-Joko lähdetään? Täytyy vähän vielä valmistautua. -Joo ei kiirettä, mutta ajattelin sanoa, että voi alkaa valmistautumaan... Pian ollaan soraisilla/neulaisilla poluilla. Ollaan Työläjärven ja Pinsiönkankailla. Pasi näyttää polkujaan, minä nautin niistä. Pasi ottaa kuvia: -Juokses takas tuonne ylös ja juokse hiljempaa, en saanut kuvaa. Varmasti näin, mutta mukana saattoi olla myös vähän juoksutusta. Velmu mies - ja vain hyvällä tavalla.
Mukavan illan jälkeen ja hyvin nukutun yön jälkeen olo on tyyni. Edellisen illan grillatut kanat ovat tyytyväisenä vatsassa. Pasi kysyy: -Miten teillä menee niin kauan siellä teidän vaellusreitillä? Se ei taida olla kovin juostavaa? Tuohon on selvin vastaus avata kokeneelle kulkijalle maastokartta reitistä. Hetken tutkittuaan Pasi vastaa: -Nyt en ihmettele enää ollenkaan. Ojaa, ojan perään ja sinistä väriä - hidastahan se on. Pasi piirtää tavoitteekseen kiertää reitin ehkä jo tänä vuonna.
Kohta taas junassa. Junamatka Tampereelta Ylivieskaan kestää tällä kertaa 5h 20min. Siitä viimeiset 4h bussissa raideremonttejen vuoksi. Tällä kertaa bussimatka oli miellyttävämpi paremman tilan vuoksi. En silti pidä matkustamisesta, mutta matkustamisen tuomasta uudesta ympäristöstä kylläkin.
Vihdoin kotona. Melkein samantien nukkumaan, sillä aamulla on taas aikainen herätys. Ei, ei työt ala vielä, mutta I-SR2014 -vaellusreitin takaosan hölkkävaellusta (+36km) pukkaa. Onhan tässä monenlaisiin paikkoihin tullu ihtensä heitettyä, mutta tämä tuntuu aika haastavalta. Koskaan ei haluaisi olla vetäjän roolissa jarruna reissuilla.
Kello on 8.00. Neljä miestä seisoo keskellä Iso-Sydänmaata, Lahnajärventiellä. Tottuneita, kovakuntoisia liikkujia kaikki. Yksi heistä, Pete, on tullut Helsingistä asti lomaileen vanhalle kotipaikalleen. On innostunut polkujuoksusta. Maantiellä harrastuksen alussa maraton hieman päälle 3.30. Mitähän nyt menis?
Reilu 2km juostaan siirtymää ja sujahdetaan polulle. Joukon vauhdikkain, Lasse, olikin vedättänyt jo lähelle viiden minsan kyytiä tie-osuuden lopussa. Kehoitan Peteä korkkaamaan polku-osuuden. Mies lähteekin latomaan polkua sen verta reipasta kyytiä, että ajattelen hetken, pysynkö edes perässä. Pete on selvästi tehty poluille. Ei jalan asettelua vaan pelkäämätöntä menoa oudolla polulla = polkujuoksijan tunnusmerkki.
Joukon neljäs mies, Timppa, suoltaa tuttuun tyyliinsä juttua tulemaan. Timppa on meistä vanhin ja tehnyt jo pitkän työuran myyjän hommissa. Ehkä hän pärjäisi myös radiossa? On tilannetajukin aina kohdallaan. Hauska mies... Tullaan suolle. On aina hauska nähdä kulkijoiden ilmeet tuossa kohtaa. Meillä suolla kuuluu puromaista lorinaa. Siellä on meinaan vettä!
Yhden ja puolen tunnin kuljennan jälkeen alkaa miestä upota jo suo-ojien syövereihin.
Matka jatkuu. Mäyränpesäkankaan ja Laihakankaan kivikot herättävät seurueessa kunnioitusta. Koetteleva 5km Syyrystä Vähä-Juurikkaan. Lassella tulee polvi kipeäksi. Burana ja kävelyä. Tämä on aina haastava paikka, myös henkisesti. Reilu 15km vielä Lahnajärventielle. Se ei ole tällä reitillä naurun asia kipeällä polvella. Pientä huumoria väliin. Lasse jatkaa penkkaa pitkin ja jättää polven palautumis idealla Pykyn lisälenkin väliin - ja se auttaa.
Sillä välin huomio kiinnittyy Timpan tukkaan. Lähes neljä tuntia kuljettu ja kaikilla muilla on märkä paita ja tukka. Timpalla ei. Kuiva paita ja tukka. Kiusoitellaan, että miten hän vaimolleen selittää kiertäneensä yli 36km takalenkin kuuteen tuntiin kuivalla tukalla. Avioliiton pelastukseksi lopussa räppää taivaalta vettä. Lassekin pystyy taas juokseen. Petellä ottaa päkiään, mutta hieman pää välillä alaspäin roikkuen hän tulee vakaasti letkassa. Kestävää sakkia. Kuten Lasse totesi pari päivää reissun jälkeen: -Tuo on jo aika miehekäs lenkki, ei sinne ihan jokaisesta oo.
Seuraavat kaksi päivää meni sitten huvipuisto reissulla. Koska jalan näkee enemmän kuin autosta, kävin toisena aamuna hölkkäileen kevyesti Alahärmästä Volttiin ja takaisin 12km aamulenkin. Olivat Alahärmässä valmistautuneet tulooni ja laittaneet minusta varoittavan liikennemerkinkin.
Jotta lomailu ei olisi liian ohjelmatonta, lähden huomenna aamuyöstä Nivalan kehittyneimmän kestävyysjuoksijan (Erkki Vähäsöyrinki, puolimara n.1.25:n) kanssa I-SR2014 koko lenkille. Koitetaan nätisti ja viisaasti hölkätä reitti noin 9 tuntiin. Katsotaanpa miten äijjien käy. Nöyrästihän sinne pitää lähteä, varsinkin kun on lihakset jo valmiiksi jumiset.
PEP2015 KISASTA VISUAALISTA INFOA LISÄÄ
PERHEREITTIVIDEO...
Onni Vähäaho, Nivalassa 22.7.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.