Elämä on monilta osin yhtä uudelleen ryhdistäytymistä monessakin asiassa. Oikeasti ihmisillä on isompiakin haasteita kuin pari kiloa. Ehkä kaikki ei tiedä, että elämä on yhtä haasteellista ammatista, osaamisesta tai liikuntamäärästä, saati kunnosta riippumatta. Tänä päivänä ihmiset osaavat hakia paremmin apua, sillä avun hakemisesta on tullut hyväksytympää. Terapioissa käyvät niin lääkärit, johtajat, duunarit kuin terapeutit itsekin. Iso askel, vaikka voi aluksi näyttää toisenlaiseltakin. Silloin puuttuu vielä ymmärrys siitä, mitä elämä voi olla.
Julkisuudessakin on ollut paljon esillä pahoinvoivia ihmisiä kertomassa tarinaansa. Ymmärtämättömät lynttäävät vitsaillen. Todellisuudessa maailma on muuttunut ja ärsykkeiden määrä on kasvanut. Kovin vähän on enää suojassa eläviä. Teknologia kehittyy ja maailma vaatii ihmisiltä enemmän. Monesti mietin julkisuudessa olevia, että ihmeen moni kestää sen. Nyky rakenne pitää huolen, että harva julkkis pääsee ilman juorulehtien osumia. Ajattele jos sinun elämääsi seurattaisiin samalla tavalla kuin vaikka jonkun Patrik Laineen. Se ei helpota yhtään, vaikka Patekin nauraa koko matkan matkalla pankkiin.
Raadollisuus ja ymmärtämättömyys on suurin ongelma. Maailma kaipaa enemmän hyvää. Yhtä lailla kuin jätteettömyyttä ja päästöjen minimoimista. Kaikki eleet näissä asioissa ovat minusta kauniita. Ja positiivisuus ennen kaikkea. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta voisimme olla aina parempia ja inhimmillisempiä.
Oma ajattelu on uskoakseni kehittynyt vuosien saatossa oikeaan suuntaan. Paljon parannettavaa on silti. Aina voisi olla parempi ihmisenä. Juoksun osaltakin olen mennyt maisemalliseen suuntaan. Tarkoitan tällä sitä, että matka on entistä tärkeämpi kuin päämäärä. En ole aivan varma tavoittelenko enää oikeasti mitään. Se voi ehkä tuntua hieman hassulta, kun kehitystä on tullut kaiken aikaa. Tykkään vaan liikkua ja kaikki ylimääräinen mikä sitä ohjaa on ehkäpä turhaa. Tarkoitan ylimääräisellä lähinnä tavoitteita.
En ole itse saanut koskaan nauraa matkallani pankkiin, mutta seuraan mielihyvin niitä jotka voivat niin tehdä. Olen alkanut taas seuraamaan enemmän NHL:ää. Olen tutkinut tilastopohja tietojani viimeisen kuukauden aikana mittaamattoman monta tuntia. Aivan varmasti enemmän kuin olen juossut. Olen tavallaan uudelleen tutustunut pelaajien taustoihin. Voi tuntua hassulta, mutta minulla on paljon muistoja etenkin jo uran päättäneistä pelaajista. Muistoja on kiva kerrata. Tilastot ja mm. wikipedia ovat olleet kovassa käytössä.
Olen paljon vähemmän nykyään juoksussa kiinni kuin kukaan arvaakaan. Olen ilmottautunut NUTS karhunkierroksen 166km matkalle ensi toukokuun kisaan. Tunnen sisälläni rauhallista oloa aikaisempien vuosien jännittävän valmistautumisen sijaan. Tiedän, että nyt pääsen tuon läpi ilman loukkaantumisia tai sairastumista, eikä tuo kisa tule sillä tavalla olemaan yhtä speciaali kuin aikaisemmin. Tuossa kisassa minulla ei ole mitään tavoitetta edes. Kunhan hölköttelen sen läpi. UTMB on ollut mielessä ja lähinnä sen takia KK166km, mutta katsotaan nyt sitä sitten vuoden päästä, onko niitä pisteitä, ja jos on, niin tuleeko laitettua nimeä arvontaan. Ei näiden tavoitteiden ole enää väliä. Kiva vain elellä menemään. Voin sanoa puolestani, että nauran joka kerta matkalla poluille tai mäkeen. Ja se on se juttu.
Ps. Muistakaa elää omannäköistä elämää ja olla positiivisia läheisille, sekä ympäristölle.
Onni Vähäaho, Nivalassa 19.10.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti