IISALMESTA NIVALAAN JUOSTEN VOL.2

                      Tekaisin paikallislehdelle vielä sellaisen suppeamman "lehdistöversion" ehdolle. Ajattelen, että joku voisi haluta pian senkin lukea, joten julkaistaanpa se sitten tähänkin "lukijaetuna" ennen lehden julkaisua. :)

"

                                   IISALMESTA NIVALAAN – JUOSTEN

                 Haaveet kannattaa kääntää syvälle kaiverretuiksi muistoiksi. Pitkien suorituksien aikana kaikki teennäinen väistyy ja opit aina lisää itsestäsi. Samalla kasvat henkisesti senttitolkulla, josta on mittaamaton hyöty arkielämässä, joka on ainakin henkilökohtaisesti kääntynyt juhlaksi taapertamisen sijaan. Työkään ei ole enää työtä vaan sykli päivässä jolloin on muuta ajateltavaa. Ei työ enää rasita, korkeintaan palauttaa paljon kulkeneita kapuloita, valkoisen talon käytäviä työvuoron aikana kävellessä useamman kilsan. Yhdellä siivellä tulee positiivinen ajattelu, toisella elämän helppous, kun arki ei enää rasita. Hieman vastausta siihen, miksi juoksen ylipitkiä matkoja. Tiedän sen askarruttaneen yhden jos toisenkin mieltä.

                 Sunnuntai 23.3.2014. Klo.3.28. Seison Iisalmessa, Koljonvirran taistelijanteoksen vieressä. Iisalmelainen juoksuystävä Ari on lupautunut juoksemaan kanssani ekat 14km. Velipoika Ossi vetelee vielä savuja, ollen valmiina huoltamaan. Tavoitteena on juosta n.128km matka Iisalmesta Nivalaan alle 16h aikana. Se vaatii vähintään 8km/h tahtia 16h ajan.

                 Lähden liikkeelle. Lähtöpäivä sunnuntai, liikenteen vähyyden vuoksi valittu. Lähtöaika (kello 3.30) on puolestaan huonosti valittu, sillä lähdimme Nivalasta jo klo.1.30. Illasta tuli nukuttua vain 1h. Jaloissakin tuntuu alkuvuoden runsas määräinen harjoittelu kesäkuun 6vrk juoksuun tähdäten. Siispä tästä tuli ”vain” alkupala hieman tukkoisilla lihaksilla suoritettuna.

                 Ari heilauttaa kättä. Hänen osuus on ohi. Kiitos vain! 14km takana, jotain 114km edessä. Jalat ehkä hieman lämmenneet alun jumisesta tunteesta. Juoksu ei tunnu hyvältä. Etenee kuitenkin. Kiuruvesi menee ohi. Alkaa kunnon mäet. Pian on monta isoa mäkeä takana. Ossi päivittää twitteeriin tilanteita. 5h takana ja 47km. Helposti tulee vielä. Huono juoksutuntuma rauhoitti alkua, hyvä niin.

                 Aittojärven hurjat mäkiset suoratkin ovat pian takana. Tikkaan vielä Kuusenmäen päälle, 52km kohdalle, josta alkaa laskuvoittoinen loppu-osuus. Noin 76km kotikaupunkiin ja tillaripatsaalle. Vielä ei saisi päästää ajatuksiin jäljellä olevaa matkaa. Ylipitkät suoritukset vaativat vahvan kunnon lisäksi rautaista psyykkistä kuntoa.

                 Pyhäjärvellä ajateltu 64km puoliväli. 6h 54min ajan ovat kapulat heilahdelleet toinen toisen eteen. Edelleen varsin helppoa. Hieman vaivihkaa vauhti nousee. Joutsenet huutavat. Mitä ne sanovat? Tulkitsen, kun en saa selvää: -”mitä jäbä duunaa”… Vaskikello jää taakse. En soita nyt(kään) kelloa. 71km kohdalla alan vaipua ns.”tiloihin”. Tämä on tuttua, mutta joka kerta sieltä noustakseen on voitettava väsymyksen ja voimattomuuden este.

                 78km kohdalla helpottaa hieman. Huokaisen. Meno on edelleen eteenpäin vievää. Olen 16h aikataulua reilun tunnin edellä. Tuntikertymät ovat tulleet alun 9,8km/h tasaisesti kohti lähemmäs 8km/h. Hyvä tilanne suhteessa tavoitteeseen antaa voimia. Silti jokainen askel on otettava itse.

                 88km kohdalla vaivun syviin vesiin. Menee jo välillä sekavaksikin. Näen sen Ossin ilmeistä. Hieman vaarallista olla tietämättä hetken mitä on tekemässä, kun on juossut lähes 10h. Tuo hetki kestää noin 15min. Alitajunnasta tulee käskyt jaloille, ne liikkuvat – raunioilla oleva nuppi keikkuu mukana. Nousen kuitenkin takaisin tietoisuuteen. Jopa voimaannun. Mikä tunne, sitä ei voi sanoiksi pukea.

                 Huoltoauto kiehuu, mutta kestää lopulta perille lisänesteiden avulla. Huoltomies Ossi tekee huikean suorituksen huoltopuolella. Se oli tärkeää juoksun onnistumiselle. Kiitos, Ossi! Haapajärvellä tulee 100km täyteen ajassa 11.17.38. Sivuseikka, nyt ei juostu satasta. Haapajärven jälkeen mukaan liittyy neljä juoksijaa, Keijo (25km ennen maalia), Joni (24km), Jani (19km) ja Tanja (17km). Kiitos merkittävästä tuesta!

                 Lopussa voimia tuntuu olevan jäljellä. Hyökkään tosissaan 15h alituksen kimppuun 16h sijasta. Leikittelen vauhdeilla hieman Haapaperällä – varaa tuntuu olevan. Osa hengästyy – hymyilen. Loppukirin otan kuitenkin maltillisen myöhään. Tillaripatsasta kosketan ajassa 14.48.30. Reilu tunti alle tavoitteen. Matkaa kertyi 128,8km. Noin 20 paikalle vaivaantunutta lämmittää räntäsateeseen päättyneen suorituksen lopuksi. Saan vaaleanpunaisen ruusun Janin vaimolta Katjalta. Kiitos! Taas kannatti juosta pitkästi.  

Onni Vähäaho   

"

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.3.2014