maanantai 17. marraskuuta 2014

PALAUTUNUT

                         #lihr100h juoksusta on aikaa nyt 8 viikkoa ja kaksi päivää, eli 58 päivää. On näin voimakkaasti tunteilla elävälle immeiselle aivan infernaalista huomata moinen asia. Mistä sen sitten huomaa, että on palautunut?

                         Lista ei lopu todellakaan siihen, että lenkki kulkee. Vaikka juokseminen on alkukantaista ja sangen yksinkertaista puuhaa, ei palautuminen pitkistä suorituksista ole sitä. Sen sijaan palautumisen tunne sen monimuotoisuudessaan on tunteena vaikeasti välitettävissä.

                         Lenkki todellakin kulkee. Se on yksi tekijä. Olen vaivihkaa noussut tässä juoksentelun ja kahden viikon harjoittelun aikana melkoiseen kuntoon. Myös palautuminen aina edellisestä lenkistä sujuu paremmin ja paremmin. Palautuminen edellisestä viikosta sujuu paremmin ja paremmin. Itse asiassa olen nyt harjoitellut kaksi peräkkäistä yli 80km harjoitteluviikkoa 100km tai hieman yli rasituksella. Silti sekä mieli että jalat kyselevät levon sijaan kovempaa meninkiä. Sitä ne ei ihan vielä saa, sillä palautuminen ei tarkoita loputonta kestämistä. On syytä malttaa.

                        Juoksin eilen toisen yli 80km aika kuormittavien viikkojen lopuksi ns. sokkoseiskan, jossa yritetään juosta aina seuraava kilsa edellistä nopeammin. Ihan se ei onnistunut, mutta kokonaisuudessaan se oli selvästi nopein sokkoseiskani vuoden sisään. Edelliset olin tehnyt viime joulukuussa ja tämän vuoden tammikuussa. Tuntui hyvältä juosta sokkoseiskan viimeinen kilsa tietämättään 4:09 -aikaan. Tuossa kohtaa ei ollut tiessä edes ihan täys pito, lisäksi hienoinen vastamaa ja kevyt vastatuuli. Lisäksi jätin hienovaraisesti hieman pelivaraa. Kaiken tuon jälkeen kävin tuossa justiin aloittamassa tämän viikon 8,6km erittäin kevyellä aamuhönkäilyllä. Keskisyke 110. Keskivauhti tosin vain @6:21, mutta silti - keskisyke 110. Aika pitkään saa kelata, löytääkseni yhtä alhaisia lukemia. Alhainen ei tarkoita tässä tapauksessa negatiota.

                       Hitaimmin palautunut unentarvekin on nyt palautunut. Enää ei 11h yöunien jälkeen nukuta seuraavana yönä kuten ennen. Lisäksi kovien lenkkejen jälkeen ei ole uniongelmia. Mieli suunnittelee myös tulevia tähtäimiä. Jopa lähitulevaisuudessa kutkuttais painaa puuta, joten ihan täällä saa pitää suitseja tiukalla, ettei hevonen karkaa karsinasta!

                       Palautunut ihminen ei etsi onnea, se on saanut juuri elämän syliin ja hihkuu onneaan, kuten minä nyt tässä.


Tulevat isot tähtäimet:    


2015    toukokuu   Unkari 6d
           marraskuu   Joensuu 12h
2016    toukokuu    Kokkola 24h

Onni Vähäaho, Nivala 17.11.2014

2 kommenttia:

  1. Kyllä se on palautumisen tärkein ykkös asia, kun huomaa juoksun kulkevan. Tästä sinulla on hieno jatkaa eteen päin uusiin mahtaviin haasteisiin!!

    VastaaPoista