lauantai 28. helmikuuta 2015

ASENNE RATKAISEE

 INTRO


                       Juha Mieto laukoi tänään hiihdon MM-kisojen talvistudiossa mielestäni aika hyvin suomalaisista: "pikkusen tuntuu kuule, että ollaan totisia ja taivaanrannan maalareita - ja liian analyyttisia"... "On tehty liian hienoa myyttiä näistä nykypäivän urheilijoista". Samalla Mieto kertoi ihailleensa aina norjalaisten tapaa osata velmuilla: "Olen aina ollut Norjan ystävä ja olen luonteeltani viikinki. Olen aina tykännyt norjalaisesta hurttihuumorista. Se on pikkaisen sellaista karskia, vedetään välissä olevalta matto jalkojen alta ja sitten nauretaan porukalla. Norjalaisurheilijoista löytyy villi iloinen meininki, jota olen joskus, varsinkin viime vuosien aikana, kadehtien katsonut."

                         Väittäisin, että suurin osa meistä suomalaisista lähtee puolustamaan suomalaisia, kun pitäisi lähteä tekemään asialle jotain - asenteelle. Sen sijaan usein olen kuullut ominkin korvin ihmisten lähtevän syytösten tielle, kun on lähdetty etsimään syytä miksi vaikkapa norjalaiset ovat parempia hiihtämään kuin suomalaiset. Doping varjoa aseteltiin mm. vuononmaan urheilijoiden niskaan ennen surullisen kuuluisia Lahden kotikisoja, ja vielä senkin jälkeen kuului "rakkikoirien" louskutus: "kyllä nekin on käyttäneet, eivät vain jääneet kiinni". Hukataan aikaa ja energiaa fantasioihin. Totuus on kuitenkin, että kaikki on samalla viivalla. On naivia ajatella, että tädillä on munat.


HARJOITTELU FILOSOFIAA


                        Harjoittelu on mukavaa, mutta se ei estä ketään yrittämästä katsoa omaa tekemistä mahdollisimman kriittisesti. Itse olen yrittänyt tehdä niin, sillä uskon innovatiivisuuten. Muistan jo keihäänheitto-ajoilta, kun kuulin "totuuden" menestyksen vaateelle. 10 000 heittoa murikkaa se vaatii, ei se muuten lennä. Ehkä puolen tusinaa oikeasti meritoitunutta heittäjää toistaa samaa totuutta. Ainoa pohja "faktalle" oli: "Niin se vain on". Tiedän monien urheilulajien harrastajana, että on joitain lainalaisuuksia, mutta ne eivät saa olla koskaa este innovatiivisuudelle. Työtä menestyksen eteen täytyy tehdä aina, se on lainalaisuus, mutta miten, sitä ei pitäisi mielestäni koskaan kirjoittaa kiveen. Mielestäni monien lajien ongelma on se, ettei kiveä uskalleta hioa, vaan annetaan vanhojen kaiverrusten olla, sillä "niin se vain on". Kunnes jossain vaiheessa huomataan, että juna onkin mennyt jo kauan aikaa sitten.


PERSOONAT


                          Pysähdyin miettimään omaa juoksuetiikkaani törmätessäni lenkilläni toissapäivänä paikalliseen junioritähteen. Miika Tenhuseen, joka juoksi hiljattain 3000m hallissa aikaan 8.42 ja tonnin 2.37. Miika hiljensi kohteliaasti ja vaihdettiin muutama sana. Miikalla oli menossa 12km kevyt, parilla avauksella. Miikalla oli hankala saada jarrutettua juoksua noin 5min/km -vauhtiin, johon asti tuli "vastaan", jotta pystyin vielä sujuvasti osallistumaan keskusteluun. Tiemme erkaninvat parin sadan metrin yhteistaipaleen jälkeen. Eroa alkoi tulla nopeasti ja laskin, että Miika meni kevyellään hieman alle nelosta(?). Pointti tässä on se, että nuori juoksijatähti on noin kohtelias. Tuota puolta olisi vara kehittää itsellänikin. Joskus nimittäin tulee karautettua jonkun tutun ohi liian nopeasti.

                         Ollakseen poikkeuksellisen hyvä, on oltava myös useimmiten kova, mutta ei näköjään aina. Miika vaikuttaa poikkeuksellisen rauhalliselta ja hyvätapaiselta. Hän sai tänään lempinimen, "Tenhunesse". Toivottavasti Miika eksyy tälle tekstille. Olisin otettu. Aikaisemmin ristittyjä paikallisia juoksijoita mm. Hietapuolen Bekele, Gebre-Bolt, Sale-El-Hassan ja Paloperän Vireeni.

                          Monet maailmantähdet ovat näyttäneet uransa aikana myös hankalan voittajan luonteen. Petter Jr. Northug on jälleen erinomainen esimerkki. Silti kukaan ei oikein tunnut tietävän, onko monet etusuoran tuuletukset ja eleet olleet vastustajien pilkkaamista vai nerokasta palvelusta hiihdolle, show mielessä. Eivätkä edes asiantuntijat pysty näkemään Northugin hiihdosta, milloin hän on valmiina iskemään tai aivan rättipoikki. Edes kosteat kesät eivät ole vieneet "Nortilta" kultaista kosketusta eri matkojen voittokampailuissa. Yhdelläkään toisella hiihtäjällä ei ole koskaan ollut varaa pelleillä - pitää showtaan - kisan aikana odotellessa kisan ratkaisupaikkoja. Yksi Northugin "bravuri" on jättää 5-6 sekunnin ero johtavaan ja esittää kyllästynyttä. Kaikki nuo eleet liimaavat nerokkaasti katsojat vastaanottimien ääreen. Innovatiivista. Eikä tässä kohtaa kukaan tule sanomaan, että "näin on aina tehty". 

                         Toivon, että lukijat hakevat edellisestä sen olennaisen punaisen langan, eikä vaan esimerkiksi "kosteat kesät" kohtaa.

                         Oli taas epätodellista, kun Ranska, Ruotsi ja Norja lähtivät miesten viestissä ankkuriosuudelle. 700m hiihdon jälkeen hiihtäjät olivat nipussa. Ruotsin ja Ranskan hiihtäjät tiesivät, ettei ole mitään taktiikkaa voittaa Northugia. Tilanne oli tragikoominen. Kaikki ne liikkeet, joilla Northug säikytteli vastustajiaan viimeisellä kilometrillä, oli melkoisia "vedet korvasta" harhautuksia, vastustajien sätkytellessä "Nortin " pillin mukaan. Käsittämätöntä ylivoimaa. Lopussa vain etusormi suun eteen, jolla Northugin mukaan hiljenneettiin vain vieraassa maassa kotiyleisö vähäeleisesti. Show mies, aina. Hänen takiaan hiihto on siinä asemassa kuin se tällä hetkellä on.
                       Northugin kisojen kolman MM-kulta. Hänellä on nyt ylivoimaisesti eniten MM-kultamitaleja mies hiihtäjistä koko hiihdon historian aikana.

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.2.2015                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti