POLUILLA NAUTTIEN

                     Luonto ja neidot ovat aina kauneimmillaan - niinhän sitä sanotaan. Ja helppohan tuohon on yhtyä. Alkukesän tuoreen vihreä väri houkuttelee yhä enenevästi väkeä poluille. Tänäänkin oli yhteislenkillä väkeä ja samalla polulla reilusti toinen mokoma lisää. Poluilla jokainen löytää itsensä, heittää arkiroolit narikkaan ja antaa vienon tuulen tarttua poskipäihin, tuoksujen mielihyvän täyttää mielihyväkeskuksen.

 PEP2016 tapahtumassa stadionilta poistutaan aistikasta ruohopolkua pitkin.

 PEP2016 tapahtumassa kaverin kanssa ehtii käydä monet asiat läpi ja nostaa samalla kuntoa

PEP2016 tapahtumassa voit ylittää itsesi - pääset ojien yli jykeviäkin siltoja pitkin

 PEP2016 tapahtumassa juokset kuin paratiisissa. Luonto ympäröi sinua upeana - vesi ja kaikki kasvusto sen ympärillä. Olet osa elämää, luontoa.


                    Ensi viikon sunnuntaina, 12.6.2016 klo.16.00 kuljemme kaikki kävelten, joten ryhmän voisi olettaa kasvavan ennestään. Tulkaa mukaan ensi sunnuntaina! Haetaan yhdessä kesäfiilistä metsästä. Elokuun Pyssymäki Extreme Polkujuoksutapahtumaan on aikaa vielä reilut 2kk, joten kuntoa ennättää kasvattaa vielä kivasti. Eipä silti, kyllähän sitä ehtii nostattaa myös itse tapahtumassa, sillä pep2016 jos joku, on rento ja vapaa tapahtuma. Matkaa voi taittaa niin kävelten, hölkäten kuin juostenkin. Vain fiilis ratkaisee - ja sehän on tapissa! Ei muuta kuin ilmoa täyttämään ja pääset odottamaan jotain kivaa. Siitähän elämässä on monesti kyse. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 5.6.2016    

PEP2016 PITKÄN MATKAN PRIVAATTI MAISEMAT

Innostu - ja innosta muitakin mukaan! Jos tykkäsit videosta, jaa sitä eteenpäin. :)

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.6.2016

TAAS MENNÄÄN

                       Odotin Kokkolan kisalta paljon. Kaikki blogiani lukevat ja juoksujani seuraajat tietävät miten tarinassa kävi. Niin kuin kilpaurheilija, myös tavoitteeellinen kuntourheilija joutuu käymään läpi epäonnistumisen. Miksi minulle kävi näin?

                        Ajatuksiini on tullut useina vuosina, erilaisina hetkinä, Teemu Selänteen kertoma suhde ympäristön odotuksiin ja arvioihin urheilijan menestyksistä tai pettymyksistä. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on niin esittäjääkin. Eikä siinä mitään. Rehellinen mielipide on aina hyvä, ja usein rakentavakin. Selänne kuitenkin sanoi omalla kilpaurallaan, ettei kukaan ole koskaan niin hyvä niin kuin hänestä kirjoitetaan/puhutaan, eikä niin huono kuin hänestä kirjoitetaan/puhutaan. Viisaasti sanottu. En minäkään ole.

                         Aluksi yritin löytää syytä miksi elimistöni ei enää suostunut toimimaan 24h juoksun Sm-kisoissa Kokkolassa reilu viikko sitten 9h juoksemisen jälkeen. Sitä en saa todennäköisesti koskaan selville. Miikka-Pekka Rautiainen, kova kuntourheilija, ruoti osin varmaan huumorilla omaa esitystään Bodom Trail kisassa: -"että ei ole paskoja päivän kuntoja, on vain paskoja kuntoja – lenkille läski!". Netistä löytyy paljon värikkäitä kirjoittajia ja kovia juoksijoita yhtä-aikaa. Hyvällä suodattimella niistä voi ammentaa itsellekkin.

                         Asia ei omasta mielestäni ole aivan noin niinkuin Rautiainen kirjoittaa, mutta onhan siinä totuuden siemen. :)

                         Vielä Kokkolaan... kyllä ne 9h jälkeen voi alkaa vaikeudet. Eikä 9h kohdalla ilmenneiden vaikeuksien pää syy voi olla ainakaan liian kova aloitus. 9h liian kova aloitus? Esim. 50km kilpakävelijät kävelevät hieman alle 4h kisassaan. Olen joskus nähnyt aika huononkuntoistakin sakkia. Kesken kisankin. He ovat kilpaurheilijoita. Minä ja monet muut ollaan harrasteultrajuoksijoita, joilla on työ ja useilla perhe ykkösenä, kuten minulla. Kyllä voi joku kisa mennä niin että alkaa tuleen vaikeuksia 9h ja 85km jälkeen.

                         Vaikka olen usein aika ankara itselleni, kuten esim. M-P Rautiainen, osaan nykyään jo vähän suhteuttaa. Mitä paremmaksi saat kunnon ja mitä vaativampia tuloksia hajet, sitä isommat on riskit. Joku saattaa viisastella, että kilpakävelijä joutuu 50km kisassa kovemmalle kuin esim. kaltaiseni ylipainoinen ultrajuoksija. Olen eri mieltä ainakin siltä osin, että mitä parempaan kuntoon olen itseni saanut niin sitä helpompia ovat itse kilpasuoritukset. Otan esimerkeiksi vaikka 5km ja maratonin juoksun. Takuulla pääsen nykyään helpommalla molemmissa noissa juoksuissa. Myös ultrissa, mutta silti voin yhä epäonnistua joskus, kuten nyt kävi.

                         Kokkolan kisan jälkeen varsinkin oikean jalan jalkaterän erilaiset ihotulehdukset kestivät noin 8-9päivää. Olen ollut siltä osin terve vasta pari päivää. Riskeerasin ja pelasin tulehtuneella jalkaterällä työpaikan jalkapalloturnauksen viime viikonloppuna. Voitettiin viimeinen peli ja oltiin seitsemänsiä 8 joukkueen turnauksessa. Tapahtuman fiilis oli erinomainen. Kiitos työkavereille!

                             Team Kallion hoitajat


                         Tälle päivälle oli suunnitteella aina haasteellinen Iso-Sydänmaanreitin koko reitin kierto, eli ns. I-SR2014 koko reitti. Tarkoitus oli videokuvata pep2016 kisaa varten hieman kisamaisema videota pitkältä (57,5km) matkalta ja nähdä talven tuomat korjaushaasteet ennen kisaa. Suurin haaste oli kuitenkin pari päivää ennen tuota kehittynyt hankalahko allerginen nuha. Minulla on usein se näillä seuduilla vuotta. Paljon siitepölyä ilmassa, ehkä hienoista oikeaakin nuhaa seassa. Joskus vaikea erottaa. Vielä tänä aamuna herätessäni olo oli tosi tukkoinen, mutta selkeni siitä sen verran, että päätin lähteä ainakin kokeilemaan ja vaikka tarvittaessa juoksemaan vain 12km perhereitin kisastadionilta lähtien.

                          Niinpä heitimme vermeet niskaan ja läksimme kohti Sydänmaan kutsuvaa luontoa klo.5.24. Olo oli ainakin alussa aivan jees. Tietysti jaloissa tuntuu vielä jalkapalloturnauksen "uusien pikkulihasten" superjumit ja Kokkolan kisan 133km retki tasaisena jalkajäykkyytenä. Eli aika lailla lainajaloilla (paskoilla) liikkeelle. Aloitettiin itse kuvaukset noin 8km kohdalta Lintulan seuduilta. Yhteensä noin 30 videoklippiä ja Keijo otti omalla kameralla lisää, kun minulla loppui tila.

                         Iso-Sydänmaanreitille tyypilliseen tapaan alku menee hieman myötämaavoittoisen, kohtuu juostavaan polun ansiosta aina kuin siivillä. Siinä ikään kuin virta vie. 14km jälkeen tulee hieman vetisempää ja teknisempää, sitten tulee taas hieman vetisempää ja teknisempää. Kun olet noin 24km:ssa alkaa noin 7km osuus, jossa hyvin usein paljastuu kulloiseenkin tilanteeseen nähden liian kova alkuvauhti. Taustalla voi olla lihasten epätilaa, 1-2päivää ennen suoritusta (kyllä, jokainen isr2014 koko lenkin kierto on Suoritus isolla S:llä) nautittu nesteiden, energian, magnesiumin ja suolan määrä.

                          24km:sta alkava noin 7km tekninen pätkä on pätkä, jossa monella on jalat enempi ja vähempi krampanneet, monesta juoksijasta on tullut kävelijä, on alettu voimaan pahoin, on alettu kaatuilemaan jalkojen painaessa. Varmaan moni meidän koko reitin kiertänyt tunnistaa itsessään noita oireita. Tekninen osuus päättyy oivasti todella vanhaan isopuiseen metsään ennen Iso-Juurikkajärveä. Siellä on moni nojaillut puihin syystä jos toisesta. Ihminen on pieni noiden puiden luona. Olen laskenut että tuonne ei alle tuntiin saa millään tavoi apua. Jokainen joka vähänkään ymmärtää/tietää terveysasioista, oivaltaa että tunti vakavassa tilanteessa on varma risti nimen perään. Onneksi nyt ei ole lähimainkaan kenellekään niin meinannutkaan käydä, mutta isompi uhma tuolla sektorilla voi laskea tavarat alle kulijalle. Sillä tavalla tuo reitin haastavin sektori on syytä ottaa kunnioittavasti vastaan.

                          Vaikka tuo kohta reitistä tiedetään, ollaan me reittiä tuntevat, kohtuu kokeneetkin juoksijat jouduttu nojailemaan Juurikan isoihin puihin. Niin pahus soikoot Keijokin tänään. Rajut krampit tekivät Keijostakin hetkellisesti toimintakyvyttömän. Tuon tason kaverin odotellessa kramppejen hellittämistä, vetää tällaisen opiskelevan juoksijan nöyräksi. Vielä ei ole saatu niin kovakuntoista kaveria meidän Pyssymäki Extreme kisaan, joka olisi raikkaalla jalalla pyyhkässyt isojen puiden alta Iso-Juurikan penkalle. Nähtäväksi jää, miten käy tänä vuonna. Jokainen kisaaja siihen koittaa pyrkiä.

                           Oltiin juostu noin 5h ja oltiin Iso-Juurikan seutuvilla. Matkaa maaliin oli noin 23km. Jouduttiin tekemään ratkaisu, jossa Keijo tulisi omaa kävelyvauhtiaan perässä ja odottaisi kramppejen hellittävän. Sovittiin että pidetään puhelimilla yhteyttä ja minä haen tarvittaessa Keijon sitten jostain, jos krampit ei helpota. Tuo on raaka paikka. 5h taivalta takana ja 23km edessä. Niin vain Keijo nitkutti itseään ajoittain jopa juoksukuntoon ja tuli takanani reitin loppuun asti! Hattua pitää nostaa, sillä loppumatkasta oli paljon paikkoja jossa a)piti jalkoja nostella b)piti hyppiä ja c)vajosi mutaan.

       Pesänevan ylitys paluureitillä. Matkaa pepissä n.14km punaiselle matolle


                          Itellä oli aika tasaisen jäykkää alusta loppuun. Ehkä kuvauksia varten tehdyt mainosmaisen väljät ja joutuisat juoksupätkät hieman söivät omiakin voimia jaloista. Aikaa reitin kiertoon meni 8h34min32sek. Tuollakin ajalla olisin ollu viime vuoden pepin pitkällä matkalla kolmas, kisassa, jossa olin itse kolmas ajalla 7h47min. Eli ei hullumpi kuvauslenkki. Lisäksi menimme kisareittiä pitkin, eli lähdimme stadionilta, joten viime vuoden peppiin nähden lisä matakaa tuli n.1,5km. Keijo tuli hieman perästä ja 23km kestäneistä, osittain jatkuneista kramppivaikeuksista huolimatta hän juoksi reitin myös alle 9h (n.8h 50min).

                         Sen verran pitää säästä mainita, että lähtiissä oli n.+10 astetta ja pahimmillaan +24 ja täysi auringon porotus. Viimeiselle 13km oli juomaa 1,5L ja sitä joutu säästellen juomaan. Loppu niin ku vähä kesken. Kyllä siinä on kroppa kovilla. Kaloreita paloi karvan yli 6000, joten tänään saa syödä aika vapaasti? Allerginen nuha näkyi sykkeissä ja keskisyke oli peräti 145. Uskon, että täysin terveenä ja hiemankin palautuneena voin juosta tuon lenkin reeninä sub135 sykkeillä sub8h. Tämän kuvausreissun perusteella ei kannata arvailla vielä mitä voisi pepissä mennä Elokuussa. 7h rajan alitus voi olla vielä liian kova, mutta katsotaan.

                                   Keijo Maalissa.

Kiitos Keijolle lenkistä!

Ps. Lenkillä meni alas n.4,5L juomaa, josta n.1,5litraa vahvaa maxim urheilujuomaa ja 0,5litraa laimennettua mustikkasoppaa. 100g irtokarkkeja, 100g suolasamiakkeja, 100g suolapähkinöitä, 2 elovena keksiä, 6 geeliä, 8 suolatablettia, 5 magnesium tablettia ja yksi burana.

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.6.2016 

TIESITKÖ TÄMÄN PEP2016 TAPAHTUMASTA?

Lue lisää TÄSTÄ

KOKKOLA ULTRA RUN 24h KISAN PURKITUS

                      Jokainen päivä on erilainen. Emme tule koskaan tietämään miksi. Ultrajuoksijakin on ihminen. Päivät ovat erilaisia, eikä mekään tiedä miksi. Vuodessa on 365 päivää. 2-5päivänä juostaan ehkä kovaa ja pitkästi. Toisina päivinä se onnistuu paremmin kuin toisina, emmekä tiedä aukottomasti miksi. Elämä on yllätyksellisyydessään kiehtova... Jos asiaa vie samalla ajatussektorilla "vähän" kauemmas niin ei kalakaan aina syö.

                       Ultrajuoksukilpailuissa suurin osa on asettanut itselleen jonkun tavoitteen. Iso osa myös suunnitelman. Siitä huolimatta iso osa pitää lajista myös sen sosiaalisuuden vuoksi. Voidaan puhua jopa perhe-efektistä. Ultrajuoksuun on selvästi hakeutunut hyvin samanhenkisiä ihmisiä - ymmärtäen lajin luonteen. Tälläkään kertaa ei tarvinut pettyä. Uudet tuttaavuudet ennätyslistojen molemmista päistä saivat kasvot ja sisällön. mm. Tomppo, Honkala, Kullberg ja Valido tekivät vaikutuksen tekemisen ammattimaisuudessa, mutta myös jalojen persoonien muodossa. Unohtaa ei sovi muitakaan uusia tuttavuuksia, Larivaaraa & kumpp... kävelevää leppoisaa pariskuntaa. Kaikki olivat "samalla viivalla" - myös niin, ettei kukaan voinut tietää minkälainen tuleva kisa tulisi olemaan. Esim. Jari Tomppo joutui toteamaan, ettei ollut hänen päivänsä, eikä sitäkään voi aukottomasti tietää miksi. Tottakai hän oli palautumaton, mutta että nihkeyttä alusta asti, kuten hän j-foorumilla kirjoitti.

ULTRAYSTÄVYYS

Vasemmalta huoltoa Jorma Kurittu, Janne Kukkola, sekä kisaajat vasemmalta: Jyrki Leskelä, Minä ja Visa-Pekka Larivaara

                       Ihimisiä on myös radan sivulla, huoltopöytien takana. Oman ja tuttujen huoltajien lisäksi sain tutustua mm. Teemu Takkulaan. Todella ammattimaista huoltamista JayLenon vanavedessä vasta 28-vuotisesta iästään huolimatta. Synnytäänkö tähän lajiin?

KISA

TUNNIT 1-3

Suunnitelmana oli pysyä mahdollisimman pitkään noin 9-10km/h etenemiskykyisenä, eikä mälläillä upeilla kertymillä, jossa kusetaan vain omiin muroihin. Tarkoitus oli pidättäytyä noin 10,3-10,6km/h maksimissa, vaikka kuinka olisi syönnillään. No, syönnillään oli ja juoksu oli herkkää ja helppoa. Sivullisten jälkikäteen kertoma arvio tuki omaani - jouduin juoksemaan pidättelevästi, vaikka meno oli retkeilymäisen kevyttä. Kolmena eka tuntina juoksin jokaisena aika prikulleen 12kierrosta, eli 10,36km/h. 3h saldo oli 31,1km.

Ilma oli yllättävän lämpimäntuntuinen ja useat lisäsivät juomista - myös minä. Kaikki sujui hienosti ja vaivattomasti, kuten tuossa kohtaa tietysti pitääkin. Olin 200km aikataulusta edellä 1,1km. Upea tilanne.


TUNNIT 4-6

Meno jatkui alunalkaen samanlaisena. Neljäs tunti 10,36km/h. Viidennellä tunnilla kävin eka kerran vessassa monitoimiasialla. Kaikki vaikutti olevan hyvin myös sillä puolen. Kaikki pelasi tässä vaiheessa hyvin. Viidennellä tunnilla tein päätelmiä yhä jatkuvasta aurinkonpaisteesta ja hyvää vauhtia kertyvästä kilometrikasasta. Aloin ottamaan enemmän varman päälle ja kävelemään joka kiekalla pienen pätkän huoltopöytien kohdalla joka toisen sijaan. Samalla saatoin alkaa(?) huomaamatta juomaan vettä liikaa, kun sitä oli aina sopivassa juonti vauhdissa tarjolla joka kiekalla.
Kuusi tuntia täyttyi wc-reissu mukaanluettuna kertymän ollessa 60,4km. 200km aikataulusta olin edellä jo 2,4km. Aikataulu oli vielä tarkoituksella tehty takapainotteisesti reilusti särkymävaraa sisältäväksi, joten olo oli enempi kuin luottavainen, tyytyväinen ja rauhallinen.

TUNNIT 7-9

Meno menee aavistuksen nihkiämmäksi, mutta edelleen helppo puhdas hölkkävauhti, kun oikein rentoutti oli noin 6:10-6:20min/km, joka oli tässä vaiheessa enemmän kuin tarpeeksi, joten en ottanut stressiä pienestä nihkeydestä. Samalla myös kuulin ja näin nihkeyttä alkaneen esiintyä muillakin. Tälle kolmen tunnin setille suurimmat aikasyöpöt oli kaksi isompaa normi wc-reissua, sekä ainakin yksi kenkien perusteellisempi putsailu. Muutenkin tässä vaiheessa huoltoon alkaa kulumaan hieman enempi aikaa ainakin näin keskeneräisillä ultraharrastajilla. Huollossa Janne ja Teemu hätistelivätkin minua liikkeelle... -"No niin, sulla on nyt kaikki - sinne, sinne - ja minua viitottiin radan suuntaan". Kaikki mitä tässä vaiheessa puhuttiin, tähtäsi vielä suoritusta edistävään toimintaan. Pojat kyllä aisti millon meni lässytyksen puolelle ja sillon tuli komento radalle :) 9h kohdalla oli kasassa 85,6km. Eli olin 200km aikataulua edellä 0,6km.


TUNNIT 10-12

Jaksoa leimasi tasan kaksi asiaa. 10:s ja 11:s tunti teki pahaa. Lihalientä ja osmosalia. Kävelyä reilusti enemmän. Vaatetta lisää. Tunnilla 11 myös satoi vettä jatkuvasti. Ilma viileni reilusti. Päivällä oli ylimmillään +19, yöllä alimmillaan +7. Toinen asia oli kenkien vaihto ja päkiän alusen alkavan rakon tarkistus. Jalassa ei ollut vielä rakkoa, joten emme tehneet muuta kuin vaihdoimme kuivat sukat ja vähän isommat hokat. Olisi pitänyt myös rasvata lisää. Se unohtui. Pahoinvointi alkoi hiljalleen hellittää ja sain heitellä takkia pois taas päältä ja lisätä juoksua. Kisan ensimmäisen puolikon viimeinen kolme tuntia oli kuitenkin lyönyt jo hieman siiville, mutta mikään ei tuntunut vielä turhan merkittävältä, että olisin huolestunut. Tällaiset aaltoilut kun tahtovat kuulua lajiin.
Sen sijaan 11h kohdalta eteenpäin alkanut pyöryttäminen vei toimintakykyä alas. Nesteet alkoivat mennä läpi. Tehostin ja tehostimme huollossa suolan syöntiä. Myös Mangnesiumia olin syönyt säännöllisesti.
12h tulos 105,4km. Olin tipahtanut 4,6km 200km aikataulusta. Ei siinä mitään, mutta olo alkoi olla sen kaltainen, että jo ajatus 180km alkoi olla riittävän kova maali. Huollossa tuollaiset pehmoilut tietysti tyrmättiin, mutta tässä kohtaa kulkijalla oli tuntemukset sisällään.


TUNNIT 13-15

Koko kolmituntinen meni samaa rataa. Suolaa sisälle. Hieman selällään makaamista, jalat ylhäällä. Hiilaria samalla tankkiin ja pienen tauon jälkeen uudestaan. Siitä aina heti takasuoralla koivikkoon ja tuollanen vähintään litra kirkasta kusta pihalle ja siitä alkoi pian heikotus ja pyöryttäminen. Tulkitsin sen enempi verenpaineen laskuna oireiltaan. Suolat ei pysyneet sisällä, joten ei ollu nesteen sitojaa, joten verenpaineet laski alas. Lähemmäs 15h rajaa mennessä homma meni jo jos mahdollista vielä sairaammaksi. Suolaa sisälle. Noin 10min tauko ja noin 15min/864m hoipertelua vain saadakseen pyöryttävän olon.
Tällä välillä kertyi noin 12km. Ymmärrettävistä syistä datan laskenta ei ollut päällimmäisenä mielessä. Tästä kohtaa myös päätimme ottaa reilumman tauon, sillä 4h ja 16km hoipertelua ilman olotilan kohentumista ei ollut millään tavalla perusteltua yrittämistä.
Samalla hoidimme päkiän rakon, joka oli hankalalla paikalla, ja erittäin kipeä. Jossain kohtaa otin yhden buranankin, mutta siitä ei ollut taikaa. Myös kofeiini tabletteja otin jossain kohtaa hoiperteluja yhteensä 3kpl.


TUNNIT 16-18

Noin tunti meni yhteensä pukuhuoneelle siirtymisessä, hoitotoimenpiteissä ja reilun puolen tunnin nokosissa. Palasin radalle. Pystyin pitämään helpohkosti sinällänsä ns.24h juoksun "purkitus vauhtia", eli 6-7km/h. Pikku pätkä aina juoksua ja heti kun kilsan keskivauhti rupesi läheneen 10min/km niin hölkkää taas tovin matkaa. kilsa-ajat vaihtelivat noin 8:30min-10:00min/km. Tuolla lyhyellä välillä - vajaa 2h radalla, en ehtinyt kokea keskiyön ongelmia uudelleen, mutta päkiän rakko alkoi hiljalleen tehdä minusta liikuntakyvyttömän. Lits-lots oli ensin äänet. Sitten tuntui kuin olisi kiviä kengässä ja lopuksi kuin astuisi tukun nauloja päälle. Data oli sivu seikka. Joutsenlaulua tämän kisan osalta.


TUNNIT 19-21

Radalla viimeiset reilu puolituntia. Päkiän ongelmat teki menosta mahdotonta nilkuttamista. Reilu 5h "yhdellä jalalla" ei houkuttanut. Lisäksi olin taas viimeisen tunnin kussut tolkuttoman määrän kirkasta kusta. Tosin kenties ainakin osa turvotuksista siinä poistui.


TUNNIT 22-24

Kotimatkalla/kotona



Mikäli tätäkin kisaa katsoisi pelkästään tuloksena - 133km - ainoana asiana, joka olisi merkinnyt viimeisen 6kk harjoittelujaksossa, olisi ilmoittauduttava mielenterveysklinikalle. Siksi onkin tärkeää, että harrastus - vaikka on tuloshakuistakin -  on terveellä pohjalla. Näen menneeni eteenpäin juoksijana ja se on sittenkin tärkeintä, vaikka kisapettymyksetkin kuuluvat aitoina kokemuksina koettaviksi, eikä niitä voi sysätä syrjään. Silti on osattava katsoa asiaa laajemmin, sillä jokainen päivä on erilainen, ja se koetaan aina tietämättä siitä etukäteen.


Kiitos erityisesti henkilökohtaiselle huoltajalle, Jannelle ja muille kisassa lähellä olleille! Ja onnittelut SE-tuloksen tekijöille ja muille onnistujille! Teitä oli paljon. Olen aidosti iloinen ja ylpeä puolestanne.

TULOKSET

Tästä.
Huom! Noissa myös viestijoukkueet samassa, eli ne voi ajatella eri kastiin.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.5.2016

PEP2016 ALKU -JA LOPPUBAANA VIDEOLLA

MUISTA ILMOTTAUTUA :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 20.5.2016

TJ2 KISAN TAIKAA - TABUJA

                     Mitä isompi kisa, sen mystisempiä asioita sen ympärille nivoutuu. Eikö vain? Mitä lähemmäs kisaa päivät rientää, sitä erikoisemmalta eläminen tuntuu. Se johtunee keskittymisestä, latautumisesta sen hetkiseen päämäärään. Kisa-ajan mystisyydestä kirjoitetaan vähän tai peittäen sitä joko vähättelemällä, suurentelemalla tahi huumorilla. Hetki kisan alla on aikaa epätietoisuuden, poikkeavuuden. Saatat käydä normaalin noin 10-16km kevyen/palauttavan lenkin. Silti sinusta saattaa tuntua, ettet olisi lenkillä käynytkään. Palaat taas "odotushuoneeseen", vaikka se ei ole koko ajan sitä, odottamista - ei lähellekään - silti sinua ympäröi mystinen olotila, johon kuuluu myös usko itseensä ja luottamus, mutta se ei ole mustavalkoinen.

                     Usein pieni harjoittelun kevennys ennen tärkeää kisaa on normi käytäntö. Varmaan yhtälailla lähes jokainen tuntee kevennyksen tuovan tullessaan myös negatiivisia tunteita. Lihaksia saattaa alkaa särkemään tms. Ollaan poikkeavassa tilassa, vaikka hieman ollaankin lähes päivittäin lenkkeilty. Normaali harjoitusrasitus poistuu ja tilalle tulee kisasumu, joka on ainakin osin tabu. Siitä ei puhuta kirjaimesta kirjaimeen, sanasta sanaan vaan sitä kierretään kuin raavaat miehet salaattia. Vai kiertävätkö he?

                     Onnistunut suoritus vaatii sen katsomista silmästä silmään. Onnistuneeseen suoritukseen ei pääse jargonioilla ja tabuilla. Kaiken täytyy olla itse hyväksyttyä ja koettua ajatusmaailmaa, koska olet yön tunteina haasteisesi edessä yksin - ajatusten kanssa. Siellä ei jargoniat ja tabut kanna. Sama lähestymistapa voisi sopia monille lyhempienkin matkojen harrastajille. Itsellänikin meni aikaa oppia tämä, sillä niin paljon on valmista tabua tarjolla, eikä niistä kertojista ole pulaa.

                      Tärkeintä näinkin pitkissä (24h juoksu) suorituksissa on suunnitelma, johon itse uskoo 110%:sti. Jos ei usko, kannattaa tehdä uusi suunnitelma. Taas ilman suunnitelmaa vaati melkoista vahvuutta miettiä keinoja kisan vaikeilla hetkillä eteenpäin, jollei niitä ole ajatellut yhtään ennen kisaa. 24h juoksussa vaikeilla hetkillä oma pää luettelee 99% vain negatiivisia ratkaisuja, se käskee höllätä, antaa periksi, mennä nukkumaan tai syömään suklaata. Niin se vain menee.

                     Olen valmis niin fyysisesti kuin henkisesti juoksemaan 200km 24h:ssa. Samalla tiedän, että joudun onnistuessani tekemään sen eteen äärimmäisen kovan ponnistuksen - joudun ylittämään itseni, jonkun verran, mutten liikaa. Kestävyyteni on vielä ohut jälkimmäiselle 12h:lle. Nämä on tarkkaan pohdittuja itse-analyysejä. Olen vielä ultrajuoksijana kestävyyden osalta hyvinkin vaiheessa, mutta onnistuessani minulla on mahdollisuudet juosta 200km ainakin pienellä venymisellä.

               
                    Mitä sitten tapahtuu ultrajuoksijoiden sisällä ja suorituksessa, kun starttipistooli on pamahtanut? Tällä tarkoitan kaikkia yli 42,2km matkoja, myös esim. Pyssymäki Extrme Polkujuoksun pitkää matkaa. Itselläni suoritus on harvoin normaali. Siitä tulee joko hieman alakanttinen tai sitten ylitän odotetun tason kaiken aikaa alusta asti. Molempia on sattunut kohdalleni. Viime aikoina enempi positiivisia ja se johtuu tietysti fyysisen kunnon noususta, mutta myös henkisestä kehittymisestä.

                     Tärkeää on tietysti sopivan rento tila ja mieli. Tässä yksi debaatti monivuotisen ultrajuoksututun kanssa juoksufoorumilta. Ultrajuoksijat ovat hieman siis myös reggaen -tyylisiä.  

 " MINÄ
Se että on niin paljon teitä tuttuja on jo itsessään TOSI upea asia. Kyllähän reissu on jo valmiiksi pose-merkkinen.
 
Eiköhän sitä kisan edetessä tule monenlaista tarinaa iskettyä. Hyvin ilmeisesti jossain vaiheessa mennään samaakin matkaa. Ihan tässä odottaa kuin ensimmäisiä treffejä aikanaan. :)
"

"SAIRANEN
Tunnistat minun vaaleanpunaisesta ruususta rintataskussa. Olen pitkä ja hoikahko. Toivottavasti ei haittaa jos olen hieman kulahtanut ja elämää nähneen näköinen. Sisäinen kauneuteni loistaa pimeässäkin.
Pus pus. Nähdään joella
"

"MINÄ 
Kauniita sanoja. Minulla on puolestaan ulkonäköpaineita sinun edessäsi, sillä olet usein alkanut oksentamaan jossain vaiheessa ollessamme samoilla treffeillä. Olen koittanut päästä niistä traumoista yli hieman vanhanaikaisesti ilman terapiaa. Toivon, ettei sinun tarvitsisi tällä kertaa oksentaa nähdessäsi minut. Laittaakko päälle jotain tiukan piukkaa vai löysää... "


"SAIRANEN
Voi kulta, ei oksentamiseni ole johtunut sinusta, vaan siitä tuskasta joka on sisälläni kun en tiedä olenko arvoisesi.
"

Muistakaa veikata tulostani ja sijoitustani.


 Onni Vähäaho, Nivalassa 19.5.2016   

TJ 3 KOKKOLA 24h

Kokkolan kisa on ovella. Otin tämän päivän virkavapaatakin, että saan keskittyä kolme päivää henkisesti kisaan - ja levättyä kyllin fyysisesti. Viimeiset kolme päivää menevätkin lähinnä oikeanlaiseen tunnelmaan virittäytyessä.


Koska lukijatkin saattavat jo odottaa kisaa kenties sopivaan penkkiurheilufiilikseen pääsemiseksi niin haluankin tarjota teille pientä mentaalipuolen tekemistä ajan kuluksi. Eli Veikatkaa minun tulos ja sijoitus. Miesten sarjassa 24h juoksussa on mukana tietääkseni 22 juoksijaa (Fredrik Olaussenin nimeä ei ole vielä listalla, mutta ystäväni on kisassa). Kisat ovat Sm-kisat.


Veikkausaikaa on Perjantaihin klo.18.00 asti. Laittakaa veikkaus tämän blogin kommenttikenttään tai laittakaa se jotenkin muuten minulle. Kerään veikkaukset tämän kappaleen alle:


24h juoksun Sm-kisat. Veikkaukset Cosmoksen tuloksesta 100m tarkkuudella, sekä monesko olen 22atleetin joukossa. Esim. 197,3km(16.). Oma tavoitteeni on 200km.


VEIKKAUKSET:

Lasse Palola 175,2km(12.)
Janne Toivoniemi 184,8km(6.)
Pirjo Poikkimäki 195km(4.)
Lasse Ylimäki 200,4km(7.)
Kalevi Montela 200,9km(5.)
Joni Laakkonen  201,3km(5.)
Janne Kukkola 201,9km(4.)
Jukka Reponen 202,1km(5.)
Jarmo Honkala 203,4km(4.)
Timo Tollola 204,2km(8.)
Juha Kukkonen 208,7km(6.)
Marko Mattila 210,3km(4.)
Jani Jyrkkä 212,2km(2.)


LÄHIMMÄS VEIKANNEELLE TARJOAN WIENER/MUNKKIPOSSU/TMS. KAHVIT!!! 

SÄÄNNÖT
Lasketaan veikkaustulos seuraavanlaisesti. Ajatellaan, että juoksen vaikka sen tasan 200,0km ja olen 9:s.  Esim. Lasse Ylimäellä olisi silloin tulos 0,4km päässä. Siihen lisätään sija/km lisää (Lasse veikannut 7:ksi ja oikea vastaus olisi 9.), eli 2km. Eli Lassen veikkaus on 2,4km päässä. Toinen esimerkki: Pirjo Poikkimäen veikkaus olisi 5,0km päässä ja sijoituksesta tulisi 5km lisää, eli veikkaustulos olisi 10,0km.



Onni Vähäaho 18.5.2016