perjantai 3. heinäkuuta 2015

NUORISSA ON VOIMAA

                           Kysyn miehen nimeä. Mies hieman yllättyneen/loukkaantuneen näköisenä tekee vastakysymyksen - etkö muista minua? Saan nimen. Tiedän kyllä hänen pojan, mutta en kuollaksenikaan muista puhuneen miehen kanssa. Ehkä isäni oli puhunut. Hän ei puhu enää. Olemme täällä vain hetken.

                          Niin se on otettava(?) - olen juossut noin 7-vuoden aikana (lähtiessäni nollasta) hieman yli 21 000km ja en tiedä paljon paskaakaan juoksusta. Olen tavannut viime aikoina mm. nuoria huippu-urheilijoita. Miten he ovat niin paljon viisaampia jo parikymppisenä? Olen todellisuudessa onnellinen että ovat - olenhan vain harrastelija ultrajuoksija. Mutta credittiä nuorten huippujen ja minua nuorempien tosi harrastajien suuntaan. Normi väki ei tiedä, miten paljon he tietävät ja miten tosissaan he hakevat itselleen parasta polkua. Siinä sivussa oppii vanhempikin mies.

                        Vanhempi mies? Kuulin tänään, että yksi ikätoverini oli kysynyt 25-vuotiaalta paikkakuntalaiselta tietääkö hän miestä nimeltä Onni Vähäaho? Vastaus: Onko hän se vanhempi mies, joka juoksee pitkiä matkoja. Kello on käynyt selvästi jo pitkään. Vastahan 25-vuotiaat tuntui minusta vanhoilta...

                       ...Sutjakas, urheilullinen olemus - tiedän - myös kova suorituskyky. Ikää lähes 50. Toinen silmä punertaa. En kysy, mutta arvaan, että risu siihen on käynyt metsälenkillä. Tässä keskustelussa näkyy puolestaan pitkä tausta kahden askeleen välissä. "-Menee näin vanhemmiten pidempään kun palautuu, ei siksi vihti juosta joka päivä... tai vois, jos juoksis enemmän niin jaksais harjoitella". Voi kun se on niin totta. Taas tuntui hyvältä. Elän kaupungissa, jossa ihmiset tietää miten se tehdään - ollaan hyviä juoksijoita, jos niin halutaan.

                       Luulin heränneeni täysin tavalliseen päivään, mutta en tiennyt sen päättyvän aivan ekstaasimaiseen kokemukseen todistaa jotain hienoa paikallisessa urheilupyhätössä. 15-vuotias paikallinen lupaus oli tullut yrittämään ainakin 2:21 -alitusta 800metrillä, mielellään jopa 2:15 -aikaa. Kontestin huipentumana isoveljen (16-v) tuleminen jänikseksi! Ilmassa oli jännitystä ja latausta. Nuoret miehet (pojat) näyttivät silmin nähden latautuneelta - silmät leiskuivat tulta. Korvis nuorimman korvassa ja silmät viestivät päättäväisyydestä. Olen nähnyt nämä kaverit enemminkin. Todella fiksuja kavereita ja aivan huippu tyyppejä. Pidän peukkuja, vaikka "vanhimmainen" kertookin lopettaneen juoksun ja siirtyneen jalkapalloon...

                    ...Pojat kyyristyy lähtöviivalle. Ilmassa on sähköä, vaikka käsiajoilla mennän. Lähtökiihdytys on rajunnäköinen - nämä pojat ovat nälkäisiä - ja ennen kaikkea yrittävät, ominaisuus joka on melkein sukupuuttoon kuollut. 150m juostu ja vanhempi vetää parivaljakkoa leikittelevän kevyellä askeleella ja kannustaa pikkuveljeä parempaan vauhtiin. Ääni kuuluu takasuoralta lähtöpaikalle! Hitsi! Oon aivan tiloissa. Tässä on jotain aitoa! Parivaljakko tulee ekan kiekan loppusuoralle. Vanhempi kannustaa ja rullaa noin 65,5sekuntiin ja nuorempi noin 66,5sekuntiin.

                     Ajattelen, että on kova jätkä jos juoksee alle 2:20. Niin vain poika pysyy lantio korkealla ja takoo ja tulee viimeisen satasen 15-16sekuntiin ja kellot pysähtyy 2:16. Tiedän, joskus on joku vetänyt tässäkin kaupungissa kovempaa, mutta täytyy nakella lakkeja tästä esityksestä. Jamppa oli vetänyt vain kaksi päivää aikaisemmin tonnin 2:59:n. Nyt siis eka kiekka 66,5sek ja toinen 69,5sek. Mahtavaa kestävyyttä 800 metrillä. Toinen kierroshan on 800metrillä yhtä helvettiä... Poika on vielä vähän pettyneen oloinen ja vähän harmissaan yhdestä sekunnista. Hienoa! Ja vanhempi poika - jo juoksun "lopettanut" - vetää 400m leikitellen lenkkarit jalassa 65,5sekuntiin. Enpä pystyis ite vaikka ois mitkä kengät jalassa. Täytyy ihailla tuota tekemisen meinikiä.

                    TÄMÄ KYSYMYS VOI TULLA "VÄHÄN" ÄKKIÄ


                    Mitä ajattelet, jos sinun pitäisi edetä 119km ja nousta samalla matkalla 5850metriä nousumetrejä? Menisikö siinä viikko? Vai riittäisikö? No, yksi kaverini, ja pep2015 tähän mennessä ilmoittauneista ykkössuosikki juoksi tuon matkan reilussa 19h ollen 1200 osallistujan joukossa 143:s. Tästä voi lukea tuon upean elämäntarinan omaavan ultra-vuori-polkujuoksijan tehneen mietelmiä.

                  Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka ja pitkään, mutta voisin lopettaa tämän blogin juuri julkaisemaani twiittiin: on se älytöntä miten paljon ihminen voi oppia itsestään juoksemalla. Vain juoksemalla voi riisua itsensä sisältä päin.

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.7.2015       

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti