lauantai 9. elokuuta 2014

MARATON TESTAUSHARJOITUS - KEMPELE Z-MARATON

                        Olin pienesti haaveillut ennen kesäkuun 6vrk juoksua voivani juosta tänä vuonna edes yhden maratonin. En osaa sanoa miksi, sillä se halu tuli niin syvältä sisältäni, etten osaa edes selittää miksi. Onneksi ei tarvikaan? Himo ei ole sammunut, olen edelleen halunut sitä kovasti - juosta maratonin. Joku voi ihmetellä, että mikäs se on muuta kuin juokset, onhan sulla kuntoa juosta vaikka pari päivässä. Totta, mutta täytyy olla tarkkana sanojen kirjoitusmuodon kanssa. En halunut hölkätä, vaan JUOSTA.

                        On kulunut vasta vajaa 2kk 6vrk juoksusta. Samalla siitä käteen jäänyt vamma jätti hyvästit täysin vasta n.2-3viikkoa sitten. Kuitenkin suhteellinen vauhti alkoi nousta nopeasti, kun pääsin viljeleen taas monenlaista vauhtikirjoa. Toissa-iltana juoksin 127 keskisykkeellä reilun vitosen @5:09. Myös harvat pitkät vedot oli antaneet viitteitä nousuvireestä. Samalla tiesin toki olevani kovin keskeneräinen maratonJUOKSIJAKSI. Sisäinen HINKU oli kasvanut kuitenkin VASTUSTAMATTOMAKSI ja huomasin kertovani itselleni paperitorvella suusta korvaan LUKUISIA hyviä syitä lähteä LYKKÄÄMÄÄN pitkää veekoota KEMPELEEN tuttuun ja sisältöä jatkuvasti kehittävään maratonkilpailuun.

                        KEMPELE MARATONIN TAVOITTEET


                       Ennen vain aika oli SE juttu. Nyt en lähtenyt oikeastaan juoksemaan aikaa, vaikka ajattelin voivani juosta kaiken mennessä kohdalleen väliin 3.25-3.29. Olen nimittäin unelmoinut juosta nousevatehoisen maratonin, jonka fantasiajatkumona on napsia jälkimmäisellä puolikkaalla selkiä. Se kun on jäänyt aika vieraaksi minulle niissä harvoissa numerojuoksuissa. Samalla minua kiinnosti miten pitkään todellisuudessa kestän juosta edes +140sykkeillä. Olen juossut todella vähän Vk-kilometrejä.

                          SÄÄ


                          Kuten monet lukijani, ystäväni ja tuttuni tietävät, etten siedä oikein lämpimiä ilmoja. Nyt oli luvattu +20/+22 ja sadekuuroja. Laskin YLLÄTTÄEN positiivisesti ajatellen, että kyllä se sen verran kuurottele, jotta se vähän viilentäis. NOO, totuus oli jotta aurinko paistoi ekat 2h täydeltä taivaalta ja elohopea kohos +24-asteeseen. Lopussa oli pilvistä, +24-astetta. 

                           TOTEUTUS


                       Sain ajatuksen juosta eka 10km n.145 sykkeillä. Ajattelin sen menevän n.47-48min 140-145 sykkeillä. No siinä läiskin kilsoja noin 4.40-5.00 minsan väliin, riippuen oliko kilsalla huoltojuontia vai ei. Olihan se lepposen tuntuista ravistella "vain" 145-sykkeillä. Välillä kuopasin jäykkyystilojen estoon kantapää läpsyjä pakaroihin, puistelin käsiä. Eka 10km oman gps:n mukaan 48.01@4:49.

                        Eka puolikas oli tarkoitus juosta max.150 sykkeillä. Aikaisemminhan olin lähtenyt alusta alkaen n.150-155 sykkeillä. 12km kohdalla näin mukavan juoksuystävän, Tollolan Timpan, juoksevan vähän matkan päässä takanani. Huitelin pelleilessäni Timppaa mukaan kolmen juoksijan sakkiin. Siinä sitten vedeltiin kolmen juoksijan sakissa n.väli 14-19km tasaisesti 4.50-5.00 kilsoja. Oltiin vaihdeltu keulamiestä ja Timppa meni tuossa vetään ja vauhti nousi. Ajattelin, että kyllä Timppa vetää tasaisesti ja lähdin seuraamaan, mutta pian huomasin vauhdin nousseen minulle liikaa tällä kertaa. Samalla huomasin toleranssin olevan vielä kovin pienen. Lyhyt roikkuminen veti kapulat sen verran hapolle, että siitä oli puisteleminen. Enkä enää pystyny edes niitä noin viijenminsan kilsoja lykkiin vaan oli otettava lakki käteen. Eka puolikas 1.44.00@4:56.

                         Toinen puolikas nyt oli sitten sellaista tilanteen hallintaa. Huomasin, etten voi vielä JUOSTA maratonia kuin osittain ja joudun näköjään aika paljon vielä HÖLKKÄILEEN. Toinen puolikas 1.55.11@5:28. Mutta oli mukava huomata, että sitä malttoi toteuttaa saksalaisella täsmällisyydellä suunnitelmaa. Ainoa miinus vain, ettei suorituskyky vielä riittänyt toteuttamaan kaikkia fantasioita. 7+ arvosana kisalle.
 

                              KISA TARINA 


                        Perillä. 
 
  KLIKKAAMALLA SAAT KUVAT ISOMMIKSI!!!
  
                       Kolmas kerta Kempeleen kisassa. Tottuneesti Zimmarin pukkariin ja tuttuja puhutteleen. Ex-Nivalaisiin on aina mukava törmätä. Samoin juoksututtuihin. Kaikkien nimiäkään ei aina muista, kun niitä on paljon, mutta toivottavasti siitä ei kukaan suutu.

                         Lähtöpaikalle valuminen alkaa. Kotona olin aamusella reippaan 2km höntsännyt ja nyt tuntui jalat olevan heti verkan alussa vetreät, joten jätin lämpimän ilman vuoksi verkan vain 0,5km mittaan. Siinä juttelin hyvin rentoutuneessa tilassa mukavien ihmisten kanssa. Kello kului kuin itsestään. Kisan johtajan
                           kanssa heitettiin kättä lähtöpaikalla. Pian alkoi monikielinen lähtölaskenta ja päästiin liikkeelle. Sopiva meno tuntui löytyvän nopeasti. Laskin vaan nopeasti edellä olevat juoksijat ja itse napsuttelin sijalla 15, kun tilanne rauhoittui. Tasaisia kilsoja. Sykkeet pysyi tasaisena. Kaikki mallillaan. Tuttu pariskunta ajelee pyörällä rinnalle jossain reilun 6km kohdilla ja kyselee meneköö hyvin. Vastaan helposti, että joo, hyvin menee. Totuus: eka pistos riivaa parhaillaan. Onneksi se menee ohi aika nätisti juoksemalla kilsan verran kyyryä näin kyyhkysjahdin aattopäivänä.

                           Välillä vilkaisen taakse. Intressinä kiikaroida Tollolan Timppa, josko hänestä ois mukaan minun vauhtiin. Silmäni kertovat takanani juoksevan hieman minuakin runsaamman kaverin raskaannäköistä hölkkää. Hänen vierellään juoksee Joey Tempestin hapituksen omaava kaveri, sanotaanko tottuneennäköisesti. 10km täytyy. Sama parivaljakko tuntuu "uhkaavasti" lähestyvän. Juoksen omaa juoksua. Silti tekisi mieli hiljentää ja liittyä imuun. Muistini mukaan imusta on aina ollut hyötyä.

                           Hieman vanhempi, pitkätukkainen, hyvin ruskettunut, kokeneen tuntuinen kaveri ja työläästi tallaava, ehkä minuakin nuorempi juoksija tulevat vierelleni. Joey Tempest juoksee hieman sivummalla, ikäänkuin antaen junioreiden päättää mihin seuraavaksi rynnätään. Juomapiste sekoitta lauman kuin gnu-lauman leijonien tehdessä jotain odottamatonta. Oranssipaitainen kaveri singahtaa juottopisteeltä nopeiten. Imaisen raon kiinni kohtuu helposti ja jään nauttimaan siivellä elosta. Pitkätukkainen kaveri tulee kuin varjonlaki aikanaan kelkkaan.

                          12km kohdalla näyttää, ettei oranssipaitaisen vetämänä tässä taideta enää alle vitosen kilsoja nakella ruutuun, joten vilkutan ohi ja JÄTÄN kylmästi kaverin, jota en näe enää koko päivänä. Toivottavasti kaikki on hyvin. Samalla huomaan Tollolan Timon lähestyvän. Minun ja Joey Tempestin vauhti on "tasaantunut" sinne 4.50-5.00 paikkeille. Timo tulee siis vähän kovempaa, ja epäilemättä tasaisemmin vielä kuin me. Timo ei ole kuitenkaan ihan vielä porukassa, joten olen valmis murentamaan illuusion juoksemalla muka Joey Tempestin kanssa. Kysyn miehen nimeä. Vastaus: "Ari Vaalamo". Samalla mies katsoo minua, silmien kysyessä että etkö tiennyt. Muistin nopeasti ystäväni Keijon puhuneen tuosta kaverista, joten kerroin hänelle kuulleen jotain hänestä Keijolta. Arikin muistaa Keijon pienen hapuilun jälkeen. Miehellä on kyllä vähintäänkin trendikäs habitus ja VAIN JA AINOASTAAN positiivisessa mielessä.
                                         Ari Vaalamo, juoksija ja muusikko, tunnettu ihminen Oulussa.
                          Välillä huomaan seuraavani Arin tekemistä. Samalla ajaudun kysymään hänen ennätystään. Vastaus: -"No, siitä on aikaa, 2.36, mutta siitä on aikaa". Keskustelun jatkona tulee tieto, että 27-28vuotta sitten. Nyt Ari juoksee vain kerran vuodessa lappu rinnassa, ja aina tässä juoksussa, käsitin.

                         Timo liittyy mukaan. Oranssipaitaista juoksijaa ei enää näy. Juoksemme kimpassa välin 14-19km... <Hieman ennen n.19km juomapistettä kerron ääneen Timolle, että ehti tulla jo jano tuolla välin, joka ei ole koskaan hyvästä. Silloin ollaan jo myöhässä. Olin juonut pari mukia per.asema. Tuossa kohtaa asemien väli oli reitin pisin, hieman yli 4km>... Vauhti edelleen karvan alle 5min/km. 19km kohdalla Timo ajautuu vetohommiin. Gnu-lauma hajoaa jälleen. Isken kantaan. Sykkeet nousee, välillä jo 157, uusi kilsa alkaa alle 4.40 vauhdilla. Pian löysään. Tämä vie minut tien raviin. Annan Timon mennä. Arikin hieman jäi tuossa "rytkäytyksessä", myös lopullisesti Timosta.

                         Timon irrotessa katsoin hänen menoansa. Hän ei enää siirrä vain jalkoja vaan polkee eteenpäin. Vahvannäköistä menoa. Jo 22.maraton tälle vuodelle ja viime viikonloppuna, vain 7 päivää aikaisemmin Timo voitti koko Kuusaan maratonin 3.29.02 ajallaan. Tänään meni reilun minuutin nopeammin. Muutoinkin nuo 22 maratonia ovat menneet tuonne 3.30 paikkeille kaikki. Jäätävä mies. Ei voi kuin ihailla.

                         Legenda -Arikin lipesi "käsistäni". Olin nyt yksin surkean juoksuni kanssa. Totesinkin itselleni tämän menevän nyt hölkkäilyksi. Löysin kuitenkin monia syitä juosta kisan loppuun. En ollut täällä nyt ajan vuoksi. Jos ollaan ajan vuoksi, voi olla joskus viisasta lopettaa pyristely ja yrittää parempana päivänä uudestaan, kunhan ei ota tavaksi. Yksi oli nähdä vielä uudestaan Eero Lumpeen johtama NUTS-huoltopiste n.35km hollilla.

                        Väkeä lappasi ohi toisella kierroksella. Aina ei kaikki tavoitteet täyty. Väsyn katselemaan ohi menijöitä. Urheilijoita, ryökäleet! Keskityn ympäristöön... Paljon puimatonta viljaa pelloilla. Paljon pyöräilijöitä liikkeellä taas Oulussa. Oulu tuntuu olevan oikein pyöräilykaupunki? Paljon aikaisia eturauhasvaivoja. Pyöräilyn tunnettu varjopuoli. Enemmin annan kassejen heilua. Kaikki kunnia silti myös ketjunpyöritykselle. Ei mitään pois pyöräilyltä.

                        Oma paletti aaltoilee. Välillä tuntuu, että vois päästä takaisin...ääh, ei sittenkään. 2h juoksun jälkeen menee edes pilveen. Silti on todella lämpimän tuntuista. Joku huutaa +26astetta. Virallisen tiedon mukaan +24astetta oli korkein. Aina laitetaan "lapinlisää", vaikkei tässäkään olla vielä lapissa. 30km kohdalla pistää taas hieman. Urheilujuomatkaan ei mene vastalauseitta alas. Pirullinen keli ja vielä heikko valmius kulkijalla. 33km on hitain. 5.46. Taisi sisältää kuitenkin juoma-aseman. Uskaltaudun laskemaan mihin aikaan olisi vielä mahiksia. Hieman hirvittää juosta näin huonoa aikaa. Vähän hävettää. Sitten saan uskoteltua että A) 3.39.xx voisi vielä näyttää kohtuulliselta ja B) Ja että voisin siihen päästä jos saan vähän ryhtiä ja pienen loppurutistuksen.

                        Puolimaratoonarit menevät ohi. Ajankuluksi lasken mihin aikaan he ovat menossa. Tulen nopeasti siihen tulokseen, että 1.20 tulee tekemään tiukkaa ja ettei Nivalan Gebre-Boltille olisikaan ollut täällä soolojuoksua erikoisempaa tarjolla. Ihmiset kannustavat monissa paikoin. Koitan kiittää parhaani mukaan. Jossain kohtaa olen mielissäni, että voin edes juosta nilkka/akillesvamman jäljiltä, vieläpä kohtuu vähän vaimennetuilla kengillä. Askeleen puhtaus on tärkeintä ja ettei ole vaivaa, ei vaimennukset. Vaivojen kanssa pitäisi levätä, aina - siis jos menee järjen kanssa.

                       Olennaista ja vähemmän olennaista, mutta todellista on, että taas olen NUTS-huoltopisteellä. 35km takana, reilu seiska jäljellä. Voi kun olisi juostavat jalat. On vain oltava tästäkin kiitollinen, että voi edes hölkätä. Vihdoin olen 40km kohdalla. Pari kertaa on ollut kylmänväristyksiäkin, joka kielii ainakin lievästä nestehukasta - ainakin. Silti... tunnen, että pienen ja LYHYEN kirin varmaan jaksan lopussa ottaa. Yksikään kilsa ei ole itsestään selvyys, joten on tämä aikalailla päivän maksimi, vaikka mitenpäin olisi lähtenyt.

                        Viimeisen kilsan ajan on runsas villi kannustus ja se nostaa karvat pystyyn. Ja tuleehan se kirikin. Maalivaatteen yli 3.30 -vauhdeilla, s-tana. Aika 3.39.11. Pakko kehdata ottaa noinkin surkea aika. Maalissa on sen verran daijju olo, että ihmettelen kuuluttajan kuulutusta: "Ja maalissa Onni Vähäaho, M40sarjan toiseksi". Hetken muistan olleeni M45 -sarjassa. Pian kuitenkin oikea ikäni selviää itsellenikin. Hieman hymyilyttää...vai toiseksi, PODIUMILLE! Humoristista. Onhan se hauskaa, mutta ei kai monellekaan oikeasti mitään merkitystä? Ei ainakaan minulle. Sehän riippuu aina mikä on kisan taso. Palkintokorokkeet eivät kulu käytöstäni.

Kuva ennen palkintojen jakoa. Vähän pihalla vielä?!


Tänään kuitenkin, podiumilla, Nivalan lihavapoika toinen vasemmalta.      
 
 M45 PODIUM koko maraton
M60 PODIUM koko maraton (Edwin Hepokangas jää Harri Toivosen taakse)

 Tulokset.
Ja huomenna aamulla kirkkoon, eikös juu!?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.8.2014

11 kommenttia:

  1. Tekstiä korjattu/muokattu La 9.8. klo.23.43.

    VastaaPoista
  2. Hyvin pärjäsit kokeneitten kisakävijöiden joukossa ja onhan Kempeleen podium omalla tavallaan juhlallinen paikka, suurin osa juoksijoista ei sinne koskaan pääse.

    VastaaPoista
  3. Hienoa rapsaa, Oli kiva tavata pitkästä aikaa. Ei muuta kun uutta matoa koukkuun :) kiitti vielä kahvista.

    VastaaPoista
  4. Onnittelut! Hyvinhän se meni siihen nähden, että nuot hellejuoksut ei sulle yleensä sovi. Päätit käpäistä jo Kempeleessä, että enkö sit nääkkään sua lähtöviivalla Kokkolan Venetsialaismaralla

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista ja onnitteluista! Juu, jonkun sortin "aivopieru"/extemporee oli tuo Kempele. Tuli ohjelmaan nopealla aikataululla kolmannen n.90-100km viikon lopuksi. Kokkola? Jos ei vaellukselle tule ilmoittautumisia (muutama) niin onhan siinä omat vaaransa, että kävis tuttuja morjestaan Kokkolassa. Mutta katsellaan. Vaelluskin käy. Ja täytyisi tulla viitteitä nousukunnosta...ja-ja-ja- jne. Halu juosta sanan yksinkertaisessa merkityksessä on nyt iso. Tulossa myös HYVIN erilaisia harjoituksia. Koitetaan vähän HERÄTTÄÄ kapulastoa.

    VastaaPoista
  6. Melkoinen nykäisy "lihavaltapojalta" :D jonka kasvot on nykyisin niin kapoiset, ettei meinaa vastaantullessa tunnistaa. Eikös nuo kapulat oo heränneet, kun tuommoista vauhtia päästellään? ;)

    VastaaPoista
  7. Kiitos ;) Juu, maratonille riittävää vauhtia jo huomaan pääseväni, mutten vielä jaksa pitää sitä yllä. Siihenkin on konstit tiiossa, ja taidan vähän nyt halutakin nostaa sitä puolta.... Kyllä, kasvoista kohtuu kapea ja narukädet. Tanakat reidet ja ISO ahteri PLUS https://www.youtube.com/watch?v=FeroNu0UotI

    Tsemppiä uudesti syntyneelle kuntoilijalle!

    VastaaPoista
  8. Onnittelut podiumin johdosta! Itsellä uran toinen maraton edessä muutaman yön päästä. Tuossahan olisi hyvä loppuaika target :) t. Jussi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnea HCM:lle! En yllättyisi, vaikka pistäisit aikani nurin. Toivotaan sitä.

      Poista
  9. Onneksi olkoon. Maraton on aina Maraton. Ari Vaalamo muistaakseni voitti Simon Kiri -maratonin vuonna 1992. Aika taisi olla 2:47. Se oli minulle muistorikas juoksu jossa itse olin kolmas. Ensimmäistä kertaa jaksoin maaliin ilman suurempia kramppeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jyrki! Onhan sitä vissiin jo ees jonkunlaista rutiinia tullu. Jep, kyllä oli mukava vaihtaa jokunen sana tuollaisen kokeneen huippujuoksijan kanssa.

      Poista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.