Kokemus on karttunut ja nyt uskon olevan henkisestikin valmiimpi 200km saavuttamiseen. Meneillään oleva 6vrk juoksu kisa Unkarissa tuo mieleen muistoja viime vuodelta. Monet pitkät kisat ja suoritukset vahvistavat kulkijaa. 6vrk kisan vuorokin tulee taas joskus, ehkä v.2018 tai 2019. Kaipaan hieman sitä... mutta sitä ennen Kokkolan 24h kisa ja paljon muuta.
Näen, että edelleen suurin puutteni ultrajuoksijana on kestävyys. Sen vuoksi olen asettanut 3h välein tarkistelevan etenemistavoitesuunnitelman tuon seikan huomioiden.
Tässä suunnitelma.
| yht. | ||||
| 1-3h | 30 | 30 | ||
| 4-6h | 28 | 58 | ||
| 7-9h | 27 | 85 | ||
| 10-12h | 25 | 110 | ||
| yht.12h | ||||
| 110km | ||||
| 13-15h | 24 | 134 | ||
| 16-18h | 23 | 157 | ||
| 19-21h | 22 | 179 | ||
| 22-24h | 21 | 200 | ||
| yht.12h | ||||
| 90km | ||||
| Yhteensä | 200 |
Kunto tuntuu olevan hyvällä mallilla. Viimeiset kaksi viikkoa menee suorituskyvyn piikkiä hioessa ja varsin normaalia juoksutuntuman ylläpitoa pitäessä noin 80km/vko juoksutahdilla. Viimeinen pitkä (27km) oli tuossa perjantaina. Ensi viikolla tulee vielä yksi 22km lenkki, jossa on 16km reipasta, mutta muutoin lenkkien pituudet alkavat liikkumaan 5-17km välillä. Puristus jätetään Kokkolaan.
Kuluneella viikolla ratkesi Kokkolan 24h kisan yksi isoin kysymysmerkki ja se HELPOTTI tosi paljon. Olen onnekas saadessani hyvän ystävän, ja kokeneen huoltajan, Janne "JayLeno" Kukkolan huoltajakseni. Janne tuntee minut pitkältä ajalta ja osaa lukea jo kasvojen ilmeestä, juoksuasennosta tai äänensävystä kulloisenkin tilan. Tuttu, hyvä huoltaja on ISO tekijä - ja rauhoittaa valmistautumista.
Viimeisen kuukauden olen testaillut erilaisia sukka-kenkä yhdistelmiä. Voi tulla joillekkin yllätyksenä, mutta sukan merkitys pitkässä juoksussa on jopa kenkää isompi. Sukan ei saisi hangata. Sen ei saisi puristaa liikaa, mutta ei valuakaan.
Neste -ja energiapuolella on paljon hyviä kokemuksia tietyistä peruspilareista ja niillä lähdetään liikkeelle myös Kokkolassa. Kunto on sillä mallilla, että saan lähteä ihan palauttavilla tehoilla (noin 115-120 sykkeet), retkeily fiiliksellä, ja silti kertymä tulenee olemaan aluksi jopa noin 10,5km/h. Tämä kaikki tuo valmistautumiseen isoa rauhaa. Kyllä siellä sitten kisan toisella puolella tulee varmasti monenlaista taisteltavaa. Mihinkään kukkaketo haihatteluun ei kokeneet ultrajuoksijat elämysretkisuunnitelmissa pääse sortumaan, vaikka aika kultaa muistot aikaisemmilta ponnistuksilta.
Iloa, terveyttä ja rakkautta - sekä äideille hyvää äitienpäivää!
Ps. KEVENNYS
Tarkastelen maailmaa usein pohtien kunkin trendin ideapohjaa...
... Ihmiset pyrkivät suunnittelemaan työnsä niin, ettei tulisi
turhia askeleita työpaikoillaan. Eikös vain? Samat ihmiset laittavat
vapaalla aktiivisuusrannekkeet ranteisiin ja keräävät jokaisen
tärkeän, maailmalle sometettavan, aktiivisuusaskeleen talteen...
hmmm...
Onni Vähäaho, Nivalassa 8.5.2016
Hienosti olet suunnitellut tunnit ja kilometrit! Kyllähän ultrajuoksijan ykkösominaisuus on kestävyys. Että jaksaa painaa menemään väsyneenäkin ja vielä monesti puujaloilla. Hyvät loppuvalmistelut sinulle ja innolla starttiviivalle ja positiiviset ajatukset matkalle ja kaksisataa rikki! Se on siinä!
VastaaPoistaOn hienoa, että sinulla nyt menee tuo 200 km rikki! Vuosien kova työ takana ja nyt onnistuu. Nautiskelua matkalle ja matkan jälkeen! Tässä sulle yks varmuustekijä epävarmuustekijöitä tasapainottamaan :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Saa nähä mihin miehestä on. Pölijä päivä pitää sattua että pääsee kahteen sataan. Yritys hyvä kymmenen. Siitä lähdetään. Kunnioitus 200km rajaa kohtaan on iso, mutta ei ylitsepääsemätön.
VastaaPoistaTuo huoltajan merkitys... Itellä menis hermot, jos siinä joku vielä täpisis radan reunalla. Muutenkin on tiukkaa, niin toinen siihen nyt vielä viisastelemaan. Vaikka olis kuinka tuttu. Mitä tutumpi, niin melkein pahempi.
VastaaPoistaTuo huoltajan merkitys... Itellä menis hermot, jos siinä joku vielä täpisis radan reunalla. Muutenkin on tiukkaa, niin toinen siihen nyt vielä viisastelemaan. Vaikka olis kuinka tuttu. Mitä tutumpi, niin melkein pahempi.
VastaaPoistaVarmasti on toisenlaisiakin kokemuksia/näkemyksiä. Minulle on Jay Lenosta ollut aina suuri hyöty. Tarviihan siinä huoltajan olla avuksi. Ymmärrän tuon viisastelu pointin. En minäkään läheskään kaikkia ottais huoltajaksi - juuri tuon pointin vuoksi. Tärkeää on myös, että huoltaja uskoo urheilijan tavoitteeseen. Se kuultaa äkkiä läpi, jos ei usko. Mut meillä Lenon kans toimii luotto molempiin päin. :)
Poista