Ultrajuoksukilpailuissa suurin osa on asettanut itselleen jonkun tavoitteen. Iso osa myös suunnitelman. Siitä huolimatta iso osa pitää lajista myös sen sosiaalisuuden vuoksi. Voidaan puhua jopa perhe-efektistä. Ultrajuoksuun on selvästi hakeutunut hyvin samanhenkisiä ihmisiä - ymmärtäen lajin luonteen. Tälläkään kertaa ei tarvinut pettyä. Uudet tuttaavuudet ennätyslistojen molemmista päistä saivat kasvot ja sisällön. mm. Tomppo, Honkala, Kullberg ja Valido tekivät vaikutuksen tekemisen ammattimaisuudessa, mutta myös jalojen persoonien muodossa. Unohtaa ei sovi muitakaan uusia tuttavuuksia, Larivaaraa & kumpp... kävelevää leppoisaa pariskuntaa. Kaikki olivat "samalla viivalla" - myös niin, ettei kukaan voinut tietää minkälainen tuleva kisa tulisi olemaan. Esim. Jari Tomppo joutui toteamaan, ettei ollut hänen päivänsä, eikä sitäkään voi aukottomasti tietää miksi. Tottakai hän oli palautumaton, mutta että nihkeyttä alusta asti, kuten hän j-foorumilla kirjoitti.
ULTRAYSTÄVYYS
Ihimisiä on myös radan sivulla, huoltopöytien takana. Oman ja tuttujen huoltajien lisäksi sain tutustua mm. Teemu Takkulaan. Todella ammattimaista huoltamista JayLenon vanavedessä vasta 28-vuotisesta iästään huolimatta. Synnytäänkö tähän lajiin?
KISA
TUNNIT 1-3
Suunnitelmana oli pysyä mahdollisimman pitkään noin 9-10km/h etenemiskykyisenä, eikä mälläillä upeilla kertymillä, jossa kusetaan vain omiin muroihin. Tarkoitus oli pidättäytyä noin 10,3-10,6km/h maksimissa, vaikka kuinka olisi syönnillään. No, syönnillään oli ja juoksu oli herkkää ja helppoa. Sivullisten jälkikäteen kertoma arvio tuki omaani - jouduin juoksemaan pidättelevästi, vaikka meno oli retkeilymäisen kevyttä. Kolmena eka tuntina juoksin jokaisena aika prikulleen 12kierrosta, eli 10,36km/h. 3h saldo oli 31,1km.
Ilma oli yllättävän lämpimäntuntuinen ja useat lisäsivät juomista - myös minä. Kaikki sujui hienosti ja vaivattomasti, kuten tuossa kohtaa tietysti pitääkin. Olin 200km aikataulusta edellä 1,1km. Upea tilanne.
TUNNIT 4-6
Meno jatkui alunalkaen samanlaisena. Neljäs tunti 10,36km/h. Viidennellä tunnilla kävin eka kerran vessassa monitoimiasialla. Kaikki vaikutti olevan hyvin myös sillä puolen. Kaikki pelasi tässä vaiheessa hyvin. Viidennellä tunnilla tein päätelmiä yhä jatkuvasta aurinkonpaisteesta ja hyvää vauhtia kertyvästä kilometrikasasta. Aloin ottamaan enemmän varman päälle ja kävelemään joka kiekalla pienen pätkän huoltopöytien kohdalla joka toisen sijaan. Samalla saatoin alkaa(?) huomaamatta juomaan vettä liikaa, kun sitä oli aina sopivassa juonti vauhdissa tarjolla joka kiekalla.
Kuusi tuntia täyttyi wc-reissu mukaanluettuna kertymän ollessa 60,4km. 200km aikataulusta olin edellä jo 2,4km. Aikataulu oli vielä tarkoituksella tehty takapainotteisesti reilusti särkymävaraa sisältäväksi, joten olo oli enempi kuin luottavainen, tyytyväinen ja rauhallinen.
TUNNIT 7-9
Meno menee aavistuksen nihkiämmäksi, mutta edelleen helppo puhdas hölkkävauhti, kun oikein rentoutti oli noin 6:10-6:20min/km, joka oli tässä vaiheessa enemmän kuin tarpeeksi, joten en ottanut stressiä pienestä nihkeydestä. Samalla myös kuulin ja näin nihkeyttä alkaneen esiintyä muillakin. Tälle kolmen tunnin setille suurimmat aikasyöpöt oli kaksi isompaa normi wc-reissua, sekä ainakin yksi kenkien perusteellisempi putsailu. Muutenkin tässä vaiheessa huoltoon alkaa kulumaan hieman enempi aikaa ainakin näin keskeneräisillä ultraharrastajilla. Huollossa Janne ja Teemu hätistelivätkin minua liikkeelle... -"No niin, sulla on nyt kaikki - sinne, sinne - ja minua viitottiin radan suuntaan". Kaikki mitä tässä vaiheessa puhuttiin, tähtäsi vielä suoritusta edistävään toimintaan. Pojat kyllä aisti millon meni lässytyksen puolelle ja sillon tuli komento radalle :) 9h kohdalla oli kasassa 85,6km. Eli olin 200km aikataulua edellä 0,6km.
TUNNIT 10-12
Jaksoa leimasi tasan kaksi asiaa. 10:s ja 11:s tunti teki pahaa. Lihalientä ja osmosalia. Kävelyä reilusti enemmän. Vaatetta lisää. Tunnilla 11 myös satoi vettä jatkuvasti. Ilma viileni reilusti. Päivällä oli ylimmillään +19, yöllä alimmillaan +7. Toinen asia oli kenkien vaihto ja päkiän alusen alkavan rakon tarkistus. Jalassa ei ollut vielä rakkoa, joten emme tehneet muuta kuin vaihdoimme kuivat sukat ja vähän isommat hokat. Olisi pitänyt myös rasvata lisää. Se unohtui. Pahoinvointi alkoi hiljalleen hellittää ja sain heitellä takkia pois taas päältä ja lisätä juoksua. Kisan ensimmäisen puolikon viimeinen kolme tuntia oli kuitenkin lyönyt jo hieman siiville, mutta mikään ei tuntunut vielä turhan merkittävältä, että olisin huolestunut. Tällaiset aaltoilut kun tahtovat kuulua lajiin.
Sen sijaan 11h kohdalta eteenpäin alkanut pyöryttäminen vei toimintakykyä alas. Nesteet alkoivat mennä läpi. Tehostin ja tehostimme huollossa suolan syöntiä. Myös Mangnesiumia olin syönyt säännöllisesti.
12h tulos 105,4km. Olin tipahtanut 4,6km 200km aikataulusta. Ei siinä mitään, mutta olo alkoi olla sen kaltainen, että jo ajatus 180km alkoi olla riittävän kova maali. Huollossa tuollaiset pehmoilut tietysti tyrmättiin, mutta tässä kohtaa kulkijalla oli tuntemukset sisällään.
TUNNIT 13-15
Koko kolmituntinen meni samaa rataa. Suolaa sisälle. Hieman selällään makaamista, jalat ylhäällä. Hiilaria samalla tankkiin ja pienen tauon jälkeen uudestaan. Siitä aina heti takasuoralla koivikkoon ja tuollanen vähintään litra kirkasta kusta pihalle ja siitä alkoi pian heikotus ja pyöryttäminen. Tulkitsin sen enempi verenpaineen laskuna oireiltaan. Suolat ei pysyneet sisällä, joten ei ollu nesteen sitojaa, joten verenpaineet laski alas. Lähemmäs 15h rajaa mennessä homma meni jo jos mahdollista vielä sairaammaksi. Suolaa sisälle. Noin 10min tauko ja noin 15min/864m hoipertelua vain saadakseen pyöryttävän olon.
Tällä välillä kertyi noin 12km. Ymmärrettävistä syistä datan laskenta ei ollut päällimmäisenä mielessä. Tästä kohtaa myös päätimme ottaa reilumman tauon, sillä 4h ja 16km hoipertelua ilman olotilan kohentumista ei ollut millään tavalla perusteltua yrittämistä.
Samalla hoidimme päkiän rakon, joka oli hankalalla paikalla, ja erittäin kipeä. Jossain kohtaa otin yhden buranankin, mutta siitä ei ollut taikaa. Myös kofeiini tabletteja otin jossain kohtaa hoiperteluja yhteensä 3kpl.
TUNNIT 16-18
Noin tunti meni yhteensä pukuhuoneelle siirtymisessä, hoitotoimenpiteissä ja reilun puolen tunnin nokosissa. Palasin radalle. Pystyin pitämään helpohkosti sinällänsä ns.24h juoksun "purkitus vauhtia", eli 6-7km/h. Pikku pätkä aina juoksua ja heti kun kilsan keskivauhti rupesi läheneen 10min/km niin hölkkää taas tovin matkaa. kilsa-ajat vaihtelivat noin 8:30min-10:00min/km. Tuolla lyhyellä välillä - vajaa 2h radalla, en ehtinyt kokea keskiyön ongelmia uudelleen, mutta päkiän rakko alkoi hiljalleen tehdä minusta liikuntakyvyttömän. Lits-lots oli ensin äänet. Sitten tuntui kuin olisi kiviä kengässä ja lopuksi kuin astuisi tukun nauloja päälle. Data oli sivu seikka. Joutsenlaulua tämän kisan osalta.
TUNNIT 19-21
Radalla viimeiset reilu puolituntia. Päkiän ongelmat teki menosta mahdotonta nilkuttamista. Reilu 5h "yhdellä jalalla" ei houkuttanut. Lisäksi olin taas viimeisen tunnin kussut tolkuttoman määrän kirkasta kusta. Tosin kenties ainakin osa turvotuksista siinä poistui.
TUNNIT 22-24
Kotimatkalla/kotona
Mikäli tätäkin kisaa katsoisi pelkästään tuloksena - 133km - ainoana asiana, joka olisi merkinnyt viimeisen 6kk harjoittelujaksossa, olisi ilmoittauduttava mielenterveysklinikalle. Siksi onkin tärkeää, että harrastus - vaikka on tuloshakuistakin - on terveellä pohjalla. Näen menneeni eteenpäin juoksijana ja se on sittenkin tärkeintä, vaikka kisapettymyksetkin kuuluvat aitoina kokemuksina koettaviksi, eikä niitä voi sysätä syrjään. Silti on osattava katsoa asiaa laajemmin, sillä jokainen päivä on erilainen, ja se koetaan aina tietämättä siitä etukäteen.
Kiitos erityisesti henkilökohtaiselle huoltajalle, Jannelle ja muille kisassa lähellä olleille! Ja onnittelut SE-tuloksen tekijöille ja muille onnistujille! Teitä oli paljon. Olen aidosti iloinen ja ylpeä puolestanne.
TULOKSET
Tästä.
Huom! Noissa myös viestijoukkueet samassa, eli ne voi ajatella eri kastiin.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.5.2016
Hei Onni! Kiitos, kun kannustit minua matkan varrella. Se tsemppasi ja toi aina hymyn huulille. Tulin vielä aamulla kisapaikalle, mutta kuulin, että olit joutunut keskeyttämään. Olihan mielenkiintoinen ja viisas teksti. Kiitos tunnelmien jakamisesta. Toivottavasti palautuminen lähtee hyvin käyntiin, ja seuraavalla kerralla tulee onnistuminen! Terveisin, SannaK
VastaaPoistaKiitos, Sanna! Sitähän tämä on - toistemme tsemppaamista. Laji antaa ja vaatii. Siinä sen suola. Hyvää palautumista myös sinulle! Suomenennätysjuoksusi oli upeaa katsottavaa.
PoistaEi muuta kuin uutta matoa koukkuun, harmi kun kävi näin mutta kait se vain kuuluu tähän lajiin. Mullakin oli tosi hankalat viimeiset 3-4 tuntia, ei pystynyt syömään ja sehän tiesi sitten juoksun hiipumista. Pääsin kuitenkin tavoitteeseen. Ei muuta kuin hyviä palautumisia!
VastaaPoistaHieno analyysi kisastasi. Sehän on tärkeää, että olet mennyt juoksijana eteenpäin. Seuraavalla kerralla on taas kokemusta lisää. Palautumista ja uusia haasteita!
VastaaPoistaKiitos, Timo ja Kalevi! Kuntoa olen saanut kehitettyä, vaikka silläkin puolella on vielä kehitysvaraa.
VastaaPoistaSen sijaan tarvin enempi kokemuksia pitkien yhtämittaisten (+12h) suoritusten neste/energian otosta. Myös jalkaterien ympärivuotiseen rasvaukseen tulisi panostaa enemmän. Olen "vähän" laiska rasvaamaan jalkoja harjoituskaudella. Siitä pitää ihtiä tukistaa.
Ensi kerralle pitää ottaa myös yhdet vanhat lenkkariparit mukaan ja puukko - saa tarvittaessa tehdä vaikka tämän kerran kaltaisia päkiä rakkoja varten kevennyskengät - eikä matka tyssää edes mahdollisiin päkiän rakkoihin.
Aina on vara kehittyä - monella tapaa. Parasta on kuitenkin se kuinka nautin itse treenaamisesta, joka on kaiketi kuitenkin täysin terveellistä - toisin kuin nämä pitkät ultrakisat, joissa touhu on paikoin täysin sairasta, mutta kisat ovat tosi pieni osa tätä harrastusta.
Eipä tässä mitään kehittävää sanottavaa ole, mutta kommentoidaan myös nyt, kun kommentoisin hyvän tuloksen sattuessakin. Raakaa on meno ja ongelmien kasautuessa laulut on äkkiä laulettu.
VastaaPoistaEn tosin ihmettele, onhan tuo nyt ihan kajoa hommaa :) Sepä tässä sitten kiinnostaakin. Miksi ja miten? Mukava kun on sivustaseuraajalle muutakin pähkinää tulosten lisäksi.
Tsemppiä ja samaa hyvää menoa!
Kiitos, Mauritsiolle :) Miksi? <-Omat rajat, itse tutkiskelu, henkinen kehittyminen. Aina näistä oppii - eikä oppi ojaan kaada :) Miten? <-Siinä on aina eniten mietittävää. Pitää löytää oma tapa. Sitä etsitään.
PoistaMukava oli Onni tavata ja taittaa yhdessä matkaa. Kiitos! Kummallakaan ei menny ihan putkeen mutta joskus tästäkin on revanssi otettava! V-P
VastaaPoistaKyllä! Mieli on poluilla, ja poluille, mutta kyllähän tämä 24h homma näytti taas sen verran pitkää nenää, että ihan pirruuttain aattelin käyä ottaan revanssin Espoossa helmikuussa halli 24h kisassa. Se että se on vielä hallissa kruunaa tuon lajin v***umaisuuden. Mikä on tarpeeksi haastavaa, se on kiinnostavaa - ainakin näin ultrajuoksijan näkökulmasta... vaikka jokku taitaa pitää minua jo satusetänä.
PoistaPs. Olitta kyllä letkeää sakkia. Ilo oli tutustua.
Kevyen näköistä ja hyvää oli menosi alussa. Olen toisaalta kuitenkin sitä mieltä että tässä lajissa ei kilometrejä pysty juoksemaan alkumatkasta varastoon yhtään kappaletta - vaan jokainen niistä ylimääräisistä kostautuu tuplasti takaisin. Uskon että esim 200km lopputulokseen pitää juosta 106km + 94km. Vastaavasti 220km tulokseen pitää juosta 117km + 103km.
VastaaPoistaNäinhän se on. Ehkä kävelypätkiä olisi voinut olla enemmän alussa. Mutta joo - tämä kala karkasi koukusta. Ensi helmikuussa uudestaan. Koitetaan olla taas valmiimpana. :)
PoistaNäitä kirjoituksiasi on aina mukava lukea ja saada niistä vinkkejä omaan tekemiseen. Hieno raportti kisan kulusta. Tsemppiä tuleviin koitoksiin ja mukavia juoksukilometrejä.
VastaaPoistaT:Heikki L
Ps. Ja kiitos onnitteluista!
Vakuuttavaa ja määrätietoista oli tekemisesi, mutta silti niin helponnäköistä. Hyvää palautumista. Olipa mukava tavata.
Poista