perjantai 6. helmikuuta 2015

SNORKKELI

                      Alkaneen vuoden alussa alkoi parin viikon jälkeen tuntumaan jo hetken, että kuka näitä lenkkejä oikein tekee. Alkoi data olla sen verran mairittelevaa. Ei hätää - olihan edessä 24h harjoitus osin lumipoluilla I-SR2014 -vaellusreitillä.

                       Keskiviikkona 21.päivä tammikuuta oli taas ulkopuolinen olo omalla lenkilläni juostessani juoksumatolla. Seuratessani omaa mittaria ja maton aparaatteja, tuli taas sellainen olo, että kuka näitä juoksee. Niinpä innostuin menettäessäni käsityskykyni oman kehitysaskeleen myötä ja annoin palaa. Arvatenkin etureidet huusi hoosiannaa harjoituksen jälkeen. Ei siinä mitään, mutta pari päivää sen jälkeen oli vuorossa 24h pakkasultraharjoitus talvisella polkujuoksureitillä. Sen jälkeen ei ole ollut vaikeuksia tunnistaa omia lenkkejään omiksi.

                      Pian huomasin kuitenkin junttautuvani pinnan alle jopa ahdistavan tukevasti. Paikoin on tuntunut epäilyttävän, riittääkö snorkkelin mitta. Happi on ollut ajoittain vähissä. Kankea, juminen ja suppea tekeminen lenkeillä. Raskas askel. Hidas askel. Väsymys. Hienoinen alakulo. Ja taas väsymys, ajoin jopa ärtyneisyys. Ultrajuoksijan palautumisen haasteellinen vaihe. Jokainen valitsee itse, miten syvälle päänsä työntää. Kun työntää sen tarpeeksi syvälle, on oltava valmis käymään pidempi tie sieltä pois pääsyyn.

                      Eilen, viisitoistapäivää mattojuoksun jälkeen, tein pitkän reppujuoksun. Lähes 4h ja 38,4km. Alun alkaen todella koetteleva lenkki. Lähdin jumisilla, kankeilla ja väsyneillä jaloilla painamaan vastatuulta kohden vähä ennen viittä aamulla. Jouduin todella katsomaan syvälle työkalupakkiini Ainassaaren suoralla, ollessani n.8km päässä lähtöpisteestä. Tuntui kuin olisin pysähtynyt vastatuuleen. Ajoittain juoksuvauhti oli lähellä kuutta-ja-puoltaminuuttia. Rehellisesti kysyin itseltäni - kaunistelematta: "Mitä helvettiä taas oon tekemässä". Parin kilon apina selässä jolkottelemassa kohti Koskenperää! Jokikylän kaummiaiselle viitalle on meiltä 20km. Mutta niin vain hain Koskenperän terveiset.

                     Lenkin lopussa huomasin kaiken alavireisyyden ja hankalan juoksuaskeleen olevan myös jopa yllättävän paljon psykologista. Askel ja mieli olivat yllättävän kepeitä kilsa ennen kotia. Ihmisellä on aina lopulta enemmän voimia kuin se luulee - aina. On vain uskottava. Minäkin olen syvällä sisällä uskonut kaiken aikaa näkeväni valon vielä. Ja tänään se päivä koitti - 16 päivän syväsukelluksen jälkeen. Aivan uskomaton fiilis!

                    Kävin verrytteleen 7km perinteistä yöhugien välistä kevyttä hölkkää kolmella 20sekunnin Boltilla. Yes! Mikä tunne. Pinta palautumista, joka toi iloisuuden ja osittaisen kepeyden. Jopa kantapäitä heittelin lenkin sisällä takalistoon kevään merkiksi! Kuin konit kevätlaitumilla. Ja taas palasin - näinkin vähällä ja nopeasti - kysymykseen: "Kuka näitä lenkkejä tekee?" 7km @5:14/km (avg.133 syke). On kuin olisin noussut juuri ojasta tielle. Olen taas pinnalla. Vihdoin. Riisun snorkkelin ja jatkan matkaa.  

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.2.2015   

2 kommenttia:

  1. Hyväkuntoinen ultrajuoksijahan tuollaisia lenkkejä tekee! :) Mukava lukea, että hyvin menee. Kun sua ei enää töissäkään näe ku vilauksen silloin tällöin, niin onneksi täältä blogista pystyy seuraileen kuntosi kehittymistä. Mutta antaahan ne nuot runsaammat yöhugit sulle sitten enemmän valoisia tunteja vapaa-ajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Juu, täytyy olla tyytyväinen, varsinkin saadessa terveenä olla. Hieman varmaan suorituskyvyn pitäis nousta tässä parin seuraavan viikon aikana, kun ohjelma vähän löysää. On sen verran isot kisat tulossa, että enemmin vedän tuollaisia perusvarmoja 450-500km kuukausia nyt kuin 550-600km hieman riskin päälle. Tosin mulla noista kilsoista on aina sen verran tuolla lumisilla poluilla, että varmaan kilsat todellisuudessa vastaa tuota n.600km kuukausi annosta - elikkä taisin puhua ihteni pussiin, heh, heh... Joten sitä suuremmalla syyllä on hyvä ottaa väliin hieman kevyempää viikkoa. :=)

      Poista