TJ 24 KOKKOLA - 24H JUOKSU - VUOROKAUDEN JUOKSU - MIKÄ?

                     -"Ootko juossut? ...tai oot varmaan, tulit taas tänään vastaan... paljonko juoksit?".

                     -"Juoksin 15kilsaa. Aamulla olin juossut 5km". Koitan sanoa tuon vähä-eleisesti.

              
                     -"Mikä sinun seuraava isompi juoksu on?". Minulta kysytään usein. Mikä on iso juoksu(?), mietin monesti pienessä mielessäni. No, toki tiedän, että ihmiset tarkoittaa pitkää juoksukisaa. Niistä ihmiset ovat tottuneet minut tuntemaan. Iso juoksu itselle on joskus reilun 100km juoksuviikko tiiviin arjen keskellä. Kisa sitten juhlaa...ainakin alkumatkasta - matkasta riippumatta.


                        24h juoksu? Miten pitkästi siinä pitää juosta? Minkälaisia taukoja siinä on? Samat kysymyksen esittäjät opettavat lapsilleen kellonaikoja. 24h:ssa täytyy vuorokausi. 24h juoksu on vuorokauden juoksu. Ilmeisesti noin pitkän ajan ja juoksukäsitteen yhdistäminen tekee ihmisten silmät lautasen kokoisiksi vaikeudesta hahmottaa.


                         Koitan tässä varsin kokeilla hahmottaa virtuaalisesti omaa 24h taivalta. Ehkä se voisi hieman avartaa. Mielenkiintoista olisi kuulla varsinkin juoksua harrastamattomien kommentteja 24h juoksun käsittämisestä. Tietysti bloggaaja odottaa aina kommentteja kaikilta lukijoilta :)

TUNNIT 1-3

                        Miten tämä onkaan helppoa. Pidättelen askelta. Olenpas upeassa kunnossa. Olinko sittenkään niin lyhyt tai painava kuin muistelin. Voisin melkein lentää, jos se olisi sallittua. Juoksutoveritkin toistavat askeliaan helponnäköisesti. Monet puhuvat taktiikasta, toiset kuuntelevat heti musiikkia, jotkut puhuvat enempi kuin ovat hiljaa (Järvelä).

TUNNIT 4-6 

                         Mihin jäi ne ilmaiset kierrokset? Missä on kaikki voipa askeleen keveys? Koitan käyttää edelleen vähän energiaa ja vauhti on edelleen kelpoa. Silti taulussa on enempi kutosella alkavia kilsoja kuin vitosella. Tämä alkaa mennä juoksemiseksi pidättelemisen sijaan. Myös wc-reissut yleistyvät. Kusettaa, paskattaa, eikä syömisetkään nyt ole aivan niin odotettuja suupaloja kuin ensimmäisinä tunteina. Silti isossa kuvassa helppoa. Kiireettömyys alkaa lisääntyä itse kullakin - paitsi kärkimiehillä (Tomppo).

TUNNIT 7-9

                          Vauvamainen notkeus on poissa, on vain vahvaa suorittamista. Kaikki alkaa mennä jo totutusti - eikä vähiten seuraava askel. Onneksi ei ole näyte-ikkunoita. Voisi jo näyttää "hieman" kankeammalta. Kanssajuoksijat alkavat näyttämään vahvoilta, eivät kaikki, mutta osa vääntää pelottavan helponnäköisesti (Leskelä).

TUNNIT 10-12

                          Kisa lähestyy puoltaväliä. Mistä sen tietää? Sairanen oksentaa. Tollola pyyhkäisee ensimmäistä kertaa hikeä otsaltaan. Osa osallistujista on vain liian kovia omalle tasolle. Muut on helppo jo unohtaa. Oma seura alkaa käydä tutuksi. Puoliväli saapuu. 108km kasassa. Luulin, että olisi 110km. Jalat on melko pökkelöt. 12h:ssa saa jo jalat aika erilaisiksi kuin mitä ne oli ennen starttia. Juoksu alkoi päivällä klo.12. Nyt on puoliyö. Siirrytään sunnuntaihin ja osa liimaa jo rakkolaastareita jalkoihinsa (Larivaara)

TUNNIT 13-15

                          Hoh-hoijjaa. Kylläpä on jäykkää. Selkäänkin jo ottaa ja kädet...nekin tuntuvat oudoilta. Huoltajakin on jo rauhoittunut. Istuu jo. Kilsa-ajat hyvän matkaa yli 7minuutin. Tuntuu, että kaikki juoksijat ovat lyhentyneet. Naiset sipsuttaa lyhyellä askeleella, mutta ovat vielä suorassa. Puhuvat kummilastensa kehityksistä. He sitten osaavat löytää muuta ajateltavaa. Kokeilen itsekkin...Onneksi täällä ei sorsat huuda koko yötä. Säikähdän hieman. Lokki lentää - vai lensikö sittenkään. Joku juoksee nopeaa vessaan (Lågland), Forsell perässä. Kaikkea voi sattua ultrakisassa.

TUNNIT 16-18

                         Normielossa unen syvimmät tunnit. Olen kuin peura ajovaloissa. Silmät ammollaan, jähmenttyneinä paikoilleen. Pupila ei paljon liikahda, jos kohta askelkaan nouse. Tässä kohtaa tehdään tulosta, hoen itselleni. Kesken syvimmän itsetanssin pitkä haamu valuu rinnalleni. -"Miten kulkee?". Nauramme pian molemmat - ja irvistelemme (Nieminen).

TUNNIT 19-21

                          Aamu alkaa saapua. Yölavastus katoaa. Välillä oksettaa. Kävelypätkät ovat tihentyneet. Hiertymiä on siellä ja täällä. Onneksi on myös tunnottumuutta. Silti tunnen kuinka pari varpaan kynttä kelluu rakkojen päällä. Tuska ja tunnottomuus vuorottelevat. Ollaan menty jo aikaa sitten kipumittarin ulkopuolelle. Näissä karkeloissa ei pysytä mittareiden sisällä. Katson taas kelloa, enkä tiedä miksi, tai mitä siitä katson, mutta katson kuitenkin. Samalla juoksu kaartaa vasemmalle. Tasapainoaistit ovat heikentyneet. Puhe sopertaa. Koitan piristää vitsikkäillä heitoilla huoltajaa. On kuin puistaisi tyhjää ananaspurkkia lumihankeen. Vielä 3h aikaa. Ajattelen onneksi vielä niin, sillä kasassa 180km. Silti tuntuu hurjalta saada 20km kolmessa tunnissa.

TUNNIT 22-24

                          Jokainen askel tekee kipeää. Kävely on vaikeampaa kuin juoksu ja juoksemiseen tarvittavat voimat tuntuvat olevan finaalissa. Tuntuu kuin moni paikka repeäisi ja rikkoontuisi. Toisaalta tunsin viime kierroksella vasemman reiden, nyt en ole enää varma. Alan erehtyä ihmisissä. Kierros tuntuu jo ikuiselta. 864metriä. On kuin 3km lenkki. Koitan juosta seuraavalle roskikselle. Ihmisiä tulee paikalle lisää. Kannustus auttaa. Ehkä tämä sittenkin loppuu. Pyörryttää. Osa on keskeyttänyt, osa jaksaa vielä käsittämättömän hyvin tuntimäärään nähden. Viimeisen tunnin meno on infernaalista. Epätodellista tuskaa ja onnea yhtä-aikaa. Juoksen 197km, mutta olen onnellinen saadessani ehjän juoksun. Oksennan ja kuumeet nousee. Tämä on perussettiä. Suihkukäynti kestää melkein tunnin. Tiedän, että seuraava yö on tuskaa. Hiertymiä, rakkoja, kipuja. Kaikkea yli tarpeen.


Miksi tätä kaikkea varten töistäkin lomaa? Niin - suosittelen kokeilemaan. Elämässä on vain joitakin asioita, joita ei voi selittää - ne täytyy kokea.


Onni Vähäaho, Nivalassa 26.4.2016