ 15 - VIIMEINEN UIKUTUS

                    Leevi and the Leavings lauloi aikoinaan: Itkisinkö onnesta... En ole itkenyt, mutta uikuttanut kyllä muutaman kerran menneen harjoituskauden aikana. Uikutus alkaa, kun joutuu äärirajoille harjoituksensa kanssa. Edellisen kerran uikutin joillekkin harjoituskamuille reilu neljä viikkoa sitten, kun juoksin 194km viikkoon. Viikko oli raamatullisia voimasanoja käyttääkseni perkelellinen kaikkine sisältöineen. Äärirajoilla harjoittelu tunkeutuu mieleen epäuskona jopa omiin suunnitelmiin. Mieli pyytä ja ehdottaa kevennystä. Kuitenkin aina uuden aamun tullessa reppu nakataan selkään ja nenää niistetään, sekä sylkäistään määrätietoisesti kohti ojan ravin tunkkaa.

                  Taas uikutan - viimeisen kerran ennen Karhunkierroksen perusmatkan (168km) pyhiinvaellusta tuskan porteille. Olen jumissa. Viikon takainen askelkeveys on loistanut poissa-olollaan. Tämä on pyörien täyttämistä ilmalla. Kompuran suutin on kiinni kumeissa. Sitten ajetaan, kun suutin irrotetaan. Vielä kuitenkin pumpataan, vielä kerran - huomenna. Sitten löysää ja vajaan viikon päästä enää yksi - toivottavasti iloisten jalkojen - tivoli lenkki, jossa huudan Pyssymäen tunkkausradan harjalla kukku-luuruu ja painelen nelosta alas kohti Suutarinkujaa näytellen bongareille kengänpohjien kuvioita.

                 Piti oikein kerrata harjoituspäiväkirjoja. Ja kyllä. Juuri tällaisen uikutus tilan porteilta olen ollut 1,5-2 viikon päästä lentokelissä. Huomenna siis vielä kompura hurisee Pyssymäellä. Huominen laulu ilman bassoa on seuraava: 1000 nousumetriä tunkkausradalla rauhallisesti. Ehkä vaatii 18km Nivalassa. Jos vetristyy niin vähän voi rullata, mutta olen asennoitunut, että kävelypainoitteisesti. Sen perään mäkinen Kärpänlenkki (7,5km) rauhallisesti. Sitten PEP12km lenkki mukavaa/helppoa reipasta. Tässä mennään tunteella. Naivi toive olisi askellennosta, jonka ainoa realiteetti voi olla korkeintaan kompastumisesta aiheutuva ilmakaari.

                Tämä on toistunut usein. Tuntuu, ettei jaksa juosta. Silti tänäänkin juoksin sillä tunteella noin 5:30min/km vauhtia. Koti oli lähellä, mutta ei meinannut tulla millään vastaan. Jos yrittäisi kuvitella miltä tuntuisi juosta talista tehdyillä jääkiekkomaalivahtien polvipatjoilla niin se tunne olisi lähimpänä. Raskasta ja tönkköä. Huolella talven aikana tehty talviharjoittelu on tuonnut sen ominaisuuden, että jalat kevenevät jo iltaa kohden aamun kankeudesta. Toive huomisesta alkaa sarastaa. 

                Palataanpa asiaan ainakin vielä kerran ennen Kuusamon juhlaa. Nyt on tunne, että tästä tulee vielä hyvä homma. Katsotaan vaikka ensi viikon tivoli Vk-lenkin jälkeen miltä tämä kaikki sitten tuntuu.

               LOPUKSI

                Ystäväni Pasi Koskinen juoksi 3-9.5.2018 Unkarissa 6vrk (144h) juoksukilpailuissa upeasti oman ennätyksen. 554km ja risat. Miettikää. 6 vuorokautta. Eli alle viikko. Aika vähän löyty populaa, jotka ovat edes tuon määrän juosseet yhden kuukauden aikana. Arvostan erittäin paljon tuota saavutusta. Pasi on upea idoli nuorille - ja miksei meille vähän vanhemmillekin - juoksun harrastajille. Erityisesti hänen omistautuminen lajille on vertaansa vaille. Pasi on aina valmis auttamaan muita kolleegoja. Pasi on äärimmäisen hyväntahtoinen, sekä samalla armoton harjoittelija ja asioiden loppuun saattaja. Pasin kisa ei ollut mikään riemukulkue, mutta hän nousi vaikeuksista ja juoksi upeaan lopputulokseen. Sitkeys. Perikisi antamattomuus. Usko omaan tekemiseen. Siitä se koostuu.

             ONNEA PASI

                  PASI KOSKINEN NELLIMIN PYRY


Onni Vähäaho, Nivalassa 10.5.2018

NIVALA PUOLIMARATON

                    Päädyin sitten juoksemaan ns. Pidisjärvi piikin, eli Nivalan Puolimaratonin. Jalat oli tuntuneet pääasiassa keveiltä pitkin viikkoa. Toki edellisen viikon 163km viikko mäkireeneineen ja viikonlopun 76km annoksineen oli tuntunut pitkin viikkoa lonkkia ympäröivissä lihaksissa, heijastaen myös alavatsan lihaksiin. Ihan "normaalia" rasituslihaskipua. Lihaskivut olivat myös hiljalleen enempi hellittämään päin/ suuntautumassa vatsalihaksiin. Olivatko lihakseni kehittymässä (hah,hah...).

                   12 päivää aikaisemmin olin juossut ilkeässä tihkusade tuulessa  mäkisellä ja paikoin lumilänttejä sisältäneellä hiekkatiellä varsin helposti 4:15min/km keskarilla 11km matkan. Sisälläni ajattelin, että Nivalan puolimaratonin reitillä tuollainen vauhti olisi sangen lepposta, jos olisi sama vire päällänsä. Tätä en julki tuonnut vaan lähdin "itsestään selvän helpolla" 1:35h tavoitteella liikkeelle. Uskoin meneväni alle 1:30h 155-160 sykkeillä. Tuuliennusteetkin olivat lupaavia.
                

                  KISA

                   Kisoja ei tarvitsisi juosta, jos ne menisivät niin kuin suunnitelmissa. Edellisen viikon mahtiviikko ja huhtikuun 555km olivat jääneet asumaan rasituksena jalkoihin, eikä niiden toiminta ollut pidemmän päälle puolimaratonin vaatimustasolle riittävää.

                   Lähtö - 3km. 

                 Leikittelevän kevyttä. Huoltomiehenäni, juottajani, toimi Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala. Keijon kanssakin jotakin läppää heitettiin myös alkukilsoilla. Esim. hengästymisestä ei ollut tietoakaan. Sykkeet oli tavoitellun maltilliset. Ekat 3km@4:03, 155 keskisykkeellä. Naurettavan helppoa ja kevyttä. Tässä kohtaa olin varma, että tästä tulee huima yllätysjuoksu.

              3km - 5km    VASTATUULIPÄTKÄ

               Tämä oli tiedossa. Ja menin sen suunnitellusti - kuluttamatta energiaa. Löysäsin, ehkä liiankin korostetusti. Sillä eka 5km kului aikaa lopulta 21:10@4:14 oli keskari. Mutta "tiesin" myötätuuliosuuden alkaessa näiden sekunttejen kääntyvän puolelleni.

            5-12km       JÄRVIKYLÄNTIE

             Tämän piti olla sivutuuli/tuuleton pätkä. Yllättävän paljon vastaista ja puuskaa. Samalla huomasin, ettei jalat kevene normaalisti myötälepätkillä. Takaa tuleva ryhmä otti 5km kohdalla kiinni. Siinä menin 7km asti, jonka jälkeen jouduin tekemään päätöksen jäädä ryhmästä, sillä olin asettanut itselleni harjoituksenomaisen 160 sykerajan. Se oli jälkeenkin päin viisasta, sillä tänään eivät jalkani olleet valmiit tähän juoksuun. Ne kangistuivat, myös noillakin tehoilla.

             Tosin en Järvikyläntietä napsutellessani aivan kangistumisen syvyyttä osanut arvata. Oikeastaan Mattismäessä, noin 9km kohdalla, hoksasin vasta viitteitä siitä, ettei tästä mitään tuu. Juoksun keskari ei tippunut edes reilussa alamäessä! Jotenkin naivi ajatus myötätuuliosuuden liki 4min kilsoista eli mielessäni ja pysyin röllimäisen toiveikkaana.

              12-14   LAMPOPERÄ

              Myötätuuli alkaa. No sitä ei metsän keskellä tiedä. Tunnen, ettei jalat ole normaali keveät, vaikka meno on ollut lupsakan helppoa muutoin ja sykkeet oon pitäny lähdöstä asti aisoissa. Ottaa vähän päähän.
              Soratiekilsat on surkeita.

             14-16km  AITTOPERÄN MYÖTÄNEN

              Tämä oli sitä, myötäistä, mutta kuulkaapas, minulla ei ollu jaloissa iloisuutta vaan kankeutta. Pah. Nippa-nappa alle 4:30 kilsoja. Luulin meneväni tässä nelosta, koko leegorivi iloisena. Tämä lannisti ja otti päähän, vaikka vain harjoituksenomaisesta juokusta oli kyse. Ja vielä aivan nappiin mennyt juotto, jonka maratonin Suomenmestari hoiti ammattimaisesti.

               16-21km   "MYÖTÄSTÄ MAALIIN"

               Tuuli kääntyi, eikä tässäkään ollut rehellistä myötästä kuin kaksi viimeistä kilsaa. Enempi kuin tuuli, harmitti jalkojen kankeus. Lönköttelin pari kilsaa. havahduin 5:01 kilsassa ja sanoin Keijolle, että pitäistkö ottaa M40 voittaja (VM) kiinni. Ja niin lähdin 4km ennen maalia nostaan vauhtia. Ja hetken tuntuikin, että aloin saavuttamaan. Tilannetta innosti, että VM kurkki yhtenään taakseen. Minulla oli kuitenkin se 160 sykeraja, eikä näillä jaloilla innostanut lähtä muutenkaan hiilostamaan. Huono tulos oli tulossa ja muutenkin kaikki oli enää hauskanpitoa.

                Kilsa-ajat oli surkeita. Se ei enää yllättänyt. Siihen oli jo jopa tottunut. Olin hyväksynyt tämän. Loppuaika oli 1:36:00h. M40 toinen sija. Eipä siitä enempää. Ei ollut jalat tänään juoksuvalmiudessa. Joskus tämä on tämmöstä. Oikeastaan huonommin ei olisi voinut mennä :) Samalla sain kuitenkin tietoa harjoituskuorman syvyydestä. Juoksu oli sen verran vajaatehoinen, ettei tämä nyt hirveästi lisää rasittanut. Silti suunniteltu neljän päivän palauttava jakso tulee enempi kuin tarpeeseen.

TULOKSET

VIDEO

Keijo Nivalan kuvaama/tuottama

                    LOPPUTULEMA

                Aikataulussa ollaan. Keveiden tehojen perusvauhti on kasvanut ja juoksu on tuntunut kevyemmältä yleisesti kuin koskaan. Tästä on mukava lähteä virittelemään kisakuntoa KK168km kisaan. Olen innosta soikeana ja luotto kuntoon on sopiva. :)


Onni Vähäaho, Nivalassa 6.5.2018   

HUHTIKUU 555 KILOMETRIÄ HÖLKKÄÄ

                     Varsin onnistunut huhtikuu on takana. Tässä huhtikuu päivä päivältä ja loppusummaus.



Viikko 13      Juoksua yhteensä 97,7km 

Su 1.4.    Aamupäivä: Kevyttä polulla 7,1km@6:49(syke108)
               Illalla vauhdinvaihtelulenkki 10km@4:57(syke137)
  

Viikko 14    Juoksua yhteensä 193,4km

Ma 2.4.      Kevyttä tiejuoksua 5,1km@5:28(116)

Ti  3.4.       Lumipyryssä erikoispitkä 66,3km@7:37(120)
                  1037nousumetriä

Ke 4.4.       Kevyttä polkujuoksua 7km@6:23(118)

To 5.4.      Aamupäivä:  Lumipolkumaraton 42,2km@6:26(119)
                  Ilta: Perusjuoksua 10km@5:26(124)

Pe 6.4.       Aamupäivä:  Erikoiskevyt 16,1km@6:07(111)
                 Iltayö:  Tie/hankijuoksu 28km@7:17(115)

La 7.4.       Lepo

Su 8.4.        Aamupäivä: Kevyt tiejuoksu 6km@5:24(122)
                    Iltapäivä: Polkujuoksua 13,2km@6:34(119)


Viikko 15     Juoksua yhteensä 103,3km


Ma 9.4.          Huoltava lenkki 6,5km@6:58(107)

Ti  10.4.  Aamupäivä: Vertikaalitonni juoksumatolla 14km@7:15(137)
                 1000 nousumetriä
                 Iltapäivä: 3h palautuksella perusjuoksua 16km@5:45(126)

Ke 11.4.           Palauttavaa 7km@5:36(116)

To 12.4.    Aamupäivä: Mäkivedot 8x400m/600m 11,2km@5:14(135)
                  Ilta:  Perusjuoksua 10,2km@5:24(127)

Pe 13.4.          "Lepo"  Keskivartalojumppa

La 14.4.         Kevyttä 10,4km@5:34(118)

Su 15.4.         Vauhtikestävyys sis.3x6km vedot 1km palautuksella
                      28km@4:53(144)


Viikko 16      Juoksua yhteensä 77,4km


Ma 16.4.    Aamupäivä: Erikoiskevyt 16km@5:53(112)
                  Ilta: Kevyttä 6km@5:16(121)

Ti 17.4.         Lepo

Ke 18.4.        Yhdistelmäharjoitus:
                *Pyöräily 5,6km
                *Vauhtikestävyys 13km@4:35(153) yht.17,1km@4:47(147)
                *Pyöräily 5,5km

To 19.4.           Kevyttä 6km@5:34(122)

Pe 20.4.         Aamupäivä:  Kevyttä 16,3km@5:34(122)
                      Iltapäivä: Hieronta 2h
                       Ilta: Kävelyä vaimon kanssa 5,1km

La 21.4.          Kevyttä 16km@5:49(117)

Su 22.4.          "Lepo"  Keskivartalojumppa



Viikko 17     Juoksua yhteensä 163,4km


Ma 23.4.          Kevyttä mäkisellä 15,7km@5:29(123)

Ti 24.4.           Aamupäivä:  Kevyttä 7km@5:29(123)
                       Ilta: Harjoituskisa mäkisellä reitillä 11km@4:15(161)
                       yhteensä 24,6km juoksua tälle päivää

Ke 25.4.          Kevyttä 12,6km@5:38(116)
   
To 26.4.          Kevyttä mäkisellä/märällä 26km@5:59(123)
                       247nousumetriä

Pe 27.4.        Vauhdinvaihtelu 8km@5:13(129)
                     sis. 2km kiihtyvästi 4:36..3:55.

La 28.4.           Aamupäivä:
                  Tie/polkupitkä kisavarusteilla osin haastavilla baanoilla
                    36,5km@7:45(124)  734 nousumetriä
                        Ilta: kevyttä 10km@5:45(117)

Su 29.4.           Kevyttä tiejuoksua 30km@5:32(121)

Ma 30.4.          Tulee olemaan lepopäivä

              Tällasta tämä minun harjoittelu on. Ei mitään ihmeellistä. Kevyt lenkki keskiössä. Silloin tällöin reipasta juoksua. Kerran kuuhun kovaa. Tämmöselle minun tasoselleni ihan onnistunut kuukausi. Tavoittelen siis tällä kaudella niin Karhunkierros 168km ja Pyssymäki Ultra Festival 171km läpäisyjä. Tekijäkaverit ovat sitten aivan eri tasolla - myös harjoituksellisesti. Parhaat reena liki puolet enemmän ja jälkikin on sen mukaista. Mutta jokainen tasollaan. Koitetaan päästä parhaaseen kuntoon. Kiva lähteä toteuttamaan tavoitteita ja unelmia. Siitähän tässä elämässä kaiketi on kyse.


HUHTIKUU YHTEENSÄ

555,1km JUOKSUA
4541  NOUSUMETRIÄ
58h   HARJOITTELUA



VIELÄ TÄNÄÄN JA HUOMENNA EHTII ILMOITTAUTUA JA OSALLISTUA ALLA OLEVAAN ARVONTAAN!!!

PEP2018


Onni Vähäaho, Nivalassa 29.4.2018

HAAVE KESÄKSI TOTEEN HUHTIKUUSSA

                    Monilla juoksun harrastajilla on omia vakiolenkkejä ja testilenkkejä. Usein päivän päätteeksi on kiva rojahtaa sohvan tai sängyn pohjalle unelmoimaan. Niin tein minäkin eräänä talvisena päivänä pari kuukautta sitten. Mietin millaista vauhtia voisin jonain kesäiltana juosta Pyssymäellä noin 80 nousumetriä sisältävän hiekkatietivolilenkin. Tivolimainen profiili vaikeutti arviota ja teki haaveilun nopeasti liian lennokkaaksi. Sohvan pohjalla ei nousukohdat tunnu niin pahoilta kuin maitohappojen tunkeutuessa reisiin todellisuudessa.

                   Pyssymäen hiekkatietivolin pituus on tasan 11km. Se lähtee Kokkola-Kajaanitien kupeesta, noin 40m ennen Pyssymäki, puista tervetulokaarta. Ensimmäinen 2,2km reiluhkoa vastamaata, jossa kovimmillaan liki 9% nousukulmaa alikulku putkisillan päältä mentäessä. Tuolla 2,2km pätkällä 42 nousumetriä.
                  Seuraavat 5,2km enimmäkseen myötämaata. Toki matkalla pari lyhyttä nyppylää. Kuitenkin vain 8 nousumetriä, jotka tuleekin liki kaikki ns. Kärpän tilan kohdalla.
                  Tivoli jatkuu ja huipentuu. Seuraavat 1,4km sisältää peräti 30 nousumetriä, jotka tulevat terävissä pikkupaketeissa, houkutellen jalkoja todella hidastumaan.
                  Lopuksi hapottavan mäkiosuuden jälkeen pitäisi löytyä jalkaa painaa reiluun myötämaahan loput 2,2km. Todella mielenkiintoinen reitti. Pituus siis 11km.

                  v.2013 juoksin 10km sileän ennätyksen, jossa keskivauhti 4:09min/km (10km enkka 41:33). Puolimaratonin ennätyksessä keskivauhti 4:20min/km. Ehkä voisin tuolla haastavalla reitillä juosta kesän päälle kevyen ja viilentävän kesäillan tuulen vireen käydessä sopivasti shortsejen alle 4:20min/km tai vähän sen alle. Laitoin tavoitteeksi 4:19min/km.

                 Ajattelin laittaa eiliseen huhtikuun lopun testin tavoitteeksi 4:25min/km. Se tuntui sopivan kovalta, mutta jotenkin jopa realistiselta. Mitä sitten tapahtui?

TESTIJUOKSU

                 Juuri lähettäjän antaessa lähtöluvan sattui kunnon vesisadekuuro jota kuorrutti 7m/s käynyt vastatuuli, sekä edellä kuvatun reittiprofiilin myötä tuhti vastamaa. +5 astetta. Shortseilla painelin menemään. Aluksi kyllä keli otti paljaisiin reisiin, mutta nopeasti moottori lämmitti. Lähdin iloista reipasta/kovaa liikkeelle. Kuitenkin koko ajan pienellä käsijarrulla, jotta jäisi paukkuja painaa myötäiseen vähän kovempaa. Eka kilsa iloisesti 4:13. Wau. Toiseen kilsaan osui se 9% nousukohta, johon ei ollut mieltä heti alkajaisiksi iskeä, joten tuo kilsa vain 4:32. Mutta hyvä sekin. Nousun taittuessa koko geissin keskari näytti 4:23. Olin enempi kuin aikataulussa.

               Nopea vilkaisu taakse. Näin Jarrunkin läpsivän hyvin tulemaan. Pieni hymykarre siitä. Sen koimin en kuitenkaan Jarrua nähnyt. Edelisellä kerralla, neljä viikkoa aikasemmin olin juossut tämän saman testin aikaan 50:10 (4:33min/km). Silloin oli paikoin lumen vuoksi haastetta reitillä.

              Kolmas kilsa tulee rennosti 4:08. Siistiä. Neljännellä on vähän pehmeitä kohtia, silti 4:15. Viidennellä on Kärpännyppylä, sekä kosteat lumipätkät. Sekin silti 4:20. Nyt kulkee. Huomaan, ettei pikkunyppylöistä kerry maitohappoa lihaksiin, vaikka tarkoituksella otan nyppylän varsin terävästi. Toki ennen niitä aina vähän höllään. Juoksen ikäänkuin harjoituksenomaisesti, en niinkään optimoidakseni tulosta. Pidän hauskaa.

              Käännytään Nakkauksentielle. Siellä on hyvä alusta ja enimmäkseen lievää myötämaata parilla pikku nyppylällä. Kuudes kilsa 4:11. Tästähän tulee melkoinen haavelenkki! Seitsemännellä kilsalla tunnen jalkojen vain kevenevän; 4:07. Ei mitään rajaa! Innostun ja nostan hetkeksi vielä vauhtia, kunnes alan hieman himmaamaan, jotta jaksan ns. Mummunmökin nousun paahtaa hyvällä sykkeellä. Nousun alkupuoliskolla täyttyy kahdeksas kilsa, joka sekin tulee osittain nousuun tultaessa vielä 4:24. Tätä ei voi enää sössiä - nyt painetaan samantien koko kesän ajalle kaavailtun haaveajan alle, joka on sohvalla piirretty vaahtokarkki suussa.

             3km maaliin. Vielä liki kilsa napakkaa nousua. Potkin ja rullaan, ihan ei uskalla täysillä ottaa, jotta jää paukkuja painaa lopun 2,2km reiluun myötäiseen. Yhdeksäs kilsa silti aikaan 4:35, joka on nopein koskaan juoksemani aika millään lenkillä tuossa kohtaa. Eli tulin kuitenkin aika tulisesti tuon mäen omalle tasolleni :)

            Loput 2km. Aluksi tuntuu vähä hakemiselta saada alamäkirullausta päälle. Sitten se löytyy. Päätän rullata "vain" rentoa kovaa ihan kaikkia niistämättä, sillä aika tulisi menemään joka tapauksessa reilusti alle kaikkien haaveaikojen. Mikäpä sen mukavempaa kuin tehdä se raikkaalla jalalla ilman maitohappoviiksiä. 10 kilsa aikaan 4:05.

           Viimeiselle kilsalle otin pikku tavoitteeksi alittaa 4min rajan. No se näytti olevan helppo homma ja lopulta se meni 3:53 leikkisten tuuletusten kera. 11km päälle tulleet metrit näytti menneen 3:33min/km vauhdilla.


           LOPPUAIKA oli lopulta 46:51. Keskivauhti 4:15min/km. Keskisyke 161. Eli reilusti alle haavajan. On kyllä huippufiilis. Harjoittelu on tainut todella onnistua, vaikka pääpaino onkin ollut kestävyyden hankkimisessa vauhdin sijaan. Tämäkin kuitenkin osoittaa, että tällainen 11km mäkinen testilenkki kysyy ennen kaikkea kestävyyttä - ei niinkään nopeutta.

           Ilahduttavaa oli, että Jarrukin veti melkoisen tykkiajan = 50:08, eli kaks sekuntia alle minun kuukauden takaisen ajan. Taitaa äijjä painella vuoden parin sisään ohi meikäläisestä. Ja sekös on hieno homma se. Mukana oli myös Korpedo, joka taisteli itselleen varsin kelpo ajan = 1:20:31. Hyvä, Jarru, Hyvä Teemu!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 25.4.2018

HAASTE - SATAROSKAA TOUKOKUUSSA

HAASTE - SATAROSKAA TOUKOKUUSSA

                   Tämä ei ole iltapäivälehti. Sisältö vastaa otsikkoa. Haastan sinut arvoisa lukija. Kerätään 100 roskaa/henkilö toukokuussa puhtaamman luonnon vuoksi. Puhtaamman maailman vuoksi. Luonto on siellä, missä menet ulos - oli se pilvenpiirtäjien välissä tai loputtomien peltojen yli menevän tien ravissa. Huhtikuun lopun voi harjoitella, ja enempikin saa kerätä. 100 on minimi.

                   Haasta mukaan myös tuttusi ja ystäväsi. Ollaan hyvällä asialla.


****

                   32 PÄIVÄÄ

                  Olen samassa pisteessä kuin aloittaessani marraskuun alussa harjoittelua kohti Karhunkierroksen 168km kisaa. Tiedän, että voin milloin tahansa juosta sulan maan aikana yhden Karhunkierroksen (84km). Matkani on kuitenkin Karhunkierros edestakaisin. Se on pysynyt läpi talven mukavan haastavana tavoitteena. En tule tietämään riittääkö kuntoni maaliin asti. Kovasti toki uskon ja toivon, mutta rasti on todella iso ja kova. Se on isojen poikien leikkiä. 168km ja noin 3800 nousumetriä.

                  Harjoittelu on edelleen sujunut hyvin. Perustaso on noussut. Tällaisen tavoitteen edessä mittaan sitä ehkä hieman eri tavalla kuin tavalliset, muutaman kerran viikossa lenkkeilijät. Perustason nousu tarkoittaa minulla, että olen viime viikkoina pystynyt juoksemaan yhtenä päivänä lumipyryssä yhtä soittoa 66km ja yli 1000 nousumetriä. Pari päivää siitä lumipoluilla maratonin kevyesti neljään ja puoleen tuntiin. Siitä seuraavana päivänä haastavissa oloissa 44km ja niin edelleen. Olen kyennyt jatkamaan edellä kuvatun jälkeen harjoittelua normaalisti. Tuon 194km viikon jälkeen juoksin yli 100km viikon, sisältäen mm. 6km juoksuvetoja. Perustaso on noussut. Maratonin pitää tulla helposti jne.

                 Tavoitteeni kovuudesta kertoo hyvin se, että huolimatta edellä kuvatusta olen hyvin alasti tavoitteeni edessä. Matka tulee olemaan kova, mutta antoisa. Samalla jotenkin luotan itseeni. En ole ollut yli vuoteen edes flunssassa. Pitkä terve jakso on luonnut minulle monella tapaa tarvittavaa pohjaa, jossa elimistöllä on paremmat mahdollisuudet onnistua. Tämä on monen asian summa.

                 Huomenna on tarkoitus juosta 11km kovaa mäkisellä hiekkatiellä. 30 päivää sitten meni 50:10min. 4:33min/km. Jos tuosta lohkeaa sellainen 1:30-2:00min pois niin hyvä. Noin 4:25min/km. Tuntuma on, että olen saanut jalkoja kuukauden aikana eloon ja hengitys on helpompaa, kun ei ole niin kylmä. Astmaatikko. Jalka-iloisuus onkin vielä tulevan kuukauden agendana. Toivottavasti siitä on pilkahduksia nähtävillä huomennakin. Käytän mielellään kuvaajana ns. "ruokolaisuutta". Tero Ruokolainen jätti lähtemättömän vaikutuksen pep57km v.2016, kun hän ohitti minut Sikojärven rannassa n.28km kohdalla. Huh, huh, ja viimeksi - kantapäät nousi komeasti yli polvitaipeen ja meno oli tanssivaa, kun me kaikki muut koitettiin vain selvitä siitä metsäkoloisesta rantaviidakosta.

                 Tällä kertaa lähestyn kisaa juoksematta välttämättä aivan täysillä ollenkaan. No ehkä huomenna käyn lähellä sitä. Ja ehkä reilun viikon päästä, jos jalkojen lihakset pyytää 90min puolimaraton tanssia. Mutta menen kaikessa Karhunkierroksen ehdolla, koska kevään ainoa tosi suoritus on siellä. Tämä kaikki muu on vain kivaa esileikkiä.

ISO KUVA

                 Iso tavoite on edetä elämässä niin, että voisin yhä useammin herätä aina sitten, kun silmät aukeaa, eikä sitten, kun herätysääni soi. Edelleen herätyskello soi liian usein. Koska vielä tulee päivä, jolloin silmät ei aukea, ja silloin elämisen vapaus on mennyt. Elämisen vapauden pitäisi olla tässä ja nyt. Tuonelan tuoksuista ei ole takeita.

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.4.2018 

I-SR2014 VAELLUSREITILLÄ TAPAHTUU - INNOSTU MUKAAN!

                    Iso-sydänmaan reitti 2014 (ISR2014) perhereitti kunnostustyöt ovat täydessä vauhdissa. Pyssymäki - Vinnurvavälin 300m kosteikko on nyt saatettu hyvin kuljettavaksi. Kiitos suuri talkooväelle ja kaikille tahoille, jotka tämän upean kunnostuksen ovat saaneet aikaan. Kunnostustyöt jatkuvat reitillä edelleen. Reittiä voi kuitenkin käyttää kaiken aikaa, joten tervetuloa kuntoilemaan. Lumien sulamisen aikaan tietysti reitillä on poikkeuksellisen paljon kosteutta, mutta kyllä se siitä kuivuu ja onhan perhereitti nyt eri helppo kiertää.

                     Muistakaa myös kesän polkuliikuntatapahtumat. Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2018 (PEP2018) etunenässä. Ilmoittautumalla tämän kuun loppuun mennessä osallistut gps-sykekello arvontaan! Joten nyt kannattaa toimia välittömästi.

                     Isompia haasteita hakeville on syksylle myös Suomen pisin polkujuoksukisa tarjolla. Pyssymäki Ultra Festival 2018 (PUF2018), jossa uutuutena nyt GPS -seuranta!


Vaellus ja polkuliikuntaterveisin, Onni Vähäaho, 20.4.2018, Nivalass