sunnuntai 6. toukokuuta 2018

NIVALA PUOLIMARATON

                    Päädyin sitten juoksemaan ns. Pidisjärvi piikin, eli Nivalan Puolimaratonin. Jalat oli tuntuneet pääasiassa keveiltä pitkin viikkoa. Toki edellisen viikon 163km viikko mäkireeneineen ja viikonlopun 76km annoksineen oli tuntunut pitkin viikkoa lonkkia ympäröivissä lihaksissa, heijastaen myös alavatsan lihaksiin. Ihan "normaalia" rasituslihaskipua. Lihaskivut olivat myös hiljalleen enempi hellittämään päin/ suuntautumassa vatsalihaksiin. Olivatko lihakseni kehittymässä (hah,hah...).

                   12 päivää aikaisemmin olin juossut ilkeässä tihkusade tuulessa  mäkisellä ja paikoin lumilänttejä sisältäneellä hiekkatiellä varsin helposti 4:15min/km keskarilla 11km matkan. Sisälläni ajattelin, että Nivalan puolimaratonin reitillä tuollainen vauhti olisi sangen lepposta, jos olisi sama vire päällänsä. Tätä en julki tuonnut vaan lähdin "itsestään selvän helpolla" 1:35h tavoitteella liikkeelle. Uskoin meneväni alle 1:30h 155-160 sykkeillä. Tuuliennusteetkin olivat lupaavia.
                

                  KISA


                   Kisoja ei tarvitsisi juosta, jos ne menisivät niin kuin suunnitelmissa. Edellisen viikon mahtiviikko ja huhtikuun 555km olivat jääneet asumaan rasituksena jalkoihin, eikä niiden toiminta ollut pidemmän päälle puolimaratonin vaatimustasolle riittävää.

                   Lähtö - 3km. 


                 Leikittelevän kevyttä. Huoltomiehenäni, juottajani, toimi Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala. Keijon kanssakin jotakin läppää heitettiin myös alkukilsoilla. Esim. hengästymisestä ei ollut tietoakaan. Sykkeet oli tavoitellun maltilliset. Ekat 3km@4:03, 155 keskisykkeellä. Naurettavan helppoa ja kevyttä. Tässä kohtaa olin varma, että tästä tulee huima yllätysjuoksu.

              3km - 5km    VASTATUULIPÄTKÄ


               Tämä oli tiedossa. Ja menin sen suunnitellusti - kuluttamatta energiaa. Löysäsin, ehkä liiankin korostetusti. Sillä eka 5km kului aikaa lopulta 21:10@4:14 oli keskari. Mutta "tiesin" myötätuuliosuuden alkaessa näiden sekunttejen kääntyvän puolelleni.

            5-12km       JÄRVIKYLÄNTIE


             Tämän piti olla sivutuuli/tuuleton pätkä. Yllättävän paljon vastaista ja puuskaa. Samalla huomasin, ettei jalat kevene normaalisti myötälepätkillä. Takaa tuleva ryhmä otti 5km kohdalla kiinni. Siinä menin 7km asti, jonka jälkeen jouduin tekemään päätöksen jäädä ryhmästä, sillä olin asettanut itselleni harjoituksenomaisen 160 sykerajan. Se oli jälkeenkin päin viisasta, sillä tänään eivät jalkani olleet valmiit tähän juoksuun. Ne kangistuivat, myös noillakin tehoilla.

             Tosin en Järvikyläntietä napsutellessani aivan kangistumisen syvyyttä osanut arvata. Oikeastaan Mattismäessä, noin 9km kohdalla, hoksasin vasta viitteitä siitä, ettei tästä mitään tuu. Juoksun keskari ei tippunut edes reilussa alamäessä! Jotenkin naivi ajatus myötätuuliosuuden liki 4min kilsoista eli mielessäni ja pysyin röllimäisen toiveikkaana.

              12-14   LAMPOPERÄ


              Myötätuuli alkaa. No sitä ei metsän keskellä tiedä. Tunnen, ettei jalat ole normaali keveät, vaikka meno on ollut lupsakan helppoa muutoin ja sykkeet oon pitäny lähdöstä asti aisoissa. Ottaa vähän päähän.
              Soratiekilsat on surkeita.

             14-16km  AITTOPERÄN MYÖTÄNEN


              Tämä oli sitä, myötäistä, mutta kuulkaapas, minulla ei ollu jaloissa iloisuutta vaan kankeutta. Pah. Nippa-nappa alle 4:30 kilsoja. Luulin meneväni tässä nelosta, koko leegorivi iloisena. Tämä lannisti ja otti päähän, vaikka vain harjoituksenomaisesta juokusta oli kyse. Ja vielä aivan nappiin mennyt juotto, jonka maratonin Suomenmestari hoiti ammattimaisesti.


               16-21km   "MYÖTÄSTÄ MAALIIN"



               Tuuli kääntyi, eikä tässäkään ollut rehellistä myötästä kuin kaksi viimeistä kilsaa. Enempi kuin tuuli, harmitti jalkojen kankeus. Lönköttelin pari kilsaa. havahduin 5:01 kilsassa ja sanoin Keijolle, että pitäistkö ottaa M40 voittaja (VM) kiinni. Ja niin lähdin 4km ennen maalia nostaan vauhtia. Ja hetken tuntuikin, että aloin saavuttamaan. Tilannetta innosti, että VM kurkki yhtenään taakseen. Minulla oli kuitenkin se 160 sykeraja, eikä näillä jaloilla innostanut lähtä muutenkaan hiilostamaan. Huono tulos oli tulossa ja muutenkin kaikki oli enää hauskanpitoa.

                Kilsa-ajat oli surkeita. Se ei enää yllättänyt. Siihen oli jo jopa tottunut. Olin hyväksynyt tämän. Loppuaika oli 1:36:00h. M40 toinen sija. Eipä siitä enempää. Ei ollut jalat tänään juoksuvalmiudessa. Joskus tämä on tämmöstä. Oikeastaan huonommin ei olisi voinut mennä :) Samalla sain kuitenkin tietoa harjoituskuorman syvyydestä. Juoksu oli sen verran vajaatehoinen, ettei tämä nyt hirveästi lisää rasittanut. Silti suunniteltu neljän päivän palauttava jakso tulee enempi kuin tarpeeseen.

TULOKSET

VIDEO



Keijo Nivalan kuvaama/tuottama


                    LOPPUTULEMA


                Aikataulussa ollaan. Keveiden tehojen perusvauhti on kasvanut ja juoksu on tuntunut kevyemmältä yleisesti kuin koskaan. Tästä on mukava lähteä virittelemään kisakuntoa KK168km kisaan. Olen innosta soikeana ja luotto kuntoon on sopiva. :)


Onni Vähäaho, Nivalassa 6.5.2018   

4 kommenttia:

  1. Tää juoksu onkin niin metkaa, kun se ei läheskään aina mene niin ku suunnittelee. Toisinaan huonommin ja toisinaan, yllätys, yllätys, paremmin.

    VastaaPoista
  2. Aika heikko juoksu.

    VastaaPoista