Karkeasti ottaen likimain viikon päivät siihen meni, jotta normaali tepsuttelu esim. portaita alaspäin onnistui kohtuu tavallisesti. Raakuudessaan Vaarojen maraton oli juoksu-urani kovin koitos. Siitä kertoo myös vaikeat arkipäivät raaston jälkeen. Yli viisi tuntia raakaa polkua, sisältäen 1672 nousumetriä - kaikki tuo sellaisilla tehoilla mitä koneesta lähti. Paine oli pitkä ja rasittava.
Tuo uusittu reitti taitaa olla jonkinlainen kotimainen maksimi, mitä reittien rankkuuteen tulee. Ensin 32km haastavaa tanssimista kivikoissa, juurakoissa, mutaisilla poluilla, sisältäen mm. noin 6km mittaisen yhtämittaisen nousu-osuuden Ryläykselle. Sen jälkeen on ennen alkanut tie, nyt noin 12km tivolli, jossa mentiin ylös ja alas, ja etenkin sinne ylös. Appandaunia!
Kuusi päivää kesti etureisien palautua normaaliin kävelyyn portaissa alaspäin. Edelleen etureisissä vähän tuntuu kävellessä portaita alaspäin, mutta porraskävely alaspäin on jo näyteltävissä. Tietysti kohdallani vaikuttaa kauden aikaisemmatkin riennot pohjalla, mutta kyllä tämä oli kaikkien aikojen kovin shokki nimenomaan lihaksille. Pidemmistä, esim. Unkarin 6vrk juoksusta tuli sitten nivelet ja jänteet kipeäksi. Se on sitten jo toinen asia.
Shokki päivät ovat kuitenkin onnellisesti ohi ja normaali arki onnistuu jo vaivatta. Tästä alkaakin sitten muutaman viikon jakso, jossa annetaan kropalle sekä lihaksille aikaa ja tilaa palautua. Samoilla siivousviikoilla aletaan hiljalleen rakentaa uutta kuntoa kaudelle 2017. Viime vuonna sen alkusoitot tapahtui noin 3-4 viikon aikana, jolloin juoksin 1-2 noin 40-45km erittäin kevyttä lenkkiä noin 112-115 keskisykkeellä. Noista jäi erittäin hyödyllinen kuva ja tunne, joten nuo lenkit kaivan kaapista ja alan niistä nauttimaan. Muutenkin parhaiten tämän kappaleen päämäärään pääsee liikkumalla rauhallisesti ja lepopäivistä välillä nauttien. Myös ruokavaliota voi ainakin jakson loppupuolella alkaa taas täsmentämään. Pieni löysempi vaihe siirtymävaiheessa lisää ainakin itselläni kurinalaisuuteen jaksamista.
Kerran viikkoon/kahteen viikkoon on tarkoitus tunnustella siivousviikoilla palautumisen edistymistä. Tänään kävinkin shokkiviikon jälkeisellä tunnustelulla. Parhaiten se tapahtuu noin tunteroisen lenkillä
katsomatta kelloon. Tänään tein palautumisen mittaus testin I-SR2014 Perhereitillä. Pilvinen yö oli tehnyt sen, että reitti oli hieman pehmeä, mutta suht´koht kuiva. Kosteusluokka noin 5/10. Ajatukseni oli juosta noin 135-145 sykkeillä tuntiin tuo reitti, eli noin 5:40min/km keskivauhdilla.
Ns. seisomasykkeet oli jo 10 pykälää normaali korkeammat. En tarkalleen tiedä miksi. Hyvä pitkä yö takana. Pari päivää aikaisemmin olivat olleet normaalit. Ehkä sykevaihtelut on osa palautumattomuutta. Juoksu lähti mukavasti liikkeelle. Kiiretöntä menoa hyvästä hengitysilmasta nauttien. 135-145 tuntumassa saa kuitenkin rennosti hölkätä, eikä tarvi ihan joka kohdassa varoa sykkeiden nousua. Neljän kilsan jälkeen jalat alkoi tuntua jo väsyneeltä. Luulin jo juoksevani todella hitaasti, paljon hitaammasti kuin jälkikäteen selvisi käyneen.
Huomasin jossain vaiheessa jopa kuulevani pientä hengästymistä. Meno tuntui kyllä sen verran hitaalta ja leppoiselta, että ihmettelin moisia hengitysääniä. Välillä tuli vähän kovempaa polkua, jossa taas vähän jaksoi rennosta juoksusta nauttiakin. Lopussa kellossa napotti kuitenkin melkoisissa shokkilukemissa palautumisen mittaamisen suhteen. 10,67km. Näin pitkin olla.
aika 58:46. Olipas ihmeenkin kova tunteeseen peilaten. Keskivauhti 5:30min/km. Niinhän siitä tulee. Keskisyke 155!!! O.M.G, eli voi pyhä sylvi sentään! Ja luulin sen olevan noin 140. Eli reilusti palautumaton. Niin kuin tietysti asiaan kuuluukin. Mistään yllätyksestä ei siis ole kyse.
Katson tämänkin kunnon repaleisuuden vain positiivisesti. Sehän nimittäin kertoo vain siitä, miten hyvin olen saanut kauden viimeisessä kisassa itsestäni irti, sekä sitä edeltäneissä. Olen erittäin iloinen, että vauhti on tuota luokkaa noilla tuntemuksilla. Jalat on tyhjän tuntuiset ja sitä myöten juoksu voimatonta vähänkin raskaammilla pätkillä. Tanssittavuus on nyt melkein nolla. Tanssitaito ja tanssivoima ovat yksi isoimmista teeseistä joita haen ensi kauden kehityskohteissa.
Voimaa aion alkaa ottaan kroppaan heti, kun jalat alkaa olla palautuneet. Varmaan tuossa marraskuun puolivälissä. Pumppia ja punttia. Tietysti tunkkausta hiljalleen lisäten. Ehkä pumppia kokeilen jo tunnustelevasti puolentoista viikon päästä ensimmäisen kerran.
Olen ollut kahtena viime vuonna kauden parhaassa kunnossa syksyllä vaikka pääkisat ovat olleet toukokuussa. Sen vuoksi aion ruveta härnäämään suorituskykyä esiin jo ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa. Joko kisaa tai jotain omatoimista kovaa settiä. Viikon - kahden välein jotain reippaampaa juoksua. Sillä uskon myös pitäväni itseni ns. hereillä - haittaamatta harjoittelufocukstani.
Toiveikkain mielin kautta 2017 kohden. Kaikki merkit viittaavat siihen, että siitä tulee taas paras kausi tähän mennessä. Luottamus tekemiseen onkin yksi tärkeimmistä asioista.
Riemukasta syksyä kaikille! Otetaan pimeästäkin kaikki ilo irti!
Onni Vähäaho, Nivalassa 8.10.2016
