tiistai 2. heinäkuuta 2013

TERVEET - OHITTAKAA TÄMÄ KIRJOITUS

                      100km juoksustani on aikaa hieman yli kaksi viikkoa. Viime päivinä useat ihmiset ovat lähestyneet minua kysymyksin: -"Miten on palautuminen sujunut?" -"Joko oot pystyny harjoitteleen". Kun lajin (juoksu/ultrajuoksu) ulkopuolelta tulee kysymykset, on ne kaiketi ns. "normaalien ihmisten" kysymyksiä. Kuva siitä, millaiseksi he mieltävät juoksijoiden elon - mm.palautumisen, ja mitä siihen tarvitaan. Olisko ajatus heillä, että jalat on kenties vielä kipeät, eikä reenit vielä voi onnistua. Juoksijan on heidän mielestä järkevää reilu kaksi viikkoa hurjan suorituksen jälkeen juoda ja syödä hyvin, keskittyä toipumiseen, levätä. Näin olen rivien välistä lukenut. Pitäisi kenties kysyä joltain "normaali ihmiseltä" heidän kuvaa asiasta.

                     Arvatenkin on noiden kysymysten edessä hieman outo olo. Siinä pitää muutaman hetken miettiä, mitä vastaisi. Helpointa on ehkä tiivistää keskustelua vastaamalla: -"Kiitos, ihan hyvin on palautuminen alkanut". Eikä siinä tarvi edes lähteä valehtelemaan...

                    Pimeän juoksijan totuus... lauantai-ilta 15.kesäkuuta. 99% annettu 100km kisassa. Tunti aikaa kisasta. Juoksija huojuu vessaan. Oksentaa pari kertaa. Peseytyy. Kävelee horjuen keittiöön, nappaa Osmosalia nesteenä. Irvistää, käy vielä wc:ssä ja painuu peiton alle. Lepää seuraavan päivän. Maanantai-aamu: 1,5vrk 100km kisasta. Kello on hieman yli puoli kuusi aamulla. Juoksija seisoo pihalla. Käy juoksenteleen ERITTÄIN kevyesti reilu 8km. Palautuminen on alkanut. Toipuminen on alkanut. Kunnon laskemisen liukua on hidastettu.

                   Vajaa neljä vuorokautta 100km raastosta. Kaksi yövuoroa takana töissä. Paluu arkeen on siis tapahtunut todenteolla. Juoksija seisoo taas lenkkikamppeissa pihalla. Nyt aiheena 12km monenlaisia alustoja keskarilla @5:28, yksi kilsa @4:24. Sairasta? En tiedä, mutta lenkin jälkeen peilistä katsoo nälkäinen juoksija. Lähes säikähdän näkymää. Katse ei ole enää pelkästään kesässä. Se on ajautunut syksyn kosteisiin maisemiin.

                    Torstai-ilta. Kolme yövuoroa takana. Neljäs menee +75km yöttömän yön juoksuvaelluksen parissa (+14h rypistys), jossa tossu kastuu 9 nevan toimesta. Siis 100km juoksusta on aikaa reilu 5vrk ja 196km juoksua vajaan 6vrk:n sisällä. Moni uskoisi, jos juoksija kertoisi, ettei ole jaksanut edes kotonaan roskia viedä pihalle. Amatööri-töissäkäyvä-lahjaton-perheellinen-juoksija joutuu yllättäen ottamaan myös täyden vastuun nelihenkisen perheen arjesta. Speciaalihaasteena kahden vanhemman 3-vuorotyö. Jos menee yli hilseen, sinulla on terveitä piirteitä.

                    Kolme päivää +196km/6vrk setistä. Juoksija kokee kankeiden ja voimattomien jalkojen viestin +9km kevyellä (@5:31) lenkillä. Juoksijan katse on hieman samea. Rasitus tuntuu SYVÄLLÄ. Sitä on vaikea selittää, se täytyisi kuulkaas kokeilla. On myös iltavuoro päivä. Seuraavana päivänä, maanantaina on heti perään aamuvuoro. Juoksijalta on hajonnut pohjallinen, joka on tärkeä osa juoksukenkiä. Niinpä juoksija hyppää ilta-aamuvuoron perään pyörän päälle ja heilauttaa naapuri kaupunkiin (n.26km) ostamaan pohjalliset. Juoksija "shoppailee" kolme kauppaa läpitte ja palaa kotiin, kotitöiden pariin. Nekin odottavat, aina. Illalla vielä 6km kevyttä, mutta raskasta hölkkää. Sohvalla vietetään hieman aikaa, vaihdetaan kuulumisia. Rasitus tuntuu kropassa. Huomenna on taas aamuvuorokin. Kokonaisuus painaa. Silti juoksija könyää vielä seuraavana aamuna ennen aamuvuoroa puoli 5:ltä pihalle ja hölkkii vajaan 9km ERITTÄIN kankeaa ja raskasta hölkkää.

                     Juoksija tekee jopa ehkä "normaalin ihmisenkin" näkökulmasta katsottuna inhimmillisen ratkaisun ja päättää levätä juoksusta kokonaiset 2pv. Onhan palautumisjakso menossa. Sen sijaan aamuvuorot ovat ja pysyvät kalenterissa, sekä monet kotityöt. Eli mistään sohvalla makoilusta ei ole kyse kahden lepopäivän osaltakaan. Ohjelmaan kuuluu myös keskivartalotreeniä.

                     Viimeistään nyt pyydän heikkohermoisia harkitsemaan, kannattaako lukea tätä loppuun.
Juoksijalla koittaa vihdoin TÖISTÄ kaksi vapaa päivää. Mitä sinä tekisit perjantaina, jos se olisi ensimmäinen vapaasi sitten edellisen lauantain. Meillä toinen vanhempi lähti klo.7 aamuvuoroon. Minä heräsin klo.3.15. Käynnistin sykekellon pihalla klo.4.02. Juoksin lähes jatkuvassa sateessa postiautojen seassa 22km. Kävin reilun 10km jälkeen hakemassa parin kilsan ajaksi puolen litran vesipullon mukaani, sekä yhteisaamulenkille kaverini Janin. Kello oli vähän yli kuuden perjantai-aamuna, kun uitettu koira = juoksija saapuu aamulenkiltä. Käy suihkussa, syö aamupalan ja menee takaisin nukkumaan. Juoksijan vaimo tulee iltapäivällä töistä. Juoksija vaihtaa kuulumiset ja lähtee kiskomaan +15km kiihtyvä tehoisen lenkin, päivän toisena harjoituksena.

                   Lähes viikkoon eka vapaa päivä töistä ja juoksua +37km. Seuraavana aamuna juoksija käy hölkkäämässä +11km. Jatkuvuus. Vähän painaa. Vielä ei tarvi painaa. Vielä on juoksijan omissa mittakaavoissa palautumisviikko menossa. Vielä pitää malttaa, vaikka voisi jo painaa. Yli ei kannata vetää - sieltä voi kestää tulla takaisin. Toisaalta sitten, kun pitää olla rohkea, ei voi varoa ylilyöntejä. Silloin on painettava silmätkin sumeina, mutta sen aika tulee tuonempana. Tämä on ultrajuoksua. Ollaan siis lauantaissa. Juoksijan vaimo on taas iltavuorossa ja juoksijalla edellisen reilun vuorokauden aikana +48km juoksua takana. Juoksija lähtee tyttönsä kanssa kylään. Tyttö pyöräilee ja juoksija, niin, juoksee. Juoksija juoksee myös kyläilyn ohella. Koko "kyläreissusta" tulee +13km. On juostu, on nautittu, on kyläilty, on syöty, on juotu, on jo levättykin, on huollettu.

                   Sunnuntaina on "vain" iltavuoro. Juoksija päättää vain venytellä. Juoksijalla on takana lähes 10h yöunet. Untakin tarvitaan... tarvittais enempikin, mutta aina se ei ole mahdollista... Valintoja, kompromisseja... Kahteen edelliseen päivään tuli 62km juoksua.

                  Heinäkuu alkaa maanantaista. Su-iIlta-Ma-aamuvuoro taas. Niiden välissä neliän jälkeen aamuyöstä 11km lenkki. Kevyttä taas @5:36. Tiukka ohjelma tekee hommasta hieman työn makuisen, vaikka toisaalta juoksija nauttii lenkeistään. Aikataulu kiristää kulmakarvoja yhteen. Juoksijallakin on rajat. Maanantain aamuhugin jälkeen 10min päiväunet. Kaupassa käynti. Ruoanlaitto, syönti, kuulumisten vaihdot, muutama venytys ja sitten 1h24min sauvajuoksua upottavalla suolla. Vaimo menee yövuoroon. Kalenteri on kuin viulunkieli. Maanantaina juoksua +17km, 2h26min. Täytyy taas joutua iltaaskareissa. Taas aamuvuoro odottaa. Helvetti! Olkapääkin on tosi kipeä. Juoksija puree hammasta. Juoksija näyttää hieman väsyneeltä, mutta ERITTÄIN nälkäiseltä. Focus on selvä. Tavoitteet motivoivat. Kaikki on silti SYVÄLTÄ itseni sisältä haluamaa. Teen tätä vain siksi, että minulla on omat päämäärät. En tiedä, tietääkö niistä edes tarkalleen kukaan mitään. Tavoitteet on kovat. Katsotaan mitä tästä tulee...

                   Tiistai. Aamuvuoroon meno tällä kertaa ilman aamulenkkiä. Ei se oikein olisi mahdollistakaan. Vaimo on yövuorossa. Vaimokin on kovilla. 3-vuorotyö on raskasta. On nähtävä sama hiillos, johon höngitään, muuten ei tahdo tulla muuta kuin nokea silmille.... Juoksija hakee tyttären hoidosta kotiin. Poikakin tulee kohta kotiin. Juoksija venyttelee lattialla, kun vaimo herää... Oletko taas lähdössä lenkille (edes juoksijan vaimo ei meinaa aina pysyä tässä vauhdissa mukana)? Kyllä, ajattelin, kuuluu päättäväinen vastaus. Juoksija on heti töiden jälkeen vetänyt perus muro-hiutale-mysli-maitohässäkkänsä huiviin ja torkahtanut n.10min. Tästä kaikesta on ehkä aikaa 45minsaa... Meinaatko miten pitkän tehdä? Kaks tuntia? ...Joo, niin vähän ajattelin, kaksi tuntia. Sovitaan syönti n.klo.19 kantille, kun kaikki ovat syöneet kotiin tullessaan hieman tuhdimman välipalan.

                   Juoksijakin tuntee ytimissään kiireellisen aikataulun. Raot ovat ahtaat, mutta niin on halukin PIRUN kova. Juoksija päättää lähtiissä pari asiaa. Lenkki on +2h, se kiertää järven, se alkaa Pk1:llä, johon voi nakata harkinnan mukaan jotain Vk-pätkää. Juoksija päättääkin tehdä varsin miehekkään - ja kuluttavankin - Vk-harjoituksen = Verryttely 3km + 4x3km vedot/1km palautuksilla + verryttely 6km. Joskus on ärsytettävä Vk-aluetta, vaikka katsoessa edellistä vuorokautta, se ei olisi normalille juoksijalle ollenkaan järkevää. Minun päätavoite on saada 24h kisassa syksyllä kova tulos. Sielläkin uskon joutuvani koviin paikkoihin, joten tämä oli lopulta leppoinen sellainen = väsyneellä kropalla ja lihaksilla pitkät vedot.

                   Tässä ei kuitenkaan menty yli. Se vara täytyy vieläkin pitää. Vieläkään ei tarvi puristaa. Tämä on ehkä monelle haasteellisin alue = milloin puristetaan ja milloin ei. Silti on uskallettava harjoitella - kovaa, niin kovaa kuin valmiudet suovat. On kuitenkin muistettava kokonaisuus. Esim. nyt minulla on vuorossa seuraavat kymmenet kilometrit erittäin kevyttä. Kokonaisrasitus tulee kuitenkin olemaan jo tällä viikolla kova. Nimenomaan kokonaisrasitus. Meidän perheen kalenterilla TÄLLÄ viikolla jo +120km on tosi kova raja. Se vastaisi helppo kalenterillisella viikolla n.180-200km annosta.

                    Jäätelöt on juuri väen kanssa syöty. Välillä tekee kaikille hyvää istua alas. Rinnalla kulkee aina arki, jota kaikki tarvitsee, myös juoksija, yhtä lailla kuin muukin perhe. Myös pakastusrasioita tuli ostettua. Huomenna vois ostella mansikkaa ja pakastella. Huomenna juoksen maksimissaan 0-8km, erittäin kevyesti. Torstaina PALJON, mutta kevyesti. Torstaina alkaa kolmen yövuoron putki, joten PALJON-määre suhteutettakoot siihen.

                    Alla puolen vuoden saldoja ja vertailuja:



HARJOITTELUTUNNIT









2012
2013




tammi 2874
3499
helmi 2266
2114
maalis 2229
2131
huhti 1148
2863
touko 3271
2002
kesä 2074
2922









13862
15531





231h 2min
258h 51min


KILOMETRIT PUOLI VUOSITTAIN ALKAEN 2011 vuoden loppuosasta:



2011/2 2012/1 2012/2 2013/1
172,2 325,0 326,4 504
223,7 305,0 291,3 307,9
160,1 373,9 358,5 330,6
172,0 180,4 309,4 500,2
164,1 404,0 297,0 303,5
238,9 360,7 441,7 405,8




1131,0 1949,0 2024,3 2352

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.7.2013

7 kommenttia:

  1. Ja avainsanahan on jatkuvuus. Tämmöstähän se on, itselläni vielä ainakin hieman pienemmässä mittakaavassa, mutta kuitenkin. Eilen pyörähti muuten omakin hölkkämatkamittari uusille tuhatluvuille tälle vuodelle, kun 2004 ja risat ilmestyi mittariin - Pitääkin lähteä lenkille, ennen iltavuoroa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua elämää juoksijoille. Sinähän oot komiasti 4000km/vuosi -vauhdissa. Hyviä lenkkejä ja jaksamista duuniin! Kesäloma häämöttää? Itsellä Pe 26.7. vimppa aamuhugi ennen lomaa.

      Poista
    2. 15.7 alkais itsellä, sitten pääseekin mättämään tiestöä hetkeksi ihan rauhassa :)

      Poista
  2. Viime yönä heräsin 02.00 ja työpäivä alkoi 03.00. Nyt lähden lenkille, kello on 13.30 ja takana on 550 km ammattiajoa.

    Terveyttä piisaa siis täälläkin; olkoon voima kanssamme...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkää riittää siis sielläkin. Hyvä!

      Poista
  3. Terve onni.
    ...ja kaikesta paistaa rakkaus lajiin ja työntekoon. Uteliaisuutta tulemaan ja omiin rajoihin, ja vielä kun se yllättää positiivisesti niin lenkkihän on tominut. Hyvää blogia. ja pasille terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, antti juhani! Mukava, että blogi innostaa väkeä lukemaan ja kenties liikkumaankin.

      Poista