torstai 30. maaliskuuta 2017

POHDINTAA HARJOITTELUMÄÄRÄSTÄ

                      Huomenna tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun alitin ensimmäisen kerran 4h rajan maratoonilla. Sitä raja metsästinkin neljä kesää. Kolmen tunnin rajaa en ole vakavissani yrittänytkään uhata. Kävi sekin tänään mielessä, kun jäin kuuntelemaan päähäni soimaan jäänyttä lausetta:

             "Teidän nuorten pitäisi harjoitella enemmän" - Pasi Koskinen, Nivala 19.3.2017

                 
                      Pasi on usein kannustanut minua katsomaan omia rajojani. Pasi on myös tukenut/ollut valmis tukemaan niitä, jos niin päätän. Unkarissa jo käytiinkin pari vuotta sitten. Velho itse katsoi myös rataa kiertäen aurinkohattunsa alta, kun laitoin itseni likoon 6 vrk juoksussa. Silloin tuli selvitettyä sen kertainen rajani, sillä harjoittelumäärällä.

                     Tänä vuonna rajoja mitataan syksyllä PUF2017 kisassa, Suomen pisimmässä polkujuoksukisassa. Mukana on myös Pasi, kuinkas muuten. Pasi itse on moneen kertaan todennut, että tuossa kisassa on erittäin vaikea päästä maaliin aikarajan (36h) puitteissa. Ja on siinä haastetta ylipäänsäkin. Kisassa tullaan siis osallistujilta todella kyseleen kuulumisia, sillä onhan tuon lausunnon antanut mies juossut mm. Suomen halki ja samalla yli 1000 mailia yhteen syssyyn. Täytyy arvostaa. Perspektiiviä.

                    Tuota ennen juoksen Karhunkierroksella 82km kisan ja PEP2017 tapahtumassa perusmatkan, eli 57km. Polkujuoksussa perusmatkalla tarkoitetaan aina pisintä tarjolla olevaa matkaa, jos joku lukijoista ei siitä vielä ollut kuullut. Nuo kisat ovat kuitenkin enempi suorituksia kuin rajojen mittaamisia. Eikä alkuvuoden paleltumavamman takia nyt aivan heti ole järkeäkään haastaa itseään ylenpalttiseen harjoitteluun, mutta asia kytee sisälläni.

                   Olen kuitenkin todennut, että haluan kiivetä vuorelle kokonaisena, eli perheeni kanssa, en yksin ja riisuttuna, kaiken likoon lyöneenä. Se on myös rajani, reviiri, jolla operoin, etsin omia rajojani isojen rajojen sisällä. Tasapaino elämässä on isoin juttu, muuten ei ole mitään perillä - rajoilla, tai niiden takana, tahi tuntumassa. Jokaisen tulisi selvittää se oma juttu ja olla siitä varma itsensä kanssa - siis myös niin, ettei tarvi toisaalta kiikkustuolissa nitkuttaa "olispitänymantraa".

                    Olen kehittänyt omaa harjoitteluani tasaisesti. Olen kuunnellut kokeneita ja seurannut nuorten innovaatioita. Muodostanut niistä oman tien. Rakennelma takana tuottaa nyökkäilyä ja näkymä edessä innostaa. Minulla on vielä mahdollisuuksia valita erilaisia polkuja. Koen muutaman vuoden noin 5000km/v juosseena ja 600h/v harjoitelleena kykeneväni harjoittelemaan myös nykyistä enemmän. 100km tulee vähän liian helposti viikossa. Ihan hyvähän se on, mutta varaa olisi värkeissä enempään. Pohjaa on pikku hiljaa tullut ja olisi aika siirtyä seuraavalle tasolle - harjoittelussa. Tuloksethan seuraavat sitten - tai sitten vasta vuosien päästä. Tässä ei ole useinkaan pikavoittoja.

                    Talvikaudella 2017-2018 ajattelin nostaa harjoittelumäärää 3-4kk ajaksi. Joko Marras-Tammikuun tai Marras-Helmikuun ajaksi. Riippuen mitä päämääriä valitsen ensi vuodelle. Jos tulee joku varhainen tavoite niin sitten vain 3kk määrä jakso, mutta jos aloitan kauden perinteisesti vasta toukokuussa niin sitten voisin harjoitella isolla vaihteella neljä kuukautta. Iso vaihde olisi kohdallani n.1800-2000km/3kk -tahtia. Siinä kohtaa voisi pitää taukoa laihdutusryhmistä hyvällä syyllä.

                   Ihminen fiksoituu helposti rutiineihin ja tuttuun turvalliseen tamppaamiseen. Monilta meiltä puuttuu halu haastaa itseämme. Koskisen puheista, Heermanin ja Simpasen harjoittelun volyymit herkisti aukaisemaan omankin annakan. Huomasin juoksevani maksimissaan puolet Heermanin ja Simpasen määristä. Häpeällisen vähän siis. Herätyskello on soinut. Katson voisinko jo kesällä nostaa määriä Karhunkierroksen ja PEP2017 välissä hetkeksi. Elämä on elettävänä. Odottamallakin selviää, mutta kannattaa kokeilla, kunkin omissa rajoissaan ja puitteissaan, jotka haluaa valita.  

                   Minä haastan taas lukijoita ilmottautuun PEP2017 tapahtumaan ja kokeilemaan omia rajoja itselleen sopivalla matkalla. Rohkeimmille suosittelen myös Suomen pisintä polkujuoksua, eli PUF2017. HOPI-HOPI!!!

                                PEP2017

                               PUF2017


Onni Vähäaho, Nivalassa 30.3.2017           

2 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa. Kyllä perheellisen tarvitsee näitä asioita tarkkaan pohtia että löytää ne oikeat ratkaisut harjoitteluun paitsi omaa kehoa ja mieltä niin myös läheisiä kuunnellen.

    Katson nämä kevään ja kesän ultrakokeiluni ja teen sitten päätöksen PEP-matkasta. Perusmatka voisi olla kiikarissa jos kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Ilolla oon seurannut sinun hyvää intoa. Toivotaan, että homma pelaa :) Lämpimästi toivotetaan sinut tervetulleeksi ja sanomaa eteenpäin viemään.

      Poista