sunnuntai 13. joulukuuta 2015

GARMIN TEAM NIVALA VAELLUS (CosJon vol.3)

                    Hyvissä ajoin syksyä päätimme viisihenkisen Garmin Team Nivalan yhteisestä sauvakävelyretkestä. Neljälle viidestä reissu sopi alustavasti. Hieman ennen patikkaa kuitenkin yksi joutui jättämään reissun väliin vamman vuoksi ja toinen sairastumisen, joten jäljelle jäikin lopulta vain minä ja Joni "Jonte-Konde" Laakkonen...

                    Vaellus starttasi lauantaina klo.6:22... aikaisemmin viikolla... maanantai-illasta tiistai-aamuun Noro-vatsatauti-viruksen kourissa... Keskiviikon olin toipilas... Torstaina yritin kevyesti hölkkäillä vajaa 29km - olo toipilas... Torstai-Perjantai yön töissä... Perjantaina olo normaali ja hölkkää 16km... Perjantai-Lauantai yönä unta vain 4h... Siitä 24h valvomiseen ja 17h 22min jatkuvaan liikkeeseen varsin vetisellä I-SR2014 -reitillä. On ollut joskus riskimpikin olo...

                     Kotona punnitsin itseni semmossaan ja sitten kaikki kamat niskassa ja kannossa. Erotus 12,2kg.

                     Hieman huokaillen liikkeelle. Alun kolmella kilometrillä selviää, että maasto on todella märkää. Sää noin +1/+0 lähtiessä - maa sula. On joka puolella notkea kura. Jotenkin tiesin kuvien, kavereiden kerrontojen ja osin havaintojenkin pohjalta, että reitti on todella märkä. Ehkä toivoin positiivista yllätystä, ehkä halusin lähteä reissuun haavemaailmassa, sillä olihan tämä retki vailla tavoitteita, joka oli uutta sekin.

                     4km kohdalla Jonte ryysti aamukahvit. n.55min meni siihen mennessä. Varsin unista läppää vielä. 6km kohdalla totesimme (jälleen haavemaisesti), että eihän näistä reissuista aina tule tarinaa - tämähän on tällaista kevyttä retkeilyä helposti osattavalla reitillä ja aikaa olisi yllin kyllin. Aika oli kullannut monet kokemukset - isr2014-reitti kun on tavannut aina koko kierroksen aikana jonkun yllätyksen tarjota...

                     Keskustelet soljuvat pian normisettiin lempinimistä monenlaisiin mietelmiin. Kivihautakankaan tiellä kuumaa kaakaota/mehua ryystäessämme huomattiin, että saatiin sammuttaa otsalamput. Taukoja pidettiin keskimäärin 1,5-2h välein. Ensimmäiseen 11,6km meni reilut 3h...

                      Kuva kertoo kuinka kuumaa tavaraa on isr2014 -polku :=)




                          Silloin tiedettiin, että tänään kestää tämän reitin kierto. Leppoisasti mentiin, mutta mentiin koko ajan 10 taukoa, eli "Snäcksiä" lukuunottamatta... Menomatkalla, hieman vajaassa 13km:ssa oli edessä siirtyminen ns.reitin raskaalla osuudelle. Lahnaojalla (joka tulee Lahnajärvestä) ei ollut vesi vetänyt ja se näkyi monien kyselykierroksienkin jälkeen historiallisena vedenkorkeutena.
video

                 Heti perään tuli Pesänevan ylitys, jossa myös reunoilla oli vesi noussut. Tässä kohtaa täytyy muistaa sanoa, että reittiä ei olisi ollut eilen mahdollista kiertää ilman alapesua, jos ei tietäisi missä kohtaa missäkin on veden alle jääneet sillat. Vielä oltiin kuivia, vaikkakin niukasti. Nyt yksikin liukastuminen johtaisi katastrofaaliseen veteen mätkähtämiseen. Samalla hoksasin, että tuleepa melkoinen paluumatkan Lahnaojan ylitys lähempänä Lahnajärveä, jossa vesi on yleensä muutoinkin korkealla. Ajatus alkoi hirvittämään...

                  Iso-Susilehdossa istuimme kiven päälle tauolle. Kolmas tauko. Kylläpä elämä maistui ja juttu virtasi. Pohdimme aloitteesttani tuplakierroksen kiertämistä joskus tuonnempana. Onhan se mielessä - ja pakko tehdä jossain vaiheessa, kaksi-kolme isr2014-kierrosta putkeen, jos meinaa v.2017 osallistua Karhunkierroksen 160km matkalle = karhunkierros x2. Tämän tyylisissä pitkissä, kun on monenlaista osa-aluetta, jotka kaipaavat kokemuksia, kuten esim. repun kuljettaminen kehon völijyssä vaikkapa 30h putkeen jne... Tauot olivat lyhyitä. Jos ei nuotiotaukoa lasketa niin hitain kilsa, jossa oli tauko mukana oli alle 31min. Kohtuu kulkuisella polku-osuudella kilsa ajat pyöri 15-16min paikkeilla.

                   Matka jatkui ja keskustelut heiluivat syvällisten aiheiden ja hulvattomien poikien juttujen välillä, joten repertuaari oli laaja. Tuli avattua alkumatkasta S.D.F (Super Duper Forever) -maniaa. Pelaaja joka teki Sidney Crosbyn pelaamisesta helpompaa. Kuvaavaa on, että jonilaakkosennäköinenmies teki uransa viimeisen maalin Crosbyn syötöstä... Muisteltiin myös isr2014 koko reitin kierrettyjen lukumääriä. Ja oikein muisteltiin. Jonte-Kondelle tämä oli jo neljäs kerta. Yhtä moneen kierrokseen oman 13 kerran lisäksi on pystynyt vain Jarmo "Hönky" Honkala niin ikään neljällä kierroksella.

                   Lähes 6h, 21km. Neljäs tauko. Omaa suosikki seutua reitillä. Noppajuttuja kerrattiin ronskilla huumorilla. Pienen-Suojärven seutu. Nyt iskettiin ahterit alas välisaarilla ja kuvailtiin hieman.

                      Jonte istuu tukevasti Välisaarilla

                Itse haen tasapainoa tai harjoittelen tulevaa kurenjalkaa...

                              Naureskeltiin tuolle ajan kululle. Eväsleipä alkoi maistumaan. Taas kuumaa kakaota - vieläkin kuumaa.

                         Ylittäessämme Syyryntielle menevää välitietä Varjolankankaiden kohdalla, pysähdyimme äimistelemään Ahman jälkiä. Paikalle sattunut metsämies vahvisti epäillyn ja kertoi niitä olevan noilla seuduin kaksi kappaletta. Jatkoimme matkaa. Hieman harmitti jälestäpäin, ettei tullu jälkiä kuvattua. Kävelimme pian Kallenlammen ohi Nimettömän kankaiden kupeessa. Kaikki lammet/pienet metsäjärvet olivat pienoisessa pintajäässä. Samoin hieman myöhemmin Sikojärvi, jossa saimme reissun viimeiset kuvat valoisan aikaan.






video
 
                         Hieman ennen Sikojärveä polulla vastaan tuli nuori mies pystykorva koiran kanssa. Vaihdettiin lyhyesti muutama sana, kuten metsässä vastaantulijoiden kanssa monasti ruukataan. Lähdimme suuntiimme, kunnes nuori-isäntä huikkasi: -"Hei, ekkai sinä oo ite-Onni?". Ja sitten keskusteltiin vielä hieman lisää - ja totesimme maailman olevan pienen, kun metsästä löyty "Ite-Onnikin". Heh,heh...

                       Mäyränpesäkankankailla ja Laihakankailla on polku parantunut merkittävästi. Kaunista seutua. Alkoi hieman hämärtää, mutta vielä nähtiin ilman lamppua. Vähä-Juurikan mökkitiellä laskettiin reput kuudennen kerran. Otin vaihteeksi kaurakeksin. Helppoa oli ollut meno.

                      Vajaa 10h liikkeessä alkaa kuitenkin näkyä jollain tapaa. Keskustelujen sisältö menee vallattomampaa suuntaan. Alettiin aukomaa Api, Epi ja Mäx sanoja. Niin.. kuten mainitsin, vallattomampaan suuntaan. 11h kohdalla jo Jonte-Kondekin huuteli ilmoille lyhyt kurssin jälkeen Epi-lippin-daun. Argghhh... Nuo menee syvälle ytimiin.

                      11h/37km. Pykyn metsäkämppä. Teimme nuotion nopeasti pihalle. Ohjelmaan kuului myös demostraatio Kari Ristasen tuolihyppyreeneistä, sekä lazzo-liikkeestä epi-lippin-daun -riehassa... Niin, olimme jo "vähän" väsyneitä... Sen sijaan ei muistettu laulaa nuotiolla, joten on mentävä vielä jollonkin uudelleen. Kolme makkaraa meni molemmilla. Itse tein tuttavuutta myös ulkohyysiin, joka on melkoinen ylellisyys keskellä ei mitään.

                      Lähdettiin käppäilemään kohti Pesänevaa. Keskusteluihin alkoi palaamaan tuleva Lahnaojan ylitys jossain 45km tienoilla. Pykyltä lähtiessämme kohti Pesänevaa, kehuimme ääneen moneen otteeseen heijastinmerkkejä. Iso-kiitos niitä laittaneille! Metsässä oli paikoin samassa kohtaa lunta-sulaa-lunta-sulaa ja märät puut, joista ei aina oranssi maalimerkki niin selvästi nähnyt, kuten ei polkukaan lumensekaisesta maasta. Heijastinnauha pätkät olivat verraton apu ja helpotus.

                     Tauon jälkeen meno oli vahvaa. Api-huutoja ja väsyneiden miesten juttuja. Ihan humalainen olo. Vuorokausi valvontaa alkoi lähestyä. Pesäneva ylitettiin toiseen kertaan. Ite otin tuon pätkän hieman power-walk -tyylisesti. Teki hyvää vähän nostaa sykettä. Koko homman sykekeskiarvo kun jäi 91:n. Eli ei tässä oma kunto kasvanut, mutta lihaskunto, sekä valvomisen hallitseminen kylläkin.

                    Vajaa kilsa ennen Lahnaojaa pidettiin pieni tankkaustauko. Tankit alkoi taas oleen punaisella... Ja sitten, tulimme Lahnaojalle. Voi kiesus!!! Päästiin pienin kumpparihörpyin 20m päähän sillasta. Taas täytyy sanoa, että tuota ojaa on mahdoton ylittää näin tulva-aikaan, jos ei tiedä missä on silta. Viimeisellä 20m oli mahdollisuudet riisuttu. Amazon-joen ylitys tyyliin kädet ylös ja toivoa, ettei mene sentään kylelleen. Vesiraja meni jossain 15cm yli polven, joten kastumista ei voinut millään välttää. Hetken oli aika karun kylmää. Osa vedestä tuli ns."kurkijalalla" pois. Kengät oli niin tiiviisti kaikkine viritelmineen jaloissa, ettei jaksanut ajatellakaan niiden purkamista pois. Itse asiassa vesi eristää - ja veden pois kaataminen jättää vain märän pinnan joka kylmettyy ilman ympärillä olevaa vettä nopeammin. Tämä teoria toteutui myös käytännössä. Ja ihan lämmin oli saapaan sisällä alun shokin jälkeen.

                    Lits-lots-jatkoimme matkaa. Sen sijaan housujen kastuminen ja niillä viimeiset 3,5h kävelemällä ei ollut varmastikaan hyväksi.

                    Viimeisen 10km alkaessa alkoi kellosta loppua akku. Ja se loppuikin n.9km ennen maalia. Samalla alkoi olla hiljaista muutoinkin. Viimeinen kymppi on monesti näillä reissuilla hiljainen. Isoimmat asiat on jo puhuttu yleensä 50km jälkeen, jollei mukana ole Sale-El-Hassan ;) ...7,2km ennen maalia pidettiin Teljonlammella tankkaustauko. Kauas katsova alkoi olla katanta. Uni-väsymys alkoi painaa todenteolla. Tauko kuitenkin taas piristi - hetkeksi.

                     5-6km matkaa maaliin. Lakonisesti todettiin mikä on nyt homman nimi kaikessa hiljaisuudessa joka pienessä retkikunnassamme vallitsi. Tehtävä: Kävele Pyssymäelle. Ei muuta. Se oli homman nimi. Sitä se oli ollut jo 16h. Kaksi työpäivää oli kävelty kohti Pyssymäkeä. Jontelta oli puhelimen akku joko loppunut tai loppumassa. Minulla loppu virta kellosta. Miehissäkään sitä ei ollut paljon, mutta tehtävä oli tehtävä loppuun. Se ei maksanut mitään. Eikä siitä makettu mitään. Ehkä olo jälkikäteen korkeintaan. Soidintiellä kuulostaa olevan krapulainen olo. Ei virkeä ole itsellänikään, vaikka nukuin 11h putkeen.

                     4km ennen maalia vielä tauko. Jatkamme. Männyntaimea luulen hetken ihmiseksi. Aletaan olla tavoitteessa. Vyötiäisiä en ehtinyt näkemään. Toinen kierros olisi voinut olla mielenkiintoinen. Vielä joskus... 2,2km maaliin. Laskemme, että vielä noin 35min. On se hidasta, kävellen, tässä vaiheessa, tässä maastossa.

                     1,7km ennen maalia on vielä otettava energiaa ja juomaa. Hyvää työskentelyä päämäärän eteen. Jontellakin on kykyä toimia oikein. Ihailen vähän kaverin kuntoa. Vuosien monipuolinen liikunta tarjoaa miehelle kyvyn erottua muista ikätovereista. Jonte saattaa uupua näissä, mutta hän ei ähki kengän-nauhoja kiinni vatsan vaikeuttaessa asiaa. Jontella saattaa olla nyt rasituskrapula, mutta se on henkisesti helpompaa kuin saada se konjakista. Jontella on myös hämmästyttävä kyky tehdä 57,5km ja 17h22min sauvakävelylenkki ja tulla toimeen kaverin kanssa. Ei yhtään poikkipoileista sanaa. Erityisen fiksu kaveri. Kiitos, Jonte-Konde!

I-SR2014 SÄHKÖINEN KUNTOLAATIKKO (Päivitetty 12.12.2015)


                    Matkat ja kestot näkyikin jo edellisessä kappaleessa. Tässä mitä meni suusta alas:

Menekki; Syönti:
1dl suolakalakeksejä
20g suolapähkinöitä
kaksi kerros ruisvoileipää juusto ja meetvursti lisukkeilla
2 kaurakeksiä
100g suolasalmiakkeja
3 grillimakkaraa

Juonti: 1,8L 70%:sta appelsiini tuoremehua
0,4L kuumaa/lämmintä kaakaota
0,4L Dr.Pepper limsaa
0,6L Alkoholitonta olutta
0,2L Gainomax
= 3,4L juomaa...


Lopuksi musiikkikappale, johon sisältyy ns. inside juttua ;=))=



Onni Vähäaho, Nivalassa 13.12.2015        

4 kommenttia:

  1. Oispahan siinä Suomen Puolustusvoimillekkin erinomainen harjoitusreitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti rauhanajalle riittävästi haastetta. :) Tosin nyt reitti jo aika jäässä vissiin...

      Poista
  2. Voi hittolainen, kun meinasi kylymätä ajatuskin noista vettä täynnä olevista saappaista... vielä niin karvaasti muistissa Huhumarissa kylymässä veessä uitetut varpaat. Toivottavasti että kylmettyneet kumpainenkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan lämpösenähän se vesi ja etenkin jalka pysyy kengän sisällä. Vesi eristää. Sen sijaan 15cm alue polvesta ylöspäin, joka kastui, ei ollut kivaa. Ehkä reiden sisäpinnan arkuudet juuri siltä alueelta on osittain siitä peräisin. Sen verran on jalat maassa, että kyllähän tuo omastakin mielestä on melko hurjaa touhua. Jontelle pitää nostaa hattua, kun jaksoi niin pontevasti. Oli kuitenkin jatkuva prässi +17h. Eikä se ollut suffelitouhua. Hitsi, Jontessa on ainesta! Keli oli niin karu.

      Poista