39. KERTA - ISO-SYDÄNMAAN (KOKO) REITTI

          En tiedä millä nimellä Iso-sydänmaan vaellusreitti parhaiten tunnetaan? Ihan noin vai I-SR2014 vai Pep-reitti? Ihan miten vain, mutta samasta asiasta on kyse. Ehkä niin, että pep-reitti alkaa stadionilta. Nyt ampumahiihtopaikan valmistustöiden aikana kulku on hieman normaalia sekavempaa hetken, mutta pääsee siitä nytkin.

          Päättäessäni viime vuonna luopua tuloksiin tähtäävästä juoksemisesta jatkoin vain juoksuharrastusta fiiliksen mukaan. Tätä asiaa ei ole vieläkään kaikki oivaltaneet vaan ajattelevat minut edelleen suorittajana. On jotenkin vapauttavampaa juosta kokeakseen, ei tuloksille tai perille pääsyn vuoksi. Jos päämäärä on vain tulos tai perille pääseminen ei välttämättä ymmärrä kokea matkasta, joka on aina päämäärää tärkeämpi - ainakin minulle.

          Erityisesti olen ihastunut vesistöille tuloihin. Niissä on kiva pysähtyä, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti. Ennen kaikkea näin talven jälkeen vesistöt ovat puhtaimmillaan. Kaunis sininen vedenpinta aaltoilee rauhoittavasti ja veden rannoilla oksat ovat saaneet jo hieman vihreyttä. Kaunista. Lähdin tänään tätä kaikkea kokemaan, vaikka tässä liikuntamäärässä se ei ollut järjellä ajateltuna mitenkään järkevää. Toissapäivänä liki seitsemän tunnin polkusaaga peuranpolulla, jonne menin nukkumatta sekoileen ja olin vähällä loukata itseäni eritoten nilkoista. Lopulta pääsin säikähdyksellä.

         Eilen sitten "palauttelin" edellisen päivän liki seitsemän tunnin polkulenkistä vajaan kolmen ja puolen tunnin pyörälenkillä. Reipas seitsemänkymmentäviisi kilometriä enimmäkseen sorateitä. Lopulta illalla sain hullun idean juosta tänään Pep-reitin 57 kilometrin matkan. Sain vaimoni innostumaan viemään kanssani juomakätköjä. Silti juomaa piti kantaa kaiken aikaa liki kaksi litraa kerrallaan. Alkukesän ensimmäiset lämpimät päivät kysyvät nestettä normaalia enemmän.

         Niinpä tänään painoin startti nappulaa klo.6:52. Tiesin, että tuttu neljän hengen ryhmä aikoi lähteä seitsemän haminoissa Vinnurvasta kiertämään noin 32km pitkää etulenkkiä. Arvelinkin oihittavani heidät alkumatkasta, mutta heidän lähtö oli venynyt hieman yli seitsemään ja ehdinkin heidän edelleen.

         Alkumatka oli jännitystä täynnä, sillä toissapäivänä lukuisia kertoja kipanneet nilkat olivat hieman jäykän ja aran oloiset, mutta kivuttomat juosta. Koitin varoa kompasteluja ja jalan kippauksia. Homma lähtikin hyvin, mutta hieman kankeasti liikkeelle. Ihmekkös tuo, sillä kahtena edellisenä päivänä oli tullut yli kymmenen tuntia liikuntaa.

         Ajattelin lämpimien päivien hieman kuivattaneen reittiä kahdeksan päivän aikana, mitä oli aikaa edellisestä reitin kierrosta. Silloin kävelin takaosan porukan kanssa. No ei se ollut kuin oikeastaan hieman perhereitin osalta kuivunut, mutta reitin muilla osin oli vielä yllättävän paljon kosteaa. Tuhdin liikuntamäärän ja tulevien suunnitelmien vuoksi en vihtinyt alkaa painattaan vaan menin aivan nätisti - menee sitten miten kauan menee.

         P3:lla 17 kilometrin kohdalla olin jonkun matkaa ennen kahta tuntia. Ihan tavallista. Luulin vielä tässä vaiheessa, että tällaisella löysälläkin otteella tämä tivoli juostaan seitsemään tuntiin, mutta en arvannut miten kosteaa takana olikaan. Vauhti laski hiljolleen. Toki lihaksetkin oli varmaan kohtuu tyhjät. Se näkyy äkkiä, kun suoperäisessä maastossa askeltaa. Kompasteluja ei kuitenkaan juuri tullut ja hallittuja kaatumisia pehmeälle vain kaksi. Nilkkojen kippaamis yrityksiin ehdin nyt jonkun verran yöllä nukkuneena reagoimaan. Refleksit ja tasapaino-aistit pelasivat.

         Syyryn seinänousuun tulin ajassa 3:08h. Noin 6-7 minuuttia liian hitaasti ajatellen seitsemää tuntia. Vaikka tuloksilla ei ole väliä, tykkään silti ajankulua seurata. Ajattelin lopun helpommalla pätkällä imasevani seitsemän tunnin kelkan kiinni. En jotenkin hoksanut jo nähdystä, ettei siellä juuri sitä helppoa olekaan (hah,hah). Puolivälin kyltillä olin ajassa 3:35h.

         Laihakankailta laskeuduin kostealle suolle. Eli kivikkoisia kankaita tai märkiä soita - no vuoron perään kuitenkin. Nämä ois tuoreemmalla jalalla kivan kehittäviä juttuja. Vähä-Juurikan mökkitieltä alkaa vähän parempaa ja vauhti nousee. Iso-Juurikan penkalla noin 5:30min/km vauhtia. Repun paino ei vain paljon laske, sillä keräsin samalla kätköpullot reppuun. Reppu olikin lopulta aika painava kaiken aikaa.

         Yksi Pep - reitin käännekohta ja mittari on, kun Iso-Juurikan pohjoispenkalta laskeudutaan soiseen metsään ja aletaan painaan noin viiden kilsan vastamaa kohti Pesänevan kosteaa syliä. Siinä lypsettiin Cosmoksenkin vähäiset glykogeenivarastot liki nolliin, jos niitä edes oli alunperin olemassakaan. Sisilisko juoksee edellä mustikkavarpujen sekaan ikään kuin ilkkuakseen vauhtiani.

        Pesäneva. Pääsen yli. Lahnajärvi, märkä ja möyritty. Venesatamassa neljän tutun miehen joukko makkaran syönnissä. Nostan malliksi, Show´ksi, vauhtia. Sirkushuveja (hah,hah). Heti metsään päästyäni kävelin ja puuskutin.

        12 kilsaa perille. Mennyt aikaa ehkä jotain 5:50h. Nyt vain "lasketellaan" perille. Kolme kilsaa osittain kosteaa vastamaata. Lopulta kuitenkin perillä ja 39. koko reitin kierto pulkassa. Miten nopeaa lupasin tuon reitin juosta tänä vuonna? Melko paljon kuivempi keli pitää tulla, että lähemmäs kuutta tuntia tuon pystyis pukkaan minun kunnolla ja kyvyillä.

          Eipä tässä kummempia tällä erää. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan. On kiva mennä vailla mitään isompaa suunnitelmaa. Yksi suunnitelma on ensi viikolle, mutta riippuu miten tässä palautuu.

Tämän päivän LENKIN data, jos jotain kiinnostaa.


Onni Vähäaho, Nivalassa 24.5.2020.