Koen olevani aika tavallinen juoksun harrastaja. Varsinkin määrällisesti harjoitteluni on kovin vähäistä, jos peilataan esimerkiksi kilpajuoksijoihin. Täällä Nivalassakin nämä kilpajuoksijat vetävät hieman enemmän, vaikka heidän kilpailumatkat ovat noin 15-55 kertaa lyhyempiä kuin omani. Kestävyysjuoksijoita siis hekin. 3000m esteiden kera ja 10 000m. Juoksen heitä vähemmän ja olen muka ultrajuoksija. Hah, no jonkin sortin harrastaja kait(?) kuitenkin.
Pian 44 ikävuotta. Kyllähän minun junani tulosten teon suhteen on mennyt, eikä sitä tässä harrastuksessa ole tainut kohdalleni osuakaan. Jokainen tasollaan. Tämä on tätä Cosmoksen tasoa. Siellä se nylykyttää sitä ommaa vauhtia. Semmosta se on. Kyllä se kovasti jauhaa, mutta eipä siinä isompia tapahdu. Välillä se yrittää kisoissakin juosta, ja joskushan se hieman jossain heikkotasoisemmissa vähän pärjääkin. Onhan se paheista pois tuokin mies kuitenkin. Ja innostaahan se muita, mutta ehkä sekin on jo vähän väsynyttä. On vähän niin kuin jo nähty kaveri. Keksis jotain muuta.
Se sieltä sivulta ehkä. Omassa mielessä on kaksi kisaa tälle vuodelle. 53 päivän päästä Karhunkierroksella 165,8km kisa. Niin olivat mitanneet. Uskon, että tulenee noin 168km mittariin JOS maaliin pääsen. On nimittäin sellainen rasti, että saan kyllä onnistua, mikäli meinaan kädet nostaa kattoa kohden Rukan torilla 26.5. Toinen tämän vuoden kisa on PUF2018. 171km "pep57km reitti" kolme kertaa. Ei ole varmoja tapauksia kumpikaan, mutta kovasti yritetään. Ja vaikka haluaisinkin niin en voi sanoa, että siitä minulle maksettais. Aika paljon kuluu tossuja ja vaikkapa geelejä noiden tavoitteiden täyttymiseen.
Oon minä vähä koittanu harjoitellakin. Oon käyny lenkillä lähinnä juosten ja viime aikoina myös lumikengillä. Toiveissa, että kunto kasvais. Pikkasen sitä on kuitenkin itseä kohtaan kriittinen, ja toisaalta ihanan toiveikas. Voi olla, ettei tämä niin viisasten hommaa olekaan. Ehkä pitää pientä pehmeyttä olla, että uskoo kaikenlaisiin päämääriin. Mutta onhan tämä kaikki pitänyt minut pois pahanteosta ainakin?
Aikaa tahtoo tähän verrattain mukavaan harrastukseen mennä liian paljon. Koko ajan tuntuu, että jään vähän pystyyn kotiväelle. Se ei ole kiva tunne. Tykkäisin muutenkin enemmän vain olla. Nyt on koko ajan kello liian paljon, ja se ei ole optimi. Mutta jos matkaa lyhentää niin joutuu harjoitteleen enemmän? Ai niin, ne oli niitä kilpajuoksijoita. Ehkä koskaan missään hyvässä iässä ollutkaan harrastaja juoksija voisi ottaa tulevaisuudessa vähän lunkimmin? En tiedä. Pitänee pohtia näitä asioita perheen kanssa. Toisaalta en ole harjoitellut tunneissa yhtään sen enempää kuin aikaisempina 4-5 vuotena. Ehkä 12 työpäivää kahteen viikkoon saa hedelmäpelin pyörimään pään sisällä?
Tänään alkava viikko on kuitenkin minun määräviikko. Samalla on tarkoitus kerätä ainakin yli 2000m+ nousua. Dan Hill kutsuu, Gun Hill ei yksin riitä. Pitkiä tivolilenkkejä tulossa. Onhan tämä lystiä kuitenkin. Tykkään kovasti. Toisaalta tykkään vielä enemmän perheestäni ja olla vain muutenkin välillä rauhassa ajatusteni kanssa. Huvipuistojenkin karusellit on välillä pysähdyksissä. Miksi minun pyöräni pyörivät kaiken aikaa? Enkö löydä jarrua? Onko vivussani vaijeria vai puuttuko jotain tukan alta?
Juostaan nyt syksyyn. Syksyllä katsotaan miltä näyttää. Aikaakin on ostettuna yksi työpäivä vähemmän/ viikko elokuusta alkaen. Mihin se riittää? En minä tiiä. Kunhan ihmettelen ja elän menemään. Eihän sitä tiedä montako askelta tässä on jäljellä. Pääasia on, että elää ja nauttii. Ja niin kyllä teen. Tosin jatkuvalla kiireellä. Kirjoittaminen on mukavaa, samoin hyvien tulkintojen kuuntelu/katselu.
Onni Vähäaho Nivalassa 2.4.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti