Eilen illalla klo.20.56 käynnistin urheilukellon. 10h rypäs alkoi. Koko päivän olin pohtinut ryppään järkevyyttä. Edellisenä päivänä olin kuitenkin juossut kahden sairaspäivän jälkeen helposti kevyen 16km lenkin, ilman ongelmia. Mittasin vielä varalta tulehdusarvon. Tulehdusta ei ollut, ei ole ollut kuumetta, joten päätin yrittää - varovasti.
Lähdin suunnitellusti liikkeelle erittäin hiljaa, enkä pelkästään sairastelun vuoksi vaan koska myös Unkarissa täytyy mennä hiljaa. Miksikö? Siellä pitää mennä 144h, jolloin on ymmärrettävä mennä hiljaa... tai ei ole pakko, mutta sitten voi olla hankalaa vaikkapa neljäntenä vuorokautena, kun pitäisi mennä vielä kaksi vuorokautta. Silloin ei välttämättä pääse edes hiljaa...
Takaisin eiliseen. Olin juossut vain hetken, kun tunsin olon olevan oudon. 30min kohdalla lihakset olivat jo voimattomat. 50min kohdalla henki meni niin ahtaalle, etten voinut enää juosta. Reilun 2km:n matka kotiin kului kävellen. Se oli pitkä matka pään roikkuessa alaspäin, mietteissäni. Nyt vastustaa. Tämä maaliskuu on mennyt pelastusarmeijalle. Ensin oli jalkapohjavaivaa ja kevennystä sen vuoksi. Sitten hyvä viikko, helposti yli 123km ja nyt tämä. Tämän perään voisi isotella kirosanan, mutta sanonkin: niin.
Seuraan huippu-urheilijoita. Olen onnekas saadessani joskus soittaa myös huippu-urheilijalle. Sen lisäksi minulla on kokeneita ystäviä niin juoksun kuin ultrajuoksun puolelta. Eilen soitin heille. Tarkoituksella. Halusin kuulla, mitä he ajattelevat, mitä voisin saada heiltä omiin ajatuksiin. Kiitos taas! Kyllä se taas jäsensi.
Martin Fourcade hallitsi ampumahiihdon maailman-cupia ennen Kontiolahden MM-kisoja. MM-kisojen avausmatkalla, sprintissä, Fourcade kuitenkin oli vasta 12:sta, eikä noussut sitä seuranneessa takaa-ajossakaan kuin sijalle 7. Fourcade pohti kisan jälkeen ääneen, onko kunto laskussa. Kahta viikkoa aikaisemmin hän oli ollut aivan suvereeni. Kertoo hyvin myös meidän muiden tasoisten urheilijoiden ajatustyöstä. Kannamme huolta kunnostamme... Niin, kuten muistamme, Martin Fourcade voitti suvereenisti MM-kisoissa seuraavan matkan. Selostajat luulivat hänen irvistävän kilometri ennen maalia olleessa nousussa kunnes huomasivat Fourcadin hymyilevän. Kun on kunnossa, on helppoa.
On siis 39 päivää Unkarin 6vrk starttiin. Olen sairas. Kenties klassinen ylätieinfektio. Toivottavasti ei sentään se kuuluisa viimene yskä! Olen hieman ihmeissäni siitä kuinka rauhallinen olo minulla on. Lukuisat onnistumiset viime Elokuusta tähän päivään kantavat nyt minua. Kun olen terve, tiedän mihin pystyn, josta saankin oivan aasinsillan seuraavaan aiheeseen:
Se mitä kuvittelee sohvalla on AINA eri maailma kuin mitä se on sitten tuolla tiellä tai poluilla. Hyvä ystäväni Janne, joka lähtee myös Unkariin vääntää par´aikaan tuolla vesisateessa ja tuiskussa. Janne meinasi eilen ennen tätä 10h rypästä, että tietää pystyvänsä sitten siihen kun on tarvis. Kannustin kuitenkin häntä tähän ryppäseen, koska näihin ei tule koskaan riittävän valmiiksi. Kun tuolla (eilen lumituisku, tänään vettä tulee kovan tuulen kera) tarpoo 10h on varmasti tietysti märempi, mutta aivan varmasti myös vahvempi - henkisesti. Hyvä, Janne! Terveisiä sohvalta.
Viesti paikalliselta huippu-urheilijalta oli, että hänellä oli mennyt pitkään joskus aikaisempina vuosina, kun oli palannut sairastelun jälkeen ohjelmaan tai ei ollut ottanut terveenä tarpeeksi huomioon muuta elämää. Nöyrästi vaan homma alas ja sitten taas, joten ohjelma menee nyt taas uusiksi, mutta ei se mitään. Eihän tämä muuten olisi elämää. Elämässä kun on aina vain yksi polku jota voi kulkea kerrallaan. Elämään kuuluu vastoinkäymiset. Niistä on vain osattava tulla ulos oikein. Se on yksi taito, josta puhutaan yleisellä tasolla liian vähän. Me aktiivikuntoilijat kylläkin, paljonkin.
Joskus jonkun esteen yli voi mennä irivistämällä. Minun toukokuun ponnistus on 144h. Niin kauaa ei kukaan jaksa irvistää.
Ps. Maailman kovimmat kisat Richard Parksin tähdittämänä on hyvä sarja. Hieman elokuvamaista hypeä, mutta paljon myös hyvää asiaa, kun ne sieltä osaa kaivaa. Suosittelen.
Onni Vähäaho, Nivalassa 28.3.2015
Henkinen kasvu.
VastaaPoistaKun elimistö päättää toisin sairauden muodossa niin silloin on turha vääntää väkisin.
Aika alkaa 39 päivän päästä ja vasta silloin mennään yhtämittaa - ellei toisin todisteta.
Viitaten puhelinkeskusteluumme ; )
Hyvin olet tainnut plussalla kestää, kun tällaisia räkäuutisia ei juuri ole saanut lukea. On tainnut kokonaisrasitus pysyä aika hienosti hanskassa (perhe, juoksu, työ, ym.). Jos pöpö on outo niin väkisinhän se teettää reaktion, eikä taudin itämistä vaan voi tunnistaa kun on kuormaa kuitenkin kovasti sisässä. Että erittäin positiivista kun keho jaksaa reagoida. Toinen vaihtoehtohan on se perinteisin: syvä väsy ja kestoheikotus ja tahtotilan menetys kun joku tavallinen lentsu jää harjoittelun heikentämään ihmiseen lihaksia ärsyttämään. On tainnut olla hyvä harjoitussysteemi tämä reilu määrien jaksottaminen, kun tulee tässä kohtaa tällaisia selkeitä positiivisia viestejä (sikäli kuin flunssa voi sitä ikinä olla).
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Otetaan elämä vastaan semmossaan. Kovin ovat lieviä oireet edelleen, mutta jostain syystä pari iltaa sitten kokeilusta ei tullu mittää. Into tässä ainakin ehtii kasvaa. Kovin onkin ollut vähäistä tämä minun harjoittelu tänä vuonna, verraten viime vuoteen. Jospa jumpataan Unkarissa sitten senkin edestä.
VastaaPoista