Hyvää Ystävänpäivää KAIKILLE lukijoille! Arkea piisaa, joten kyllä tallaisina päivinä voi vähän pitää huolta lähimmäisistä ja pysähtyä vaikka nauttimaan laskiaspullasta kermavaahdon ja hillon kera... Tietysti on hyvä juosta ensin vähän. Siis vähänkin riittää. Me juostiin tänään vähän pidemmästi, muttei mitään älytöntä lenkkiä. Vähän napsittiin materiaaliakin ystävänpäivä lenkiltä, joten värkkäsin pienen videon. Sitä edeltävästi tähän kuva omasta lenkkikartasta ja datasta. (KLIKKAAMALLA SAAT KUVAN ISOMMAKSI)
Nihkeää oli. Näin se vaihtelee. Eilen oli paras kulku koskaan = ensimmäistä kertaa koskaan alle 140 sykkeillä nelosella alkavaa = 8,5km, avg.137, @4:58. Tammikuun lopun perheultrasta (24h suoritus) palautumattomuus tuleekin ilmi herkimmin useamman tunnin harjoituksissa. Muutoinkin olen ollut mielestäni tässä viime viikot lähes kaiken aikaa noin 5 pykälää sykkeissä tunnetta korkeammalla. Toleranssi voi kuulostaa naurettavan pieneltä, mutta monen vuoden harjoittelun aikana on oppinut tuollaisenkin eronkin havaitsemaan. Sykemittarin lukemat ovatkin keskeisessä roolissa, kun seurataan/tarkkaillaan palautumista.
Isossa kuvassa matka kohti Unkaria käy suunnitellusti. Harjoittelussa ei kuulukkaan olla optimi tilassa. Hyvin tullaan raameissa ja tämänkin päivän perusteella voi hyvillä mielin pitää suunnitellun kevyen viikon (reilut 60km) ensi viikolla. Palautuminen jatkuu. Liiaksi ei tarvi palautua, mutta toisaalta on vältettävä syvempiä rasitustiloja, jotta harjoitus myös tarttuu. Vaikka aikaa Unkariin on toisaalta lähes kolme kuukautta, on se rasitustilan syvyyden suhteen jo melkoisen lähellä. Enää en näe syytä mennä liian syviin vesiin. Ne sukellukset on jo tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti