I-SR2014 REITIN KOEVAELLUS Vol.1

                     Parisen kuukautta sitten, Lokakuun alussa, potkaistiin käyntiin muutamia kuukausia hautonut ajatus ikivanhan vaellusreitin uudelleen henkiin herättämisestä. Iso-Sydänmaanreitti (I-SR) täyttää 29.6.2014 40-vuotta. Itse täytän ensi vuoden huhtikuussa niin ikään 40-vuotta. Esi-isämme ovat tehneet aikoinaan kovan työn. Toki tuolloin ei ole tarvinut juuri muuta kuin merkata, sillä tuohon aikaan tietojeni mukaan polut ovat olleet valmiina olemassansa metsissä. Tänä päivänä tuosta reitistä jalan alla on nyt tarkemman laskelman mukaan n.15% polkua, loput umpimetsää. Maa nousee 1cm/vuosi. Reittiä ei lienee moniltakaan osin ole käytetty n.25-vuoteen. Seuraus: polut ovat kadonneet.

                  Meillä on tässä ollut muutaman henkilön ydinporukka. Ollaan 2kk ajan lähes joka raossa rynnätty tuonne sydänmaille, reittiä etsimään ja nauhoittamaan. Tarkoitus oli saada reitti merkatuksi eiliseen mennessä. Se saatiinkin hät-hättään. Pieni epävarmuus nauhoituksen riittävyydestä pääasiassa pimeällä läpikuljettavaksi arvellutti suuresti jo etukäteen. Seikkailunhalu kuitenkin laittoi taka-alalle pienet haasteet ja mielessä oli kirkkaana positiivinen iso kuva koevaelluksesta jo tälle vuodelle.

                 Reilu viikko ennen eilistä h-hetkeä näytti hyvältä. Lunta oli kovin vähän, eikä sitä vielä tuolloin juuri lisää luvattu. Tasaista pakkasta vain. Ajateltiin pääsevämme suorittamaan koevaelluksen jäisessä maastossa, lentokelillä! Sitten tuli Eino myrsky ja sitten vähän pienempi, runsas lumisempi myrsky, joka peitti metsätkin suurelta osin lumella n.20cm kerroksin. Toissapäivänä oli vielä suvi. Maa oli siis sula. Eilisellekin tuli pakkasta vain n.-3/-6 asteessa vaihdellen. Keli oli siis kuljettavuudeltaan rankka. Metsän hitaus ei ollut ihan tiedossa ja lähdimme n.12-13h tavoitteella matkaan. Ajatuksena, että reitti on max.52km pitkä...

                   Kello soi. Kireä mieli. Aina ei kaikki suju. Tämä on elämää. Ei mitään isoa kuitenkaan. Mieli paranee pian. Olemme kutakuinkin ajateltuun aikaan Pyssymäellä valmiina lähtöön. Minä, Jonte-Konde ja Lintu. Kertaamme vähän varuste valintojamme. Muistuttelen vielä, että n.20min välein olisi hyvä aina jotain laittaa suuhun. 10km välein sovitaan alustavasti, että kaivetaan repuista isommin evästä. Aluvaatekerran lisäksi ylläni on n.10kg lisäpainoa varusteiden ja eväiden muodossa. Saman verran tuntui olevan kutakuinkin muillakin.

                   Heti alusta alkaen on latupohjalla paljon lunta. Kahlaus meninkiä. Jo alusta asti huikataan herkästi keulamiehelle, että joko haluat hännille tööväämään. Edessä oli sykkeet hitaassakin vauhdissa herkästi 20 pykälää korkeammat kuin takana. Rasitusta haluttiin jakaa, jottei kenellekään tulisi liian kuluttavaa harjoitusta, menisi suoritukseksi. 20cm lunta tekee tehtävänsä. Jalka on nostettava lumesta - joka askeleella. Ja askeleita, niitä riitti. Suoritus tästä tuli sittenkin.

                   Nauru raikaa alusta asti. Saman henkistä porukkaa. Aluksi on 6km pimeää/hämärää. Merkkejä joutuu haasteellisimmilla paikoilla tiiraileen. Melko kevyesti tulee, vielä - kaikilla. 7km tietämissä Lintulan kohdilla. Olen keulilla. Tuttu kostea paikka edessä. Olen ollut tätä merkkaamassa. Teen silti virhe arvion. Mulahdan. Suojaa on polvien alapuolelle asti. Se ei riitä. Sukka kastuu. Vähän purraan hammasta, kunnes helpottaa, unohtuu.

                    Heikki, Alias."Lintu" on välillä keulilla, kuten muutkin, vuorollaan. Linnun perässä ei voi tulla rennosti. Lintu saattoi ylittää ojan tuskin jälkeä jättämättä. Perässä tulijat vajosivat jäihin. Lintu on lisäksi kovakuntoinen. Erittäin kovakuntoinen. Ei mitään jakoja esim. henkilökohtaisesti Linnun kuntopohjille. Ne on valtavat. Arvostus tulee helposti. Nuori kaveri, mutta paljon nähnyt. Se heijastuu kaikessa. Joskus nuorikin voi olla kokenut. Lintu on.

                    Korven tiellä paussi. Vajaa 10km takana. Hyvin menee. 13h jänis on reilut 20min jäljessämme. Vielä on ollut kohtuullista. Jonte-Kondekin hymyilee partansa takaa. Leipä maistuu. Miksipä ei. "Vain" umpimetsää lumen kera. Vielä on suurimmaksi osaksi maa ollut suhteellisen pitävää allamme. Maapirttirämettä kohden. Riekko lähtee lentoon. Lintu tarinoi harjoittelusta. Hänellä on selvästi ollut korvat ja silmät auki. Viisautta on kertynyt. Kokemusta tuntuu olevan yli vetämisestäkin. Kertoo hiihtäneensä lerillä viikossa joskus alle, joskus yli 400km. Toisella kerralla on palautunut hyvin, toisella nasahtanut ylirasitustilaan. Elimistön tila vaihtelee. Kokemisen into ei ole aina järkevin tie, mutta se opettaa itsestä kaiken muun rikkauden lisäksi. Kuntourheilijan valintoja, kokemuksia. Reissuakaan en antaisi minäkään pois.

                   Tullaan pesänevan laitaan. Siitä alkoi show. Mihinkään askeleeseen ei voinut luottaa. Mikä tahansa askel saattoi viedä todella syvälle. Erittäin märkää. Lähes toivoton näkymä. Hieman pelottava. Nyt saattaa käydä huonolla tuurilla kylmätkin. Työläs luononsuojelualueen nokka selvitetään. Kämmen hamuaa ajoin reisille. Eikä ole nousua. Joskus raskaus tulee kulkijan alta. 15-20km kohdalla Lintu alkaa epäilemään koko reissun mahdottomuutta. Suunnittelee kyytin tilaamista jossain vaiheessa. Jonte-Konde kuuntelee, mitä miehet tuumivat. Jontellakin alkaa olla jo näitä reissuja. Tuttu mies. Paljon on koettu jo yhdessä... Lintu on hiihtänyt edellisellä viikolla n.250km. Ylirasitustila vaivaa. Tämä on kova lenkki. Tehomme pysyvät kuitenkin alun pienen höntyilyn ja totuttelun jälkeen hyvin Pk1:llä, joka on optimi tähän.

                     Tullaan pesänevantielle. Noin 16km takana. Jo nyt hoksataan, että 13h ei riitä. 14h:kin tekee tiukkaa, mutta 15h riittää jo hyvin. Nämä ovat tuumat. Huomaan nestepussin vailenevan. Ponnistelut pesänevalla kuluttivat. Tiedän, että on säästeltävä juomaa. Tämä ei riitä muutoin. Tiedän sen samalla tuovan haastetta, kenties jopa vaikeuksia. Energiaa on mennyt hyvin alas. Energiatasot on hyvät. Helppoa tähän asti, kokonaisuudessaan. Jonte-Konde intoutuu hurjaan läpän heittoon. Nauru raikaa. Jonte-Konde ottaa huumoriroolia oikein kunnolla!

                     Lähetään kiertämään Nevasta. Tämä on hyvä kohta. Innostun vähän kuvaamaan. Puhelin tippuu kertaalleen hankeen. Lumia pelaa silti nätisti. Hieman yllättävää. Tuossa lyön jalkaani pahasti hypätessäni ojan yli. Lumen alla olevan oksan pää ei näkynyt. Tällaista jälkeä:

 

                        Alusta ei ole helpoimmasta  päästä, mutta kosteikkoja ei ole ennen kuin vähän ennen Pientä Suojärveä. Siellä on taas erittäin märkää. Lunta on metsässä edelleen. Pienen Suojärven jälkeen tullessamme Nevalle, lumenmäärä nousee Saarista ja Mustajärveä lähestyessä ehkä n.30cm. Lisäksi maa on pehmeeä. Tämä tuntuu todella. Kankaalla nojaillaan. 23km takana. Huh, huh. Kosteat paikat ja lumi ovat tehneet kengistä/säärystimistä jääkokkareiden peittämät. Kuvan jäät ei lähteneet enää kopistelemalla pois!

 

                   Kyllä tämä tästä kääntyy. Kuulen vielä joitakin sanoja epäuskosta. Valan uskoa. Huomaan onnistuneeni itse kääntämään ajatukset pois suorituksesta, joka on ollut iso kehittämisen paikkani. Matka jatkuu. Maasto on nyt ankaraa.

                    Vajaan 7h kohdalla tulemme Syyryyn. Ajattelemme olevamme hieman yli puolen välin. Kallenlampea pidin puolenvälin krouvina. Nyt on jo reilut 26km takana. Pieni ruokapaussi. Paussit on lyhyitä. Muuten tulee kylmä. Kaikki taukokilsatkin ovat kuitenkin kaiken aikaa alle 30min. Syyryn seudulla on korkeuseroja. Evästauon jälkeen on energiaa mennä ne. Maakin on taas vähän kovempaa. Enempi kankaita.

                    Sikojärven ranta on kaunis. Alkaa hämärtään. Mäyräkankaalle noustessa valot syttyvät otsalampuissa. Samalla reitti menee oudon mutkaiseksi. Pimeällä mutkaisella reitillä tarvitsi paljon nauhaa. Tullaan Laihakankaalle. Sieltä laskeudutaan Laihajärven vetistä pohjoispuolta. Taas on vähän raskaampaa. Kengät kastuu, lunta/jäätä kertyy.

                    Tullaan Vähä-Juurikan rantaan. Täällä on ilmeisesti tuuli vienyt monesta kohtaa merkkejä tai sitten reitti on ollut ennen lumien tuloa selvempi, eikä ole merkattu niin tiheään. Risukkoista. Vesurille töitä. Tulemme nevalle, josta matkaa jatkuu kohti tien ylitystä. Nevalle on pyryyttänyt. Puoleenreiteen(!!!) asti lunta. Nyt on hidasta ja raskasta. 8h takana. Klo. on noin.16. Tämä tieto siksi, että myöhemmin kuulin pantasusi Kojon olleen juuri vaellusalueellamme tuohon aikaan. Tässä Kojon vihreä kulkemisalue eilen klo.16 päivityksessä:

 

                         Vielä pieni taimikkosuikale ennen Vähä-Juurikan tietä. Paljon lunta. Olen keulilla. Yhtäkkiä vajoan syvälle. Joku vesikuoppa. Kastun yli polvien. Ilmeellä ylös. Nyt ei narista! Melkoisen hyinen kokemus. Samalla loppuu juoma repusta. 3Litraa on mennyt energiajuomaa, omaa erikoisseosta. n.1Litra jäljellä vyössä kaakao-hunajajuomaa. Kaakao ei ole pysynyt termosvyössä lämpimänä. Se on suorastaan kylmää. Tiedän, se ei tule riittämään. Samaa virkkaavat kaverit. Tämä nyt kestää paljon luultua pidempään. Tämä on ollut raskas reissu, vaikka hyvin vielä jaksaakin.

                        Lähtiessämme Vähä-Juurikasta kohti Isoa-Juurikkaa katoaa jossain kohtaa merkkaukset. Luulemme olevamme oikealla reitillä, sillä menemme penkkapolkua pitkin. Hieman ennen Ison-Juurikan etelärantaa kuitenkin originaali polku lähtee hieman ulos penkkapolulta. Tässä joudutaan vielä puntaroimaan originaalin ja nykymaaston konsensusta. Penkkapolku on kaunista. Kuka lähtee vaeltamaan 5-10m sivulle umpimetsään? Kysymys kuitenkin on polusta, ei tiestä.

                       Olemme Iso-juurikan etelärannan penkalla. Siellä on puuterilunta n.10-15cm. Saan idean koittaa juosta. Juoksemme vuorovedolla penkkaa aukaisten 1km. Arvatkaa mitä meni? Arvioin, että vauhti olisi ollut kovempaa. Kilsan aika 9:56min. Juurikan penkalla juostiin yhteensä liki kolme kilsaa. Koko matkalla varmaan se n.3km. Iso-Juurikka jää taakse nopeasti. Juoma on vähissä. Se mietityttää.

                         Pöykiön seuduilta alkoi sellainen taimikko ja risukko, ettei moisen vertaa. Tuolla kohdin on ydinporukalla suurin savotta saada raivattua väylää, josta kulkea. Nyt siellä on vain risukkoa niin ettei eteen tahdo nähdä. Lisäksi lumenmäärä oli taas runsas. Paikoin lähemmäs 30cm. Todella vaikeakulkuista. Lintu soittaa isälleen. Kysyy voisiko hän tuoda lisää juomaa Lahnajärven tielle. Juoma on kaikilta lähes loppu. Muutama tilkka pönttöjen pohjalla. Matkaa vielä reilusti yli 10km. Soitan itse aamulenkkikaverille, Pumpille. Nyt venyy. Poistetaan aamulenkki. Tuolloin arvioin olevani klo.24 kieppeillä kotona.

                      Matka Lahnajärventielle on pitkä ja haastava. Arvioin vielä kerran ojanylityksen heikosti. Nyt käyn jo todella syvällä. Vesiraja on nyt n.10cm yli polvieni. Irvistän taas. Haluan voittaa tämän reissun muistoksi lokiini. Takana on 41km. Siitä vielä 4,5km niin saavuttiin Lahnajärven tielle, hieman väärästä kohtaa, muttei kaukaa oikeasta. Huoltomies oli vastassa iloisena. Takana 45,5km ja 12h40min. Hitsi, matkaa tulee 56-57km, arvioimme. Tässä vaiheessa ylimääräisiä kiekuroita on ollut erittäin vähän. Parissa kohtaa, missä merkit ovat kadonneet, olen laittanut kellon stopille ja käynyt etsimässä merkit ja laittanut taas päälle. Muutama sata metriä tuli käveltyä siis myös ilman, että kello oli päällä, omaksi ekstraksi.

                      Linnun isä tuo meille termospullollisen KUUMAA kahvia, sokeria ja lämpimät voileivät!!! En tiedä voinko kyllin kiittää häntä. Kiitos, Juha, vielä kerran!!! Lisäksi Juha toi jokaiselle lämmintä mehua n.1,5Litraa. Tämä riittää, virkoimme. Vielä vaihdettiin otsalamppuihin patterit. Itse asiassa esim. omasta otsalampusta loppui virta juuri Lahnajärventielle tullessa. Iloisena jatkoimme matkaa. Twitter päivitys vielä ja sitten mentiin taas.

                     Pitkään matka joutui taas hyvin. Sulunnevan ojat olivat osin haastavia yli loikattavaksi n.13-14h rasituksen ollessa alla. n.2m hypyt irtosivat kuitenkin, eikä kukaan jäänyt karsintaan. Kaikki oli finaalissa, loppumatkalla, kuivalla takamuksella. Pitkään odotettu Eperokin ohitettiin. Kivuttiin Koppelokankaille. Mattishauta jäi oikealle eteen, näin tulkitsin.

                    Matka jatkui kohti Telijonlampea. Siitä ei ollut enää pitkämatka Rimpinevan nokkaan, josta olisi reilut 5km maaliin, Pyssymäelle. Sitten katosi merkit. Lähdettiin mukamaste oikeasta suunnasta etsimään. Ei löytynyt. Luulimme tietävämme suunnan ja ajateltiin ennen pitkää tulevamme merkatulle polulle. Emme tulleet, pitkään aikaan. Sen sijaan huomasimme kotvan kuluttua seisovamme Rimpinevalla! Jonte-Konde alkoi mennä ei-niin-iloiseksi-enimoor. Kannustimme Jontea. Kyllä Jonte jaksaa, jaksoihan hän. Kova äijä on Jonte-Kondekin! Hattua päästä.

                   Siellä kierrettiin "lämpimiksemme" pari ympyrää kunnes saimme puhelimen topo-ohjelman avulla oikean suunnan, ja löytyipä sieltä taas merkitkin. Aikaa oli mennyt vain taas paljon. Rimpinevan nokka oli märkä, jos kohta toinenkin puoli, Vinnurvan puoli Rimpinevasta. Siellä kulkiessamme Lintu pysähtyi: -"Katohan, kanahaukka tappanut naaras teeren". Nopea tulkinta. Asia hallussa. Pienen matkan päästä uusi pysähdys, Linnun jatkaessa: -"Katsohan, näätä mennyt tuosta - aivan äskettäin". Olisi hienoa oppia itsekin tulkitsemaan luontoa yhtä hyvin.

                Välikoskensaaren tietämillä alkoi tuntua jo hyvälle. Tästä ei ole pitkästi. Ehkä 4,5km. Samalla huomasin, että matkan pituudeksi tulee peräti n.59km! Jonte-Kondekin tuli tasaisesti perässä, pienen hajuraon päässä. Ilmeestä näki, että nyt joutuu puristamaan oikein kunnolla. Ja samoiten sen, ettei jaksaisi kovin tiuhaa "miten jaksat-kysymyksiä". Jonte pysyi hyvin prosessissa. Riisui kaiken ylimääräisen ja keskittyi ruhon saattamiseen autolle asti. Loistava taistelu! Moni ei olisi jaksanut.

                Viimeinen tie. Vielä hieman mehua vyöltä. Jokaisen käsi hamusi jotain taskusta. Mitään kovin houkuttelevan näköistä ei taskuista löytynyt, mutta jokaisen suuhun jotain sujahti. Hyvä niin. Joskus viimeiset 2,5km voivat olla pitkät... Vihdoin tulimme kivelle, josta oli 1km perille. Takaakin alkoi kuulua puhetta, hienoista innostumista maalin häämöttämisestä. Väsymisessä on aina paljon myös psykologista. Harvoin kukaan on niin väsynyt kuin luulee olevansa. Henkiseltä puolelta on aina mistä ammentaa, jos saa mielen käännettyä työskentelemään niin. Siihen täytyy kuitenkin löytää hyvä syy. Esim. itselläni oli hyvin voimia jäljellä viimeisillä kilsoilla. En kuitenkaan löytänyt syytä kulkea reippaammin. Säästöliekillä tulin perille kuin vanha Suomen hevonen iltaravien viimeisessä lähdössä kaukana muiden takaa.

                Vihdoin olimme autolla. Starttasin autoa käyntiin. Lähti se, vaimoni auto. Lintu jäi sitä vielä varmistamaan ennen kuin jatkoi omaa matkaansa jalkaisin kotiansa, joka oli 2km päässä. Linnulle matkaa tuli siis kaikkinensa n.4km enempi kuin minulle ja Jontelle. Hieno ele myös Linnulta katsoa, että ystävät pääsevät liikkeelle. Samalla onneksi muistin vielä pyytää Lintua välittämään kiitokset hänen isälleen, Juhalle, aivan ratkaisevasta huollosta reilu 10km ennen maalia. Kiitos!

                Aukaisen kotioven. Kellon on likimain kaksi yöllä. Edellisenä aamuna olin mennyt samasta ovesta toiseen suuntaan seitsemän jälkeen. Pitkä päivä. Päivä, joka antoi taas hienon kokemuksen vaikkakin osin rajujenkin kokemusten kautta. Märillä vaatteilla tunti kaupalla liikkuminen, kylmää kaakaota juoden ei ole se eniten terveyttä edistävä. Yksi meistä on tällä hetkellä kuumeessa, toisella pohkeet kovasti jumissa. Itselläni pientä nenänuhaa ja hieman aluksi pääkipua, kenties nestevajeesta johtuen, edelliseltä vuorokaudelta.

                Tämä ei edistänyt juurikaan kuntoa, mutta antoi todella paljon. On hienoa tehdä tällaisia tempauksia. Moni varmasti miettii, miksi teen näitä? Siitä Linnunkin kanssa puhuttiin, molempien osalta. Ajattelemme samoin. Emme hae mitään maailmanluokan urotekoja vaan haluamme laittaa itseämme koville ja kokea sitä kautta. Kenties tehdä hieman tarinaa kaupunkimme asukkaille. Piiritason extremeseikkailua, tuumattiin.

                Pientä nuhaa siis sain tältä reissulta. Jalat on aika hyvät. Olisin halunut kovasti tänään käydä jo palauttavalla n.30-45min hölkkä/kävelylenkillä, mutta tuo nestevaje ja univelka jarruttivat. Ehkä lepään vain tänään. Eilen tuli muuten yhteensä aika tarkalleen 60km lenkki kaikkine siirtymiseneen. Siitä 57km kävelyä ja 3km juoksua. Yli 17h jatkuvaa menoa. Kello kävi koko ajan, huoltotauoillakin. Mikään kilsa ei ollut yli 30minuuttia. Oltiin siis pitkään prosessissa. Alla vielä lyhyt video/kuva kooste eilisestä. 

 Kiitos kaverit!!!

Edit... Yksi kuva vielä märkien jalkojen kanssa tuntitolkulla liikkumisen seurauksena. Kengät sai pois jalasta kotona n.5min suihkuttelun jälkeen. Kengät oli niin ison jääkerroksen peitossa.

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.12.2013