AJATUKSIA 6VRK JUOKSUSTA

"Niin monta tietä löytyy, ne kulkis mielellään ja monta vilijonkkaa mä niillä teillä nään.

    On monta seikkaa, joita on vaikee ymmärtää. Oon muumipeikko pieni vain ja liian suuren maailman mä sain.

    Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
             En Jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain"

(Katja ja Jani Jyrkkä viestittävät kortin tekstissä)

 

                             INTOHIMO

                     Noin 320km koossa. Aikaa jäljelä vajaa 20minuuttia. Hamuan katseellani tietä, jota kuljin elämäni kuusi ensimmäistä vuotta. Kyntäjäntie. Päätän kääntää kipeät raajani sille tielle. Ennen se oli pitkä. Mutka oli kaukana. Nyt pystyisin lähes kurkoittamaan sinne - mutkaan - ainakin ajatuksissani. Mieleeni palaa paljon muistoja, liian paljon - lähes tukehdun niihin. En arvannutkaan miten vaikea oli kulkea tuon tie, vaikka suoritus itsessään oli mennyt häneksi jo lähes neljä vuorokautta sitten.

                     Intohimo. Se pitää mielen aistikkaana. Siksi koin niin paljon tuollakin tiellä, josta olin mennyt monet vuodet kuin ohi kaatuvan kelon.... Kello tikittää... Vajaa 4 minuuttia jäljellä. Käännyn kotiraitille. Mitä perkelettä! Pumppi ja Hietapuolen Bekele nojailevat piha-aitaan. He eivät huomaa lähestymistäni. Huudan: -"Mitäs nuorisorikollisia täällä notkuu". Olen nuorin meistä. Yllättävän usein olen joukon nuorin näissä. Hauskaa... Lämmin tunnelma, vähän valahtanut silti. Ei tämän pitänyt mennä näin. Kirja oli liian moni sivuinen. Emme voineet viime lauantaina aavistaa tulevaa. Onneksi. Oli hieno elää se - tehdä tulevaisuus - kaikesta huolimatta. En vaihtaisi päivääkään pois.

                         TAUSTA

                   Takanani oli muutama vuorokauden kisa ja pisimäpänä viime syksyn oma 24h suoritus, jonka aikana etenin 150km. Harjoittelua vajaa 6 -vuotta ja hieman yli 16000km. Siinä lähtökohdat heittäytyä rohkeasti näkemään mitä rajan toisella puolella on tarjolla. Jo ennalta olin varautunut monenlaiseen oppiin. Silti en yhteenkään niistä, mitä sitten sain osakseni.

                        VIRHEET/OPIT

                    1. Liian pitkiä yhtämittaisia juoksuaikoja. Nyt suorituksen jälkeen näen 2h annoksen sopivana/lenkki ja sitten huoltoa. Myös vuorokauden kokonaisjuoksuaika oli n.2-2,5h/vrk liian iso minun tasolleni ja pohjilleni mielestäni.

                    2. Kenkien nauhat jäivät sittenkin liian kireälle. En täysin ostanut ajatusta mitä Pasi tarjosi minulle, miten löysälle kengännauhat tulee todella laittaa. Löysemmällä ne oli kuin normaalisti, mutta ei lähellekään niin löysällä kuin olisi pitänyt. Pieneksi puolustukseksi täytyy mainita, että toki noudatin joitakin mm. Pasin vinkkejä, mutta en kaikkia ja osa oman pään ratkaisusta sitten toimikin kohdallani mallikkaasti. Kaikki olemme yksilöitä, mutta tässä kengännauha tapauksessa otin pahasti siipeeni - ööö, nilkaani.

                  3. Selkäapina (juomareppu) ja Pers´pommi (termosvyö). Olen tottunut juoksemaan varsinkin selkäapinan kanssa lenkkejä. Ylimääräinen 2,5kg tulee aika mukavasti mukana. Suurin virhe selkäapinan ja pers´pommin kannossa on kuitenkin syvemmällä: Se muuttaa juoksua. Se ei ole yhtä kevyttä ja rentoa kuin ilman punnuksia. Eikä väheksyä voi päiväkausia jatkuvasta punnuksen kuljettamisesta tulevia muutoksia ja rasituksia juoksuun/juoksuasentoon yms.

                 4. Edelliseen viitaten. Tein lenkkejä liian pitkillä reiteillä. Alusta asti olisi toimineet 1-2km lenkkireitit ja juoman + eväiden naukkailut sitten kotiportilta.

                 5. Taukojen aikamitoitus. Oli pidemmän päälle ahdistavaa ajatella, että on tietty aika huoltoon. Huoltoajalle ei saa olla kohdallani aikarajaa. Alaraja korkeintaan. Huollon tarve kulloisellakin tauolla on aina erilainen. 

                 6. Ensimmäinen lenkki hieman liian pienillä kengillä.

                 7. Kompressiosukkien lähes jatkuva käyttö. Ymmärrän kohtuu modernina juoksijana ja terveydenhuollon ammattihenkilönä sukkien monet hyvät puolet, mutta ymmärrän nyt myös 6vrk vaateet. Eli käyttöä kohtuudella, ei koko aikaa.

                8. Vasemman nilkan jänteet siis rasittui ja nilkka turposi, sekä ns."ajettui", eli muutti väriään hieman harmahtavan punaiseksi. Syynä arvellaan olevan nauhojen kireys päällimmäisenä ja myös kompressiosukan vaikutuksella voi olla osuutta. Itse pidän tuota nauhojen liian kireällä oloa ylivoimaisesti merkittävimpänä ja kompressiosukkaa ehkä pisteenä iin päälle...

                Mielenkiintoista on myös se, että toissa keväänä tämä sama nilkka kipeytyi Toholammin talvimaratonilla, sekä viime syyskesällä se taittui maastolenkillä Pyssymäellä, meni ihan lappeelleen. Ja vieläpä viime Joulun ja Uuden Vuoden välissä taitoin saman nilkan, eli tuo nilkka on jotenkinsa herkkä taipuileen ja viottuun... Summasummarum: moni asia voi vaikuttaa liikkeen loppumiseen, mutta on syytä aina pitää rinnalla kuljettua matkaa tähän mennessä, vaivaiset 16000km.

                         MISSÄ ONNISTUIN

                    Pääasiassa neste -ja energiatasapaino oli kohdallaan. Pieniä notkahduksia tulee aina, mutta isossa kuvassa erinomaisesti meni se puoli. Yhtään kramppia tai suonenvetoa ei tullut edes levossa.

                    Vauhdin malttaminen meni täysin nappiin. Koko ajan tekeminen oli helppoa. Ainoastaan taukojen kiireellisyys, lenkkien pituus ja kokonaisjuoksuaika söi juoksua voimattomaksi nopeammin kuin ajattelin.

                     Toukokuun tehokuuri keskivartalolle maksoi takaisin. Ryhti ei rapsahtanut, eikä selässä painanut. Tosin 6vrk jäi kyllä vajaaksikin juoksuajaltaan.

                    Muussa varuste (kengännauhoissa siis en) puolella ei tullut isoja mokia. Samoin ihonhoito onnistui.
                    4min hölkkää + 1min kävelyä -rytmi tuntuu sopivan minulle väljästi toteutettuna.

                    Minulla oli salaisena tavoitteena juosta eka vuorokautena 116-124km. Juoksin 120,5km. Toiselle vuorokaudelle olin budjetoinut 100-116km. Juoksin 100,4km. Sitten oli tarkoitus tehdä 90-80-80-80km, joka olisi johtanut 550km:n. Siis tämä vain suunnitelma paljastuksena jälkikäteen.

                   Psyykkinen puoli oli jopa vakaampi ja vahvempi kuin osasin odottaa. Ehkä perusteellinen asioiden läpikäyminen itsensä kanssa valmisti tähän. Olin varautunut paljon hankalampiin asioihin. 

      OMA NÄKEMYS TIESTÄ ONNISTUNEEMPAAN SUORITUKSEEN

                    1. Harjoittelua lisää. Harjoitteluvuosia lisää

                   2. Juoksuaika kerrallaan 2h ja sitten tauko. Tauot sen mittaiset kuin kullakin kerralla tarvii. Eli ei sidottuja aikoja tauoille vaan tarpeen mukaan.

                   3. Yötauolle klo.24 ja kello 5. aikaan ylös ja sitten tielle/radalle, kun sopivasti joutuu. Tällä tavoin juoksuaika lienee n.12-13h, joka toisi tasaisesti noin 90-110km vuorokausi annoksia ainakin ekan kolmen vuorokauden aikana. Tälla tavoin tuntuu sopivalta lähestyä seuraavaa koitosta.

                   4. Yllä mainittujen virheiden välttäminen ennakoinnilla.

                      HUOLTO JA PORTAAT

                   Kotimme (kerrostalon kolmas kerros) portaat eivät olleet mielestäni mikään ongelma. Portaat meni aina sekä ylös ja alas ajatuksissa ollessaan. Oma huolto oli sen sijaan yllättävän aika viepää, vaikka vaimo ja tytär auttoivat minua todella paljon. Iso kiitos siitä tätäkin kautta! Omakätisessä huollossa meni hyvin pienellä (ehkä 3-5min) huokaisulla herkästi 40-45min, jopa enemmän. Tämänkin takia huollon kellottaminen oli typerä ajatus, jota en hoksannut etukäteen.

                        MUUT ASIAT 

                     1. Olo oli kaiken aikaa varsin selkeä. Ei pahoinvointia, eri kramppeja.
                     2. Jalkapohjat olivat arat ensimmäisen vuorokauden loppupuolella, sitten ne tuntemukset katosivat.
                     3. Lähdin liikkeelle siis 14.6.2014. Lähes päivälleen viisi vuotta sitten (13.6.2009) juoksin elämäni ensimmäisen maratonin n.ajassa 4h18min. Antanee hieman perspektiiviä.
                     4. Ensimmäisenä yönä olin menossa uneen klo.1.30 kun heräsin valtaisaan nauruun. Näin hauskan unen kahdesta kaveristani. Osapuolet ovat kuulleet tämän. Jääköön se pienempään piiriin.
                     5. Toisena iltana (Su-ilta) tuli ensimmäisiä pieniä rakon alkuja varpaisiin. Niistä ei missään vaiheessa ehtinyt haittaa tulla.
                     6. 200km ylittyi 43h 14min kohdalla.
                     7. Pasi Koskinen oli tullut yllättäen avukseni Su-iltana. Liittyi joukkoihin maanantaina. Iso apu. Kiitos. Seppo Leinonen kävi tervehtimässä ohimeno matkallaan keskiviikkona. Kiitos.
                     8. Kaleva-lehti oli mukana lähdössä. Kp24 teki pariin kertaan juttua. Kalajokilaakso kertaalleen.

  HAUSKOJA SANONTOJAKIN SYNTYI TAAS

                     1. Selkäapina = juomareppu
                     2. Pers´pommi = termosvyö
                     3. Auto ilman kaasua = Cosmos juoksee kuutta vuorokautta, on käytössä vain kytkin ja jarru
                     4. Kotijäätelö mallia ultrajuoksu = Vien Pasille matkailuautoon tuutin ohi juostessani
                     5. 9dl juomavyöstä totesin: -"Se kestää 2h tai niin kauan kuin tavaraa riittää".
                     6. Karkkipussi vietiin: Kun tuli nilkkavamma, koko homma koki kovan kolauksen kuin olisi karkkipussi viety lapselta. Sitten nilkka antoi juosta jopa yhden 17km lenkin = sain vielä yhden karkin pussista kunnes se vietiin taas pois. Ilkeää.


                      Seuranta ja info -sivulta löytyy juoksun statistiikkaa ja #onni6vrk hastagin alta keskustelua juoksun vaiheilta. Päivää aikaisemmin kirjoitettu blogi yleisemmästä näkökulmasta löytyy tästä.

                     Tulen juoksemaan tällaisen juoksun vielä uudestaan. Olen siitä varma. Milloin, jää nähtäväksi. Ainakin poikain kans (LIHR-kerho) ollaan vähän uumoiltu syksylle jotain 4-5vrk harjoitusleiri settiä. Mutta KOROSTAN arvoisa kirjoituksiani seuraava hallitusväki ;)))))), olemme vain suunnitelleet. Keskeneräisiä asioita ei voi tuoda hallituspöytään. ;=))))

TULOSVEIKKAUKSEN VOITTI "HOPE", ELI TOIVO KARILA!!!! ONNEKSI OLKOON!!!! 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.6.2014