maanantai 13. heinäkuuta 2015

TERVEHDYS - MAITOHAPOT !!!

                       Tänään oli oiva tilaisuus katsoa omaa uteliaisuutta ja pelkoa kapinapolkujuoksuissa. 10,5km. Yhteislähtö. Hyvää polkua, hieman huonompaa polkua ja jopa polviin upottavaa suota. Maksimiraasto se aina on. Nyt oli vielä tarkoitus ottaa nirri-pois-aloitus. Kunnon raasto ja koittaa sitten vain jaksaa. Ja tuohan onnistuu. Hieman maltillisemmalla alulla tulisi tietysti hieman parempi tulos.
                      Startti. Alle 3min/km tahdilla (tarkistin jälestäpäin datasta, en sentään kesken kiihdytyksen tarkistanut) loivaa alamäkeä superlahjakkuus Tuomas Järviluoman kannassa. Mies tuli heinätöiden välissä juoksemaan "kylmiltään". Mitä nyt lasten harrastusten ohessa ja maatilahommien ohessa vähän liikkuu silloin tällöin. Joillakin on lahjoja.

                      Tuomas loittoni, mutta aika maltillisesti - aluksi. Ekat 700m aivan hurjaa höökiä, 3:50/km -tahtia. Sitten mutaan. Eka kilsa 4:24. Nyt raastetaan. Mökkösen Jussi tulee yllättävän varkain perässä. Koitan potkia toistakin kilsaa vitosen pintaan. Hengitys on aluksi melkoisen tiukalla ennen kuin tasoittuu.

                       Tuomaksen keltainen paita katoaa kuin valon kaje metsään. 2km täyttyy. Toinen kilsa kelvollisesti 5:04. Jussi vaanii perässä. Muista en tiedä. Täytyy keskittyä. Painoa on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana 8kg lisää. Pois pitäisi saada. Pitäisi treenata, mutta kun Unkarin kisa näkyy vielä - reenihommissa. Ihan ei voi vielä normaalisti treenata. Se oli kova kisa...

                       Silti ollaan täällä. Kuin sikaa tapettas. Hengitys vinkuu yhä. Jussi seuraa, tasaisella hengityksellä. Koitan potkia Vinnurvan mudassa. 3km täyttyy. Kolmas kilsa 5:15. Sitten tullaan järvenpäähän joka on pahimmillaan polveen asti. Sykkeet lähellä tappia ja juoksuaskeleet on tuskan takana. Maitohapot tykkää. Minä myös. Tätä halusin, ja vähän pelkäsin.

                      Noustaan "järvestä". Yksi iso silta ja sitten kuivaa polkua. Pikku hiljaa jalat vetristyy, mutta polun levetessä ja neljännen kilsan (5:42 sisältää kahluun) täyttyessä Jussi potkii edelle. Tuumaa: -"Painetaanpa nyt ja katotaanpa löytyykö se seinä"... Jään kuin vetoköyden perässä oleva datsun Jussin vanaveteen, 30-40 metrin päähän. Välillä Jussi kaatuu, mutta nousee nopeasti pystyyn. Mietin: Minun ei sovi kaatua. Pahaa jälkeä. Iso mies.

                      Tullaan Pyykorven tielle. Jalat on jääneet metsään. Silti täytyy yrittää - sinnitellä. Viides kilsa 5:16. Ketään ei näy perässä. Se on täytynyt jo katsoa. Mitäkähän väliä silläkin on? Kaikki on pelissä! Keskisyke noin 165. Maksimi tällä haavaa 174. Ehkä se 2-4 pykälää taas nousee, kun näitä tekee jonkusen.

                      Rimpinevan laita alkaa varsin jaksavasti. Petollinen kuudes kilsa kääntyy alle kuuden minuutin (5:57). Silti näen Lassen noin 150 metrin päässä takana. Jussi on noin 50metriä edellä. Olen pihvi.

                     Ojanvarsi. Innostun. Saan Jussia kiinni. Sitten tulee taas paha kosteikko, ennen välikoskensaarta. Sinne uppoaa juuri vironneet voimani. Pätkä on kuitenkin lyhyt ja palaudun pian. Seitsemäs kilsa 6:17. Tuo on hankala.

                    Välillä katson nopeasti taakse. Keltainen otsapanta vilahtaa. En jaksa arvioida välimatkaa. Jalat alkaa tuntua taas jaksavimmilta. Katson sykettä: 166. Ei yhtään nostovaraa. Mennään tällä... kunnes tulee TAAS järven polviinasti-kohta. Sinne ui mehut. Jussi saa taas vähän kaulaa. Katoaa kokonaan - ja vielä juoksee polunhaarasta huti, vaikka on tuttu reitti. Kertoo, miten limiteillä mennään. 1,2km ketunlenkkiä ei Jussikaan kestä - ja tippuu podiumilta. Jussi oli silti moraalinen kakkonen. En usko että oisin ihan voinut haastaa lopussa.

                    Kahdeksas kilsa 6:31, kahluukilsa ja kaikki pelissä. Yhdeksäs kilsa herättää toiveen lopusta. 5:56. Ei paljoa enää lähde, ei ole nostovaraa, ei ole ollut missään vaiheessa. Alusta asti täysillä.

                   Ladunpohjan 400m suoralla tultaessa on lähes selvää, että Jussi ei ole samalla polulla, ei ainakaan edessäni. Kisan aikana ehdin sitäkin pohtia, mikä miehen polulta vei... Lasse lähestyy, se siirtää ajatukset tähän hetkeen. Lasse on ikätoveri ja oli kossina kova kestävyysjuoksija, 800m alle kahden minuutin. Pitkä suunnistustausta. Mies takana alkoi tuntua kovalta ja omat jalat voimattomilta. Lasse saavuttaa askel-askeleelta. 10:s kilsa 5:54.

                   Mietin oikeastaan vain mitä sanon, kun Lasse ohittaa. Jotain pitää lohkaista... Samalla teen kaikkeni ettei tuo toteudu. Viimeinen silta. Lasse on enää alle 50m perässä. 700m maaliin. Voiko vielä pääsisin 300m niin sitten olisin turvassa, sillä tiesin, että voin vielä puupökkelöilläkin rullata jotain alamäkeen.

                   Pakokauhun vallassa ja tietysti born1974-hauskasta huvittuneena painan kuin viimeistä päivää. Kisan voittaja kannustaa jo omalla loppuverryttelylenkillään. Karmaiseva todeta sekin. Ero on iso. MUTTA kestän kuin kestänkin kakkospaikalla ja eroa tulee Lasseen 11 sekuntia. Todellisuudessa sillä ei ollut mitään merkitystä, se oli vain hauskaa. Niin kuin koko tapahtuma taas. Viimeiset 600metriä noin 4:34/km -vauhtia. Jotain siis vielä tapahtui. Pah.

Tässä Video


Tässä tulokset


Onni Vähäaho, Nivalassa 12.7.2015         

7 kommenttia:

  1. Hauska olla tapahtumissa mukana, vaikka vaan linssin läpi tiiraillen. Mulla menee kesät nykyisin siihen, että etsiskelen kadonnutta kuntoa. Polkuja on tullut juoksenneltua sen verran, että tuon reitin selvittäminen tuolla tahdilla hirvittää! Voittajia kaikki, jotka juosten tämän kympin taivaltaa, lakkia päästä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos upeista kuvista - kuten myös Keijolle ja Juhalle! Polku pitää immeiset kuosissa. Hyvin sanottu: "voittajia kaikki". Näin se on.

      Poista
  2. Hienoja asioita järjestät Nivalassa ja komeesti oot kurmootellut. Kunnioitan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ainahan tuo sohvalla löhöilyn voittaa, vaikka välillä sekin kelpaa. :) Oma suoritus ei nyt ollut häävi, mutta omaa sen hetkistä parasta aina laitetaan.

      Poista
  3. Onni ens kerralla häviät kisan mulle! Sitte juostaan tosissaan.... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätys olisi suuri, jos ei niin kävisi. En minä Lasselle pärjää. Nyt kävi vain hyvä flaxi.

      Poista
    2. Höpsistä mitään flaxi käyny. Otetaan miehestä mittaa ja katotaan sitte tulee ensin maaliin.

      Poista