Koipia varoakseni hipsuttelin varovaisesti, lähes äänettömästi rapiat 400km toukokuussa. Askel ei ollut juurikaan pidempi kuin paikallisen torin katkokävelijöillä. Kaipasin pirisitäviä, hieman reippaampia lenkkejä mausteeksi. Maltoin kuitenkin mieleni, katsoin kauemmaksi. Nyt on kuitenkin jalka ollut jo ns. niin lähellä, että aattelinpa, jotta jokohan tuo kestäis varovaisesti kiihdytettynä Vk-raapaisua. Tuumasta toimeen.
Kävin tuossa eilettäin työmaan leppoisan reissun wanahassa kaupungissa, Kokkolassa. Onnikalla kuljettiin ja naureskeltiin monille asioille. Kyllähän nuo on mukavaa vaihtelua perusduunipäiviin. Olin kotona ilta yheksän jäläkeen. Jännästi tuo shoppailukävely rasittaa koipia, aivan erilailla kuin lenkit. Aika jäykkänä poikana kaaduinkin petiin jo kymmenen jälestä. En edes viihtinnä venytellä. Määräsin vain itelle aamuksi reippaampi vauhtisen lenkin n.klo.5 aikoihin alkavaksi, kun vaimolla on aamuhugi ja koko päivä monenlaista arbeettia. Kello soimaan klo.4, jotta ehtii paremmin herätä, jos meinaa vähän reippaampaa tempoa.
Voi sanoa, että onneksi heräsin jo klo.3.50 ihan issekseen. Se on aina paljon miedompi herätys kuin herätä herätysäänen ahistavaan uikutukseen. Eikö niin? Ja kyllä, katkokävelyä vessaan aamutoimille. Oli kyllä niin lihakset jumissa eilisestä kävelystä että. Onneksi oli noin tunti aikaa oikoa jäseniä. Söin jopa puolikkaan banaanin. Normaalistihan en syö tietenkään mitään ennen aamulenkkiä. Muutenhan sen rasvanaineenvaihdunnallinen hyöty turmeltuu jo ennen ensimmäistäkään askelmaa. Mutta nyt otin siitä ainakin henkistä energiaa vauhdikkaammaksi suunniteltuun aamu rykäisyyn.
Kyllä siinä kahavia ryystäessä ja venytysliikkeitä tehessä meinas vähä naurattaa. Oli sen verta jäykkää poikaa. No, siinä kolome varttia lattialla kiemurreltuani aloin oleen jo lähellä perus tilaa. Kaikista parasta olotilassa oli kuiten-niin se, ettei ongelmajalassa ollut minkään valtakunnan kipuja!!! Kyllä pienen jäykkyydenkin kanssa pärjää. Ne saapi venyttelemällä aina vähemmäksi. Sitten astmalääkit henkitorvia kohden ja varusteita päälle. Näyttäisi olevan happirikas keli. Ei sada kuitenkaan.
Lähdin suunnitellusti, erittäin varovaisesti hölkkäileen. Tarkoitus oli nostaa vauhtia varovaisesti tunnustellen. Astma kun on, niin sillä tavalla saan paremmin tuon hengityspuolenkin mukaan. Eka kilsan lämmittelin 5.30 aikaan. Toisen kilsan jatkoin kutakuinkin sitä vauhtia, joka oli eka kilsan lopussa, ehkä hiukan kiihdyttäen, 5.06. Kolmannella kilsalla tunsin olevani jo selkeämmin askeleen päällä, voimakkaammin päkiällä. Silti meno oli varsin leppoisaa, ns. mukavaa reipasta, 4.59. Tämähän nyt menee kumman hyvin näin varhaiseksi, tuumin mielessäni.
Neljännen kilsan jatkoin samaa linjaa. Koitin lisäksi katella varjoista, että juoksutekniikka ois mahdollisimman puhdasta, ja että koivet pysyy lantion alla, askel rullaisi, 4.48. Edelleen meno oli varsin vaivatonta ja helppoa. Ajattelin pikkuisen laittaa jo viidennelle kilsalle voimaa juoksuun, mutta varoin edelleen alkamasta revitteleen, sillä jalka tuntui edelleen hyvältä. Viides kilsa tuli myöskin sangen kevyesti 4.36, joten päätin ottaa lenkin päätteeksi siitä kolme kilsaa loppuverryttelyä, jottei jää viimeiseksi Vk-rääpäisyksi.
Enpä ehtinyt pitkään lasketella, kun tuli saman seuran tuttu naikkonen vastaan ja pysähdyin häntä jututtamaan. On aika harvinaista, että noin aamusta törmää toisiin lenkkeilijöihin, saati tuttuihin. Ja sopivasti loppukevyelle sattui tuo jutustelu. Enhän minä nyt normaalisti lenkeillä jää poriseen, mutta nyt oli hyvä sauma, kun oli hyvä Vk-pätkä alla ja loppulöysä menossa. Siinä sitte pikkusta vajaa 2min vaiheltiin kuulumisia ja jatkettiin hymyssä suin suuntiimme.
Minulla on aikaisemminkin tehnyt nuo vähät Vk-rykäsyt sen, että askel ja perusvauhti on heti väljämmän ja helpomman tuntuista. Niin nytkin, välittömästi. Tuon jutustelu kilsan jälkeiset Pk-laskettelut meni 5.34-5.40 väliin tosi kevyesti, joka on minulle hyvin, etenkin tuohon kellon aikaaan. En sitten tiedä, onko se pelkkää psykologista harhaa, mutta tunne Vk-pätkää edeltävään Pk-hölkkään on/oli radikaali: Kimmoisampaa, väljempää, lantio korkeammalla ja kaikin puolin vaivatonta menoa. Tekee kutaa minunkin ankiaan askellukseen!!!
Tästä on taas mukava jatkaa. Ja tämä kevy viikko oli nyt sitten tässä. 44,1km tuli kevyen viikon saldoksi. Huomenna lepäilen, taas - ja ens viikolla koitan taas kasailla enemmän kilometrejä, pohjaa 24:lle. Jos ei tuo jalaka ny ota nokkiinsa niin voisi tässä taas jollonkin rääpäistä jotain vastavaa Vk-settiä.
Edellisessä blogissa puhelin siitä, että eräs kaverini aikoo pukata 80km lenkin. Oli hällä kuitenkin polovi ruvennut taas vaivaamaan ja oli yön hiljaisina tunteina painunut kotiansa jääpussit polviin laitettuina. 42km lenkin oli kuitenkin kuitannut. Täytyy toivoa, että hänen polvi paranee pian. Mukavia lenkkejä ja terveyttä kaikille!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.6.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti