sunnuntai 31. toukokuuta 2015

PITKÄ - ISO KUUKAUSI - TOUKOKUU

                       MIKÄÄN EI MUUTU


                   On kesäkuu v.1994. Odotan innolla jalkapallon MM-kisoja. Ylläni on ylhäältä päin lippis, takki, hieman väljä t-paita, hawaiji-sortsit, tennissukat ja lenkkarit...
                   Kesäkuun kynnyksellä, 30.5.2015, tulen kerrostalomme porttikongiin. Välioven lasi heijastaa näkymän kuin 1994 vuoden kesän kuvista. Mikään ei ole muuttunut. Tai hetkinen - silmälasit. Mietin, astelenko 21 vuoden kuluttua tästä jälleen jonkin peilikuvan ohi yhä samanlaisissa vetimissä. Myös oma persoona on yhä sama, vaikka elämä muutoin onkin muuttunut rajusti. Tietysti myös monenlaista kasvamista on tapahtunut, mutta se nuori mieli on yhä tuolla sisällä, joka näkyy ehkä yhä samanlaisena pukeutumisena - kenties hamaan loppuun asti.


                            TOUKOKUU


                  Hurja kuukausi.  Juoksua 657,1km, Pyöräilyä 44,3km ja Sauvakävelyä 21,1km, harjoittelua yhteensä 95h 16min, josta Unkarin kisan osuus reilu 75h.

                  Täytyy olla iloinen ja kiitollinen, että olen kaiken liikkumani jälkeen ylipäänsä ehjä. Aina kaikki on mahdollista, mutta olen kenties oppinut myös kulkemaan niin, että on aina myös seuraava kuukausi.


                            KESÄKUU


                   Tuntuu lottovoitolta olla jo nyt tässä vaiheessa energinen ja elämänhalua täynnä hurjan Unkarin 6vrk juoksun jälkeen. Olen juuri tehnyt 6päivän työputken. Huomenna on yksi vapaa ja sitten vielä neljä työpäivää ennen ensimmäistä kahden päivän vapaata. Siis 11 päivän aikana 10 työpäivää. Silti aion nousta omasta halusta ja intohimosta huomenna ainoana vapaapäivänä hieman ennen kello kuutta aamulla. Suunnitteella on ensimmäinen intervalliharjoitus I-SR2014 -perhelenkillä (10,6km) klo.7 alkaen. Siksi niin aikaisin, koska minulla on lehtihaastattelu mehumaastoja silmällä pitäen klo.10 ja hieronta klo.15. Elämässä on sisältöä.

                    Tulevalla viikolla työt aavistuksen löysäävät ja sitä seuraavalla viikolla enemmänkin. Olenkin ensi viikon jälkeen jo henkisesti lomalla, sillä töitä alkaa olla jo niin harvakseltaan. Konkreettisesti lomalla olen heinäkuussa, siis leipätyöstä.
    

                                HARJOITTELU


                  En osaa sanoa. Menen tuntemusten mukaan. Ehkä juoksen ensi viikon jälkeen sitä seuraavalla viikolla ensimmäisen noin 100km viikon. Ehken ensi viikolla kuitenkaan vielä. Intoa on, mutta täytyy pitää myös maltti mielessä. Normaalissa harjoittelussa - palautuneena - sitä mennään joskus jumisena ja väsyneenäkin, mutta nyt ei vielä kuulu mennä.
                  Odotan mielenkiinnolla ensimmäistä noin 100km viikkoa ja etenkin sen jälkituntemuksia. Niistä pystyy saamaan suuntaa palautumiseen. Eli täytyy ensin harjoitella ennen kuin tietää onko palautunut. Kyllä se ultrajuoksijalla näin mielestäni menee. Kokonaisvaltaisemman palautumisen tietää vasta noin 4-5viikon normaalin harjoittelun jälkeen. Esim. Määrä - Kova - Kevyt - Määrä - Kova. Jos toinen kova viikko sujuu vielä normaalisti on homma bueno, mutta usein palautumisvaiheessa jää kiinni jossain vaiheessa jo paljon aiemmin. Tosin aina ilman "ilmakuoppia" harjoittelu ei etene normitilassakaan, mutta "ilmakuoppien" ja "palautumattomuuden" eron huomaa, kun tarpeeksi pitkästi lentää. Taivas on auki.  



                                   SYVEMMÄT AJATUKSET


                     On hienoa, että on saanut kokea jo niin paljon hienoja juttuja, mitä olen kokenut. Kaikki viralliset ultrajuoksut, Nivalan Ympärijuoksu, Iisalmi-Nivala-juoksu, omat vuorokauden juoksut, omat 4-6vrk juoksut. Voi hitsi! Liitynkin tukemaan Pasin rohkaisua jokaisen ultrajuoksua harjoittelevan tai haaveilevan kokeilemaan esim. kesälomalla juosta kuutena peräkkäisenä päivänä 30km (=180km). Sen jälkeen voi miettiä miltä mahtaisi tuntua juosta kuutena päivänä vaikka tuplamäärä, saati triplamäärä.. tai enemmän.

                    Suuri asia on huomata omat mahdollisuudet päästä yhä pidemmälle varsinkin 6vrk juoksussa. Unkarista jäi paljon kehitettävää mieleen. Korvaamaton oli kaikki se kokemus mitä sieltä jäi. Oma juoksu ja kaikki mitä siinä tapahtui, sekä muiden toiminta ja mitä heille tapahtui.

                    Se mitä Unkarissa tapahtui osaltani, tuntuu edelleen ihmeeltä. En tiedä miten tein sen. Miten kykenin kisani kaaressa - mitä kaikkea siinä tapahtui - juoksemaan kuusi päivää, ja vieläpä ihan hyvin. Siis voimallisestikin. Olin viimeisenä päivänäkin varsin juoksukykyinen ja sangen hyvävoimainen. Sanonta: Alussa ja lopussa on helppoa - osui oikeaan. Niinhän se on monessa muussakin asiassa.

                    Ajatelkaa miltä tuntuu nyt, kun herätys soi aamulla VASTA kello viiden jälkeen, kun on aamuvuoro? Toista tuntia aikaa ottaa maailma vastaan. Syödä rauhassa aamupala, juoda kahvit, tutustua maailman tapahtumiin ja surfailla vaikka netissä. Unkarissa kello soi usein klo.2.34. Pikaisesti jotain suuhun. Ihon rasvaus. Valmiiksi aromikkaat vaatteet päälle, ovi auki ja juoksemaan - ja pitkästi - ja taas uudestaan, uudestaan, uudestaan... Lähes vuorokausi pienin tauoin. Nyt pääsen töistä ennen kolmea. Voin pysähtyä vaikka joen yli menevällä sillalla vailla mitään kiirettä. Voin valita reittini. Unkarissa se oli 582 kertaa 900m. Tällä kertaa. Ensi kerralla toivottavasti enemmän, mutta samaa reittiä, jolleivat reittiä vaihda. Pointti: Miten onkaan arki helppoa tuollaisen suorituksen jälkeen. Suhteellinen helppous on läsnä. Miten kauan tämä vaikuttaa? Olisiko kesto sama kuin lomien jälkeen yleensä? Kuka tietää. Ja nämähän ovat myös aina tapahtumakohtaisia. Toisella kertaa voi tuntua toiselta. Niinhän se on monessa muussakin asiassa. Lukijalle jää vastuu ajatella missä asioissa.

                      Melkein unohtui jo lähes kaksi viikkoa elänyt "haave" lähitulevaisuuteen (=tämä kesä), eli paikallisen järven (22km) kiertäminen kiihtyvänä lenkkinä tuollaisesta  noin 5min/km vauhdista kiihdyttäen alle 4.30min/km vauhtiin. Tänäänkin oli Pyssymäelle ajaessani tarumaisen näköinen koivikkokuja Kokkola-Kajaani -tietä vartomassa.


                        HUOMIOITA POLKUJUOKSUSTA


                       Tietysti se, että älkää unohtako Elokuun polkujuoksu tapahtumaa Nivalassa. Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015, eli PEP2015. Polkujuoksu tapahtumia seuratessani en voinut olla huomaamatta karhunkierroksen uskomattomia tuloksia. Tero Ruokolainen pinkaisi 80km karhunkierroksen uskomattomaan aikaan 8:24:25. Tero voitti toiseksi tullutta Antti Itkosta hieman yli tunnilla. Kisassa oli myös parin vuoden takainen voittaja, ystäväni Jyrki Leskelä, joka juoksi kelpo ajan 11:54:19, alittaen entisen enkkansa, mutta - niin.
                      160km matkalla kaksi juoksijaa alitti huikeasti vuorokauden rajan. Saa miettiä. Kovaa on touhu. Miika Lahtela käänsi voiton kovalla 22:40:04 ajallaan ja myös ruuhkatukka Mikael Heereman taiteili alle vuorokauden rajan 23:09:46 ajalla. Upeita vetoja! Lakkia päästä.
                      Maininnan arvoinen on myös miesten 53km voittajan, seurakaveri Juha Jumiskon upea voittoaika 5:24:38... Tässä kaikki tulokset.

                     Karhunkierroksen huikeiden suoritusten blogeja TÄSSÄ.
             

                     LOPUKSI


                   Kesäkuuta kohden. Jos tuntuu hyvälle, juoksen La 6.6.2015 mehumaastoissa 10,5km kilpaa. Kilpaa sanana on aivan varmasti humoristista. Mahdollisuus hieman kiusata ja kirittää joitakin juoksukavereitani houkuttaa - ja juoksu ylipäänsä koukuttaa. Hyvä niin, sillä rakastan juoksemista.


                   Kirjahyllystä voi aina käydä välillä tarkistamassa mitä tapahtui toukokuussa 2015 (Klikkaamalla saa kuvan isommaksi).

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.5.2015                

4 kommenttia:

  1. Hienosti osaat nostaa esille kiitollisuuden 6-vrk juoksusi onnistumisien osalta. Vaikken ole noin pitkään kisaan koskaan osallistunut niin osaan arvostaa loppuun asti tehtyä suoritusta tuossa lajissa korkealle. Mitä tulee 80km polkujuoksuuni niin viime tingan ilmoittautumismahdollisuuden saaneena päädyin pikamatkaan (joka onnistui ilman loma-anomuksia töistä) tosin hieman haikeana morjestelin vastaan tulleita 160km kisaajia.

    VastaaPoista
  2. Olet saanut kokea hienoja juttuja, kuten kerroit. Unkarista sait valtavat kokemukset. Niistä on valtava apu seuraavissa koitoksissa. Niitä odotellessa. Innolla luetaan sinun blogejasi.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Spontaanisti tahtovat nämä tekstit tulla. Voisi joskus vähän keskittyä, mutta hyvä jos jaksatta lukea. :)

    Jyrki: Onkohan yhteystietosi muuttuneet, kun en ole sinua tavoittanut. Ps. Itsellä on kokonaan vielä mm. tuo KarhunKierros kokematta. On tietysti paljon muutakin, vaikkapa Vaarojen maraton.

    VastaaPoista
  4. Tuo järven kierto kiihtyvällä vauhdilla alkoi kiinnostaa täälläkin. Että jos olet ajatellut tuota kokemusta jakaa yhteislenkin merkeissä, niin ilman muuta lähtisin mukaan ja kiihdyttelisin niin pitkään kuin pystyisin muiden matkassa ja sitten tulisin lopun omaa vauhtia lönkytellen :) Hyvän harjoituksenhan siitä saisi. Sikäli mikäli ajankohta sattuu sopiva.

    VastaaPoista