6 VUOROKAUDEN JUOKSUN MM-JUOKSU

TILASTOT JA TULOKSET



 Miehet, Onni Vähäaho: Sijoitus 27:s (62 juoksijaa), tulos: 524,024km.


                       Saapuminen kisapaikalle kisaa edeltävänä päivänä reilun 13h matkustuksen jälkeen tiistaina n.klo.16. Kaupassa käyntiä, info tilaisuutta,

 syöntiä ja pieni pala istumista alas joukkueen kesken.

 Sain myös luvan kuvata kisan suurinta ennakkosuosikkia, ystävällisen oloista Joe Fejesiä, 

kuten myös kisan promoottoria, Gyula Erdesziä.

 Paikallisten sorsien kanssa tehtiin myös pian sinun kaupat.

 Lämmintä noin +25 astetta.

                             Kisaa edeltävä yö meni aivan ok. Unta varamaan 6-7h... Pian huomaan seisovani lähtöpaikan liepeillä. Tapaan vihdoin myös pitkään seuraamani ultrajuoksulegendan, William Sichelin, joka on juossut parhaillaan yli 857km kuudessa vuorokaudessa. 

                         William ei juokse järjin kovaa, mutta hänen makuupussi on lähes kaiken aikaa tyhjä. 



1.vuorokausi   -   135kilometriä 203metriä

                            Kisa lähtee upeasti liikkeelle. Juoksu on todella helppoa ja kevyttä. Juuri tätä olin toivonnut. Pyrin käyttämään mahdollisimman vähän energiaa, olemalla vain jalkojeni päällä, ponnistamatta ollenkaan. Sen sijaan pyrin mahdollisimman luonnollisesti jarruttamaan menoani. Lähdössä lämmintä olikin +23 astetta ja pian lähdön jälkeen lämpötila kohosi peräti +31 asteeseen!

                           Helle ei ole koskaan sopinut minulle. Pitempään blogiani ja juoksujani seuranneet muistavat v.2011, jolloin aivopaineeni nousi helteessä juostun 24h kisan jälkeen... Pyrinkin jäähdyttämään hanakasti kehoa. Kylmiä saaveja oli kaksi kappaletta 900m reitillä. Viilensin itseäni jokaisella kierroksella. Lisäksi minulla oli huivi suojaamassa kasvojani lakin alla jokaisena päivänä kuumimpana aikana. 

                                 Kuivuuko kieli kuvassa???

                    Pyrin todella tekemään kaikkeni selvitäkseni minulle täysin sopimattomassa kelissä. Suola ja magnesium tabletin otin jokaisen lenkin välissä. Lisäksi otin ylimääräisen suolatabletin, jos jouduin käymään kusella tiheämmin kuin 40min välein. Juomaa otin 1-2 mukia/900m.

                    Nukuin ensimmäisen vuorokauden aikana 3h. Kaikkiaan yhdeksän huoltostoppia, joista 3h unitaukoa lukuunottamatta kaikki muut menivät pelkästään perushuoltoon. Yhteys ulkomaailmaan katkesi käytännössä välittömästi ja 6 päivän tietämättömyys maailman menosta oli alkanut.

                     Myös toinen päivä, eli ensimmäisen vuorokauden loppu, alkoi varsin lämpimänä, joten aloin entisestään passaamaan vauhtia ja ottamaan huoltotauot hieman huolellisemmin. Olin aiheellisen huolestunut grillistä, jossa juoksimme. Hölläyksen johdosta ensimmäisen vuorokauden annos rauhoittui tuohon 135km päälle, kun se vielä aamulla näytti siltä, että eka vuorokaudeksi tulee vaivatta 140-145km. Kunto tuntui olevan todella hyvä, jonka yhtenä merkkinä ensimmäisen helle vuorokauden voittaminen.

                     Yksi Etelä-Amerikkalainen juoksijatar kannettiin torstai-aamupäivänä radalta ensiapumiehen sylissä kuin räsynukke sairasmajaan. Tuo näky pysäytti. Puhuimme vaarallisesta kelistä myös muiden juoksijoiden kesken. Samoin huollossa. 


2.vuorokausi   -   100kilometriä 805metriä

                     Suurin virhe tapahtui viimeistään toisen vuorokauden ja toisen hellepäivän alkaessa, kun puskin yhä samalla rytmillä menemään, eli yöllä oli se ajateltu nukkumatauko. Toisaalta ennuste ei ollut luvannut yli +30 asteen lämpöjä, mutta niin vain oli taas +31 astetta mittarissa.

                     Keskityin runsaaseen viilennykseen, sillä katsoin sen auttaneen minua pysymään leikissä mukana. Rauhalliseen tyyliin ja hyvää huumoria yllä pitämällä...

                   ....sujuttelin toista vuorokautta purkkiin. Joensuulaiset alkoivat suunnitella päivä nukkumista.

                    Kisakumppanit alkoivat käydä tutuksi. Myös kilpailun johdossa oleva Joe Fejes vaihtoi pari kertaa muutaman sanan. Kaikki olivat yhteydessä. Hyvin vähillä sanoillakin löydettiin puhumista. Ruotsalaisten kanssa se oli "Den Glider In -laulu" ja Japsejen (Tanakan) kanssa sujui "Gangnam-Style". Ja ei tarvi varmaan kertoa oliko hauskaa?

                    Toisen vuorkauden aikana juoksin aina vain hitaammin, varoen hurjaa lämpötilaa. Silti toisen vuorokauden ensimmäisen illan kynnyksellä, 168km kohdalla ollessani tauolla iski horkka, jonka vuoksi jouduin olemaan tauolla 1,5h ylimääräistä, enkä ollut sen horkan jälkeen enää oma itseni. Olo oli kuin olisi juossut kuumeen jäljiltä. Kirsi auttoi minut horkan yli tuomalla makuupussiini spaghettiruokaa joka 45min unilla höystettynä auttoi minut ulos peitoista.

                   Nukkuin myös vain noin 2,5h toisena vuorokautena.

                    Toisen vuorokauden lopussa, eli perjantaina puoleltapäivin lämpötila oli jo +32 astetta!!! Olin tehnyt todella ihmeen, pysymällä kuosissa - vain yksi horkka - jo 48h ja 236km ja 8metrin verran.



3.vuorokausi   -   55kilometriä 804metriä

                      Kolmas vuorokausi alkoi kolmen vartin unilla. Horkan tuoma alavire ja aina vain jatkuva kuumuus sai minua muutamaan pikkuhiljaa unirytmiä, mutta aivan liian hitaasti.

                      Kaikki oli kuin hidastetusta filmistä. Oletteko koskaan juosseet horkan jälkeen 55km vuorokautta yli 30 asteen helteessä osin? En ollut minäkään, mutta voin vakuuttaa, että henkisesti olin tosi kovilla: Epätoivoa, koko touhun vihaamista, heikkoa oloa, motivaation karkaamista. Tavallisia sairastumisen tuomia tunteita.

                      Myös huonetoverilla oli ongelmia, Kukkolan Jannella. Hänellä oli mennyt akilles liikuntakyvyttömäksi. Sama vamma kuin itselläni - tai Soikkelilla viime vuonna - edellisen vuoden kesäkuussa omassa 6vrk kokeilussa. Janne sai kasaan ekan 2vrk aikana lähes 153km ja viimeisenä 4vrk vamman vuoksi vain hivenen yli 60km. Oli samalla raskasta seurata hyvän ystävän murenevan.

                      Kolmannen vuorokauden puolivälin, eli puolen yön lähestyessä eteneminen meni hoiperteluksi. Kaarsin majapaikkaan, jolloin menin nopesti niin huonoon kuntoon, etten päässyt sängystä ylös. Teki pahaa, huimasi, oksetti ja heikotti. Tunnin makuupussista käsin kivennäisvettä välillä lipittäen pääsin raahautumaan yöllä klo.1 sekoittaman itselleni Osmosalia. Istuessani puoli tuntia olohuoneen sohvatuolissa Osmosali kipon kanssa olin kuin parantolan potilas, en ultrajuoksija. Kaiken kukkuraksi Osmosal ei edes auttanut.

                      Pahoinvoinnin vuoksi unetkin jäi vähiin. Oksentaa ei tarvinnut. Eikä kyse ollut energian sulamattomuudesta vaan elektrolyyttejen kaikkoamisesta. Yön kärsimyksen tunteina koitin asettua ammattirooliini ja ajatella mitä tekisin, jos olisin potilas. Näin pari vaihtoehtoa. 1.Tiputukseen, mutta silloin kisa olisi ohi, sillä säännöt sanovat niin. 2.Lihalientä hiljalleen ja toivoa, että nestetasapaino alkaisi korjaantua. Laitoinkin Kirsille (Pasin puoliso ja huoltaja) heti aamusta viestin tilanteestani. Kirsi saikin hankittua minulle kanalientä, mutta voinnin koheneminen oli silti varsin hidasta. Pääsin kuitenkin jossain vaiheessa hiljalleen kiertämään rataa. Nyt kuin oksennustaudin jälkeen.

                     Unta ehkä 3-4h ja 8h hukattua aikaa sairasvuoteella kaikkiaan. 

                      

4.vuorokausi   -   81kilometriä 4metriä

                        Neljäs vuorokausi alkoi voinnin kohenemisen odotteluna. Lisää suolalientä ja odottelua vielä hieman. Samalla laskin, että jäljellä olevina kolmena vuorokauten voisin vielä TEORIASSA päästä 500km tulokseen kaikkien katastroofien jälkeen, jos toipuisin ja kykenisin toipilaana 70km keskiarvo tuotantoon.

                         Siitä lähdettiin. Nöyrästi. A-tavoite, 600km oli mennyt horkan ja elektrolyyttikadon ja sitä seuranneen pahoinvointi yön jälkeen viemäristä alas. Kenties sen sinetöi jo sää yleensä. Turhaa pohdintaa. Siihen tähdätään, mikä on vielä otettavissa, eikä etsitä jo menetettyjä asioita.

                        Vaikeuksia kuului alkavan olemaan yhdellä jos toisella, joten kovat kekkerit nämä tuntuivat olevan. 

                       Lähdin tekemään tutulla reseptillä työtä radalla, pitämällä pilkettä silmäkulmassa. Japanilaiset olivat koko kisan hymy huulilla. Välillä he kävelivät unisssaan ja koputtaessani heitä olkapäähän alkoivat hölkkäämään kuin tyhjää vain. Heidän kanssaan oli aina kivaa. Muutoin monen persoona muuttui kisan aikana. Kisan alussa jotkin mukavat kaverit muuttuivat perin ärsyttäviksi, jotkut toisinpäin. Kaikki olivat kovilla, ja jokainen käsitteli asiat omalla tavallaan. 95% osallistujista oli hyviä tyyppejä.

                       Lindholmin Tero, yksi kisan hauskimmista kavereista antoi Jannelle hieman palautetta, kun ei ollut lisännyt lippalakkini tekstiin yhtä I-kirjainta sopivaan kohtaan. Lippiksessäni lukee PENS.

                       Tero säikötti minut myös yhden kerran, kun huusi minulle, että mihin suuntaan olen menossa. Oli kyllä vähän aikaa jännä fiilis, että hetkinen.

                       Viimeistään neljännen vuorokauden aikana lisääntyi keskustelut myös ulkomaalaisten juoksijoiden kanssa. Joe Fejes, Peter Ledden, Sonia Lutterotti, Claudio Vettorello, Petr Tuma, Jovica Spajic, Charlotte Vasarhelyi, Rotislav Wagner, Alexander Lauterbach, Adam Balogh...jne.  Erityisesti Peter Leddenin tarina oli vaikuttava.

                        Unta n.3,5h

                        

5.vuorokausi   -   72kilometriä 904metriä

                        Viides vuorokausi alkoi 1,5h unilla. Silti juokseminen oli ymmärrettävästi edelleen aika voimatonta tapahtumien vuoksi. Olin kuitenkin 500km vauhdissa ja hyvällä huumorilla liikkeellä. Marian kanssa tuli keskusteltua paljon. Kiitos kaikesta! Samoin Jarilta sai paljon hyvää matkaan.

                         Viides vuorokausi ja sen alkutunnit. Iltapäivä. Pari päivää alueella liikkunut suomalaispariskunta tuli toistamiseen katsomaan meninkiä. Tosi upea piristys. Olen lähestymässä kävelten Tähkävuorien huoltopöytää, jossa tuo vieraspariskunta, Hannu Tähkävuori (Marian aviomies ja huoltaja) sekä Mika Issakainen istuvat. Perässäni noin 5-10m päässä kävelee Jari Soikkeli. Vieraana oleva vanhempi herrasmies on innostunut urheilumies selvästi. Tämä laji on vain vaikeasti käsitettävissä tavalliselle ihmiselle. Mies kysyy Mikalta: -"Onko jalat pysyny terveenä?". Näen Mikan paljon puhuvan ilmeen ja parin sekunnin mietinnän, enkä mahda mitään, että purskahdan nauruun. Saman tekee Jari takanani ja onneksemme tämä vanhempi herrasmies ymmärtää yskän ja yhtyy naurun remakkaan.

                  Seuraavalla kierroksella nauramme tapahtuneelle lisää. Paskantaako karhu metsään?

                    Monilla näyttää olevan vaikeaa. Alan taas olemaan yksi radan pirteimmistä, vaikka energiat loppuvat ajoittain nopeasti, varottamatta. Toipilaisuus näkyy, mutta mielessä se ei enää juurikaan ole. Minulla on oikeasti hauskaa radalla. Rata oli aina mukava paikka, jos ei juoksu kulkenut, siellä oli noin 70 ystävää ja muutama muu siedettävä kaveri.

                     Neljännen vuorokauden illalla, vähän ennen pimeää täyttyy 400km.

                    Tunteet on pinnassa. Tuntuu uskomattomalta tarttua tuohon lippuun kiinni kaiken tapahtuneen jälkeen. Tässä vaiheessa olin herkimmilläni. Pari kertaa aloin itkemään radalla ilman mitään syytä. Samoin kävi kämpillä.

                 Samalla aloin ottaa muutenkin riskejä. Tulin kämpille muutaman kerran aivan "naamat". Virkosin kuitenkin aina takaisin. Olin voittanut niin paljon päästessäni takaisin, että se vahvisti minua. Tuntui, ettei minua kaataisi enää mikään. Silti oli pakko tulla yötauolle, kun heräsin radalta törmätessäni aitaan.

                   Yötauolta heräsin vasta herätyskelloon, joka oli tunnin kännykän herätystä myöhemmin. Olisiko voinut olla univelkaa? Ei kai...

                   Loppuvuorokausi meni tavanomaisesti nauttien siitä, että olin mukana.

                    Unta 5h.



6.vuorokausi   -   78kilometriä 304metriä

                  Viimeisen vuorokauden päivälämpötila on "enää" 25 asteen luokkaa, joten päätän olla pitämättä mitään extrataukoja ja taonkin ennen yötaukoa jo 485km tauluun. Tosin olen taas aika ihmisraunio illalla hortoillessani yöhuoltoon ja tauolle.

                  Viimeisenä aamuyönä juoksu kulkee kuitenkin kuin unelma - tilanteeseen nähden - ja juoksen saman tien yli 500km, aina yli 502km asti. Janne on vähän vihainen, kun en herättänyt häntä ottamaan kuvaa 500km taulusta. 500km juhlat olivat 400km juhlia hillitymmät eritoten sisälläni. Olin jaakobinpainini käynyt jo aiemmin.

                  Nyt sitten nautin lopusta ajasta. Keskustelin juostessani muiden juoksijoiden kanssa. Vaihdoin ajatuksia. Kisan tuleva voittajakin joutuu jo ottamaan muutamia kävelyasekelia. Lähes 140h juoksua olemattomilla unilla oli tehnyt Joe Fejesistäkin ihmisraunion. Pyrin ohittamaan Fejesin kunnioittavasti jossain huoltoalueella huomaamattomasti. 

                   Aivan loppuajan sekä fiilistelin, että varmistelin pysymistäni suomalaisten sisäisessä tulosliuskassa top3 sakissa. Ja niin kävikin. Lopussa juhlin saavutustani - juosten - mm. Hyvän ystäväni Pasi Koskisen kanssa,

                          jonka merkitys ultrajuoksu-urallani on ollut merkittävä.

                             Monista kisoista sanotaan, että tapahtuneen tajuaa vasta jälestäpäin. Omasta mielestäni tämä oli (tietysti kisan kaarenkin vuoksi) niin pitkä kisa, että ehdin käsitellä kisan oikeaseen suhteeseen jo kisan viimeisen vajaan kahden vuorokauden aikana. Tajusin tehneeni melkoisen tempun kaikki huomioon ottaen. Samalla hoksasin, että minulla on todella mahdollisuuksia saada joskus hieno tulos 6vuorokauden juoksussa.

                              Kiitos kaikille mukana elänneille. Kiitettävien määrä on niin suuri ja laaja, että olisi liian uskaliasta alkaa nimeämään ketään, mutta paikalla olijoita on pakko kiittää erityisesti. Suomen team pelasi koko ajan saadakseen kaikille mahdollisimman hyvän tuloksen. SILTI, ILMAN KIRSIÄ JA HANNUA OLISIN OLLUT EHKÄ 415KM MIES? HUOLTO ON TÄRKEÄ!!! KIITOS!!!

                                Kuuden vuorokauden aikana olin radalla "vain" noin 75h 45min, eli reilu 12,5h/vrk, eli noin tunti/vrk vähemmän kuin oli tarkoitus. Tämä kaikki selittyy noilla sairasteluilla jo ihan konkreettisestikin ja niiden jälkivaikutuksina.

 
                                  FEJESIN MATKA

Onni Vähaäho, Nivalassa 14.5.2015