tiistai 12. huhtikuuta 2016

HUHTIKUUN HUMAHDUS

                      Kuu kiurusta kesään ja puolikuuta peipposesta. Liian vähän tunnen edelleen, varsinkin pieniä lintuja, mutta peipposen oon tuntenna kossista asti. Ja siellähän se jo laulaa lentää - Aittoperän aavoilla. Käykääpäs katsomassa, jalan tai pyörällä - miuluummin jalan.

                       Tuo avaus osin perspektiivinä blogihiljaisuudesta. Noin puolikuuta on näköjään mennyt viime kirjoituksesta. Se on terveen merkki, kun on keväällä muutakin tekemistä kuin näpyttää aivojen sekamelskaa näppämistölle. Toki yhteislenkit ovat päivittyneet ja lankkuhaasteeseen on tullut päivittäin merkintää. Samoin lenkkilistaan melkein päivittäin lenkkimerkintöjä - usein kahdestikin päivässä.

                       Lankkuhaastetta seuranneet ovat varmaan poiminneet myös yhden oman "sivuprojektin"? Usein parhaat projektit ovat ihmisen sisältä lähteviä, oman sisäisen tarpeen laukaisevia hyviä asioita, joita ympäröi vahva oma motivaatio, jostain itselle tärkeästä asiasta. Ultrajuoksussa täytyy tietysti olla paljon omaa halua ja motivaatiota - täytyy olla päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Silti yksi asia on jäänyt minulta luvattoman usein laimeaksi kuin lehmän hännän heilahdus. Nimittäin painon tiputus.


"YOU CAN ALWAYS LOSE WEIGHT - EVEN WHEN YOU ARE OLD MAN" -Joe Fejes


                      Jees, mitä englantia "Cosmos-Englishiä" :=) ... Jotenkinsa noin oli Joe Fejes, viime vuoden Unkarin 6vrk kisan voittaja sanonut ystävälleni Pasi Koskiselle. Itse olen täällä omassa blogissa aikonut ja uhonnut yrittäväni tiputtaa painoa lukuisia kertoja. No, toki usein olen 1-2kg pois saanutkin kunnes olen syönyt itseni jälleen takaisin - ja vähän yli. Olen ollut monta vuotta välillä 82-84kg. Minulla ei siis tietenkään ole paino-ongelmaa 182,5cm mittaisena miehenä, jolla on reidet kuin Rami Hietamäellä. En sinällänsä edes muistuta juoksijaa, mutta juoksempahan silti. Jos joku ei muista, olen vanha keihäänheittäjä. Ai kaikki on? No juu, juu, jokainen on poikassa horsmaa nakannu ja varmaan keihästäkin, mutta ihan kaikki ei oo Matti Närheä (v.2004 Olympialaisissa 10:s, ennätys yli 88m) voittaneet keihäänheittokilpailuissa?

                     Vaikka ruumiinrakenteeni on kaikkeen muuhun sopiva kuin juoksuun, juoksen, koska se on vain niin älyttömän mukavaa. Useimmin. On selvää, kun treenaa reilusti yli 600h vuodessa ja juoksee yli 5000km vuodessa, ei se ihan joka kerta ole helppoa. Mutta melkeestä aina. Ainakin jälestä päin. Päätin nyt kuitenkin vihdoin ostaa "hieman jälkijunassa" Joe Fejesin vinkin - ja pudottaa painoa. Tällä kertaa en yritä vaan PUDOTAN.

                     Painontiputukseni lähti liikkeelle kuin varkain. 25.3. aloitin lankkuhaasteen. Paino keikkui haasteen alkupäivinä 83-84kg välissä, ollen vähimmillään 82,8kg. 2-3.4. vahvistui päätös painon tiputtamisesta. Oma halu nousi kyllin isoksi. Niinpä aloitin Ma 4.4. tiputtamaan painoa. Lähtöpainoksi laitoin tuon edellisen viikon alimman painon. Ensimmäisen tiputusviikon lopuksi minulla oli ollut alin paino 81,4kg, eli eka viikolla lähti 1,4kg pois. Ehkä sitäkin tärkeämpi oli parempi olo ja säännöllistynyt ja terveellistynyt ruokavalio ja rytmi. Motivaatio on kerrankin tapissa, ja se on niin aito ja vahva, että nyt on hyvä imasta äijjä tiukaksi!

                     Su-Ma meni tiiviin koulutusreissun pakeilla Tampereella. Paljon istumista ja vuorokauden sisään Ylivieska-Tampere-Ylivieska väli junassa vielä yht. yli 7h istuen. Taattu höntti olo, joka jatkui vielä tänään tiistainakin, vaikka viime yön nukuin useaan yöhön eka kertaa hyvin. Paljon monenlaista kuormittavaa ohjelmaa arjessa. Tää on nyt pikkasen liian kiireinen tää kuukausi, joka päättyy tuonne toukokuun puoliväliin. Sitten on viikko kevyempää ja sen jälkeen 24h juoksun Sm-kisat Kokkolassa... josta tulikin mieleen taas tänään, kun oli vähän nihkiämpi juoksupäivä korkeiden sykkeiden vuoksi, että kisoissa on paljon kiinni siitäkin, minkälainen päivä osuu kohdalle.

                    Tänään alin paino oli 81,2kg. Joten 1,6kg on tultu alas 9pv:ssä. Varmaan ensi viikolla alkaa paino jo 7:lla. Aina siis voi tiputtaa painoa, jopa vielä näin vanhanakin miehenä. Ja teen tämän lähinnä parempien tuloksien toivossa sillä, kuten kirjoitin, olen ollut jo vuosia normaalipainoinen, mutta nyt halusin kokeilla imaista äijjän kuiviin ja katsoa kuinka se vaikuttaa juoksuvauhtiin.

                  LOPUKSI: Tähän painontiputusaiheeseen liittyen pieni kevennys; Kerroin yhdelle juoksua harrastamattomalle immeiselle, että aion tiputtaa ainakin 5kg. Hän vastasi: -"No, höpsis!". Vastasin: -"Sanoppa muuta, kymppihän se pitäis".

KUVA JOE FEJES UNKARI 6D v.2015
 

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.4.2016                

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä painonpudotukseen! Olemme millilleen yhtä pitkiä mutta oma painoni on ollut jo vuosia noin 75 kiloa. Vaikka miten paljon söisi ja mässäilisi niin ei nouse kuin 77 kiloon vaikka en edes liikkuisi. Kaippa nuo jotain geneettisiä ominaisuuksia ovat.

    Onpas ollut kova nimilista keihäskisassa. Vai on Tiisanojakin heittänyt keihästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Sinulla on hyvänkuuloiset geneettiset ominaisuudet painon suhteen. Molemmilla on muuten myös painonnosto taustaa :) 105/130 jäi omaksi parhaaksi. Työntö tuloksessa voi olla muutaman kilon heitto.

      Ville oli monilahjakas heittäjä. Villehän (s.1975) oli vielä vuotta nuorempi tuossa sarjassa. Mukaviahan noita on muistella :)

      Poista
    2. Periaatteessa painon tiputti parantaa juoksunopeutta, mutta...

      Jos vetää överit, niin painontiputus vie vaan voimat ja juoksutulos huononee. Oleppas varovaanen!

      Poista
    3. Periaatteessa painon tiputti parantaa juoksunopeutta, mutta...

      Jos vetää överit, niin painontiputus vie vaan voimat ja juoksutulos huononee. Oleppas varovaanen!

      Poista
    4. Juu, ei se tosiaankaan ole aukottoman verrannollista, että jos paino tippuu niin tulokset paranee. Yritetään pitää voimatasoista huolta (I-SR2014) :)

      Poista
  2. Tekstissäkin mainittu Pasi Koskinen katsoo asiaa viisikymppisen silmin.
    Ko. keskustelu koski juuri tätä.
    Rasvaa siis voi aina vähentää kehostaan mutta vanhemmiten proteiinin merkitys korostuu kun kokonaistaloudellisuus paranee.

    Se lähtee annoskoosta eli määrästä. Joskus kun olen itse juossut ties kuinka monta viikkoa putkeen tavoitteellisesti niin lounaspöydässä kun katsoo ympärilleen niin ei muuta voi todeta että onpa paljon ultrajuoksijoita ympärillä tai sitten ei ...

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että oot joutunut kokemaan tuon höntin junaolon... mietippä, että se olis joka viikkoista ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista :) On sitä elämässä monenlaista haastetta ja mahdollisuutta. Monissa asioissa voi nähdä molemmat puolet, mutta ehkä tosiaan junamatkoissa vain sen haastepuolen :)

    VastaaPoista