KENKÄTILANNE VAPPU 2014

                     Pidin vaalit, jossa valitsin lähtökohtaisesti viisi paria kenkiä 45päivän päästä starttaavaan 6vrk juoksuun. Kengät numerot 1-5. Käytettävissä ovat myös tarvittaesssa parit numerot 6-7. Esim. jos sataa hurjasti ja kaikki kastuu jne.

                    Samalla kävin kaikki juoksukenkäni läpi, joita oli näköjään 11:sta käytössä, jos molemmat nastalenkkaritkin lasketaan. Lisäksi yhdet kengät on Ylivieskan InterSportin puolesta testattavana, eli Adidas Energy Boostit. Odotan mielenkiinnolla mitä ne "sanovat". Olen kuullut niistä paljon hyvää juoksuystäviltäni. Kasteensa ne saavat huomenna illasta.

                    Kenkäparit numerot 8-9 ovat ykkösvalintani vauhtilenkeille. HyperSpeedeillä olen juossut sekä puoli että täysmaratonin ennätykseni + muita lyhempien matkojen ennätyksiä. Ja kuten tuossa kuvassa mainittua, Nike Air Pegasus +29 :llä juoksin Iisalmesta - Nivalaan (+128km) taannoin.

                   Kaikki pohjalliseni olen teettänyt Ylivieskan InterSportista, joista kolmet viimeisimmät sponsoroituna. InterSport on ollu vahvasti mukana muutenkin, mm. Kenkäpari numero kasit ovat myös heiltä saadut. Jalkaongelmat loppuivat, kun aloin käyttämään Footbalancen pohjallisia, jotka Ylivieskan InterSportin myyjät ovat vankalla ammattitaidolla minulle yksilöllisesti muovanneet. Lämpimästi suosittelen juoksua harrastaville juoksukenkien ja pohjallisten hankkimista Ylivieskan InterSportista. Todella mukava kauppa asioida. Iloista, ystävällistä ja ammattitaitoista palvelua, asiakkaan tarpeista lähtevää.

                  KLIKKAAMALLA SAAT KUVAN ISOMMAKSI

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.4.2014

MAANTIEJUOKSUT 29.04.2014 TUISKULA

                        Laitetaanpa ilmoille juuri päättyneiden maantiejuoksujen tulokset. Kisoissa tehtiin kovia tuloksia. Myös tyttömme, Jasmin Vähäaho, teki oman ennätyksen, parantaen 570m:n matkalla ennätystään 7sekuntia aikaan 3.26. Myös muut tytöt osoittivat sisukkuutta, eikä kukaan ollut sokerista vaan kaikki juoksivat hienosti maaliin.

                        Miesten puolella hiljattain 19-vuotiaiden Sm-pronssin 10km maantiejuoksuissa voittanut Miika Tenhunen piti ohjia käsissä miesten sarjassa, juosten 1,6km huippuaikaan 4.48. Myös Tuomas Ahola teki oman ennätyksen (5.02) ja Sauli Päivärintakin raastoi varsin mukavasti ajan 5.15.

                        Kilpailut käytiin kovassa pohjoistuulessa raesateen kermottaessa kisojen tunnelmaa.


Maantiejuoksut 29.4.2014 Tuiskulassa

T7 570m: 1. Jasmin Vähäaho 3,26 @6:01

T9 570m: 1. Emma Mäkinen 2,40 @4:41

P9 570m: 1. Urho Mäkinen 2,50 @4:58
2.Nikolas Hautamäki 2,54 @5:05

T11 1,14km : 1. Anni Niku 5,26 @4:46 2. Liinu Tiainen 5,30 @4:49
3. Emma Palola 5,31 @4:50

P15 1,6km: 1. Saku Hautalahti 6,12 @3:53
2. Aleksi Jurvelin 6,22 @3:58

P17 1,6km: 1. Pekka Ylimäki 5,50 @3:39

Miehet: 1. Miika Tenhunen 4,48 @3:00 2. Tuomas Ahola 5,02 @3:09
3. Sauli Päivärinta 5,15 @3:17


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.4.2014

PÄÄTÖKSIÄ - MANSIKOITA - PORTAITA

                       Monenmoista hiekanjyvää on tiimalasista taas valunut sitten viime kerran. Totesinpa jopa itselläni olevan melkoisella varmuudella mansikka-allergian. Mansikka on kyllä niin hyvää, että hieman harmittaa. Toisaalta tuo on pieni juttu, sillä niin moni muu joutuu kohtaamaan paljon suurempia haasteita, jopa ylitsepääsemättömiä. Eli muistelen tästä lähtien mansikoita mukavin muistoin.

                     Jos otsikkoa katsotaan niin aloitin kuin ranskalaiset ampumahiihtäjät - keskeltä. Tosin suosikkiampumahiihtäjälläni, Martin Fourcadella on niin kova himo tiputtaa taulut että kerranpa kävi näinkin!

                     Portaat. Laskin tuossa varsin yksi päivä portaiden lukumäärän kaupasta tullessani tavanmukaan kolmen n.10kg:n kauppakassin kanssa ylös portaita kolmanteen kerrokseen, jossa asumme. 43 porrasta. Eli aina käydessäni lenkillä kutsuu minua 86 porrasta. Kesäkuun 6vrk urakassa käyn lenkillä viisi kertaa/vuorokausi eli 430porrasta/vuorokausi. Eli 6vrk aikana 2580 porrasta. Hyvähän tuokin on ny tietää. Eipähän tuu yllätyksenä.

                    Ennen päätöksiä täytyy muistaa mainita, että Nivalassa oleva, pian 40-vuotta (heinäkuussa) täyttävä Iso-Sydänmaan vaellusreitti (I-SR2014) on nyt modifioitu, eli muokattu nykymaastoon kulkevaksi. Varjelimme reitin historiaa käytännössä niin paljon kun se oli maastojen ja varojen myötä mahdollista. Reitti kulkeekin hyvin suurilta osin vanhaa, voitanee sanoa melkeinpä, että esi-isiemme tekemää reittiä, sillä reitin maastovastaavat ovat jo tuon puoleisella matkallaan. Tämä oli hyvin suuri kunnia päästä arvostamaan tällä tavoin historiallisen reitin uudelleen ylösnostoa ja käyttövalmiiksi saattamista. Meitä oli hyvä ja tiivis porukka - ja on edelleen, sillä reittiä tulee varmaan itse kunkin vielä kierrettyä myös vesurien kanssa, kun luonto pukkaa hörsteensä suurimpaan kukoistukseen. Täytyy myös muistaa kiittää aktiiviporukan lisäksi muutamia kertoja apuna käyneitäkin. Jokaisen panos on ollut tärkeä tuon reitin valmiiksi saattamiseksi. Nytpä sitä kehoitammekin käyttämään sankoin joukoin. Lähiaikoina tulevat tarkemmat kartat mutta tässä karvalakki versiot I-SR2014 reiteistä: Koko reitti n.56km todellisuudessa pienen hienosäädön jälkeen. Ja perhereitti Pyssymäeltä n.10,5km. <-valitse oikeasta yläkulmasta "Näytä kohteesata Metric" niin saat tiedot kilometreinä mailejen sijaan. Ja perhereitti Vinnurvasta n.7km. <-valitse oikeasta yläkulmasta "Näytä kohteesata Metric" niin saat tiedot kilometreinä mailejen sijaan.  Sekä Pyssymäellä, että Vinnurvassa on pienimuotoiset opasteet jo olemassa. Mukavia vaellushetkiä itse kullekkin! Poluilla nähdään!

                    Lopuksi päätöksiä. Kävin tuossa tänään hierojalla Nivalan tunnetun urheiluhierojagurun luona kolmannen kerran viikon sisään. Viimeisimmän lenkin aikana lauantaina jalat tuntuivat jo paremmilta. Tänään käsittelyssä kyllä sitten valkeni, että kovin oli vielä pohkeissa jumia, vaikka hellittämään päin on lihaksisto menossa. Ex-huippujuoksija kehoitti jättämään tulevan lauantain puolimaratonin väliin. Tosin hänkin totesi, että se on siinä-ja-siinä kannattaako näillä jaloilla lauantaina juosta kilpaa. Tuo oli hyvä tuki omille ajatuksille, jotka oli samansuuntaiset. Puolimaratonilla tähän paikkaan, tällä lihaksistolla, ei ole mitään virkaa. Tiedän sen juoksemattakin menevän 1.33-1.35 väliin. Palkintona olisi tanakat pohjejumit, jotka häiritsisivät 2-3 seuraavaa harjoitusviikkoa jossain määrin. Puolimaraton on raju matka.

                   Lähes jokainen kirjoittaa suunnitelmia luodessaan, että; "juoksen jos tilanne näyttää suotuisalta". Sen sijaan harvassa on ne, jotka uskaltavat laittaa rastin kiinnostaviin ja mielenkiintoisiin kohtiin. Hieman kirpaisi itsellänikin, sillä tykkään toisaalta paahtaa tuollaisen kunnon raaston, jota puolimaraton ehdottmasti on. n.10-15pykälän päässä maksimista 93-95min. Olen tuntenut parin viime viikon aikana, että voisin päästä piakkoin lujempaakin. Tunne suorituskyvyn noususta on tuntunut jaloissa ja sisälläni. Harjoittelua on ollut toisaalta vielä sen verran, että paras terä on pysynyt piilossa kaiken aikaa - niin on tarkoituskin. Olen harjoitellut JÄLLEEN omiin pohjiin nähden niin paljon raakasti määrää, että tästä kestää herkistyä parhaimpaansa. Siksipä olikin tärkeä reagoida ja laittaa rasti puolimaratonin päälle.

                  Miksi sitten olen niin jumissa, etten voinut juosta suunniteltua puolimaratonia? Juoksin huhtikuun 19.päivä 27km lenkin melko reippaasti. Lenkin keskellä 21km @4:51 -vauhdilla, tosin aika helposti, mutta kuitenkin Vk1-puolella komeasti. Seuraavana päivänä 6h30min ja 40km maastossa. Tuota kombinaatiota edeltävästikään ei mitään juoksematonta eloa ollut. Jalat olivat sen jälkeen kuin ensimmäisten maratonien jälkeen - täysin piestyt ja terveellä tavalla jumiset. Olin siis onnistunut siirtämään askelmerkkiäni taas kauemmas. Nykyään ei enää kovin helposta tule jalat kipeäksi lihaksiston osalta. Enemmin tahtoo kipeytyä jänteet, nivelet ja kalvot kiinnittyä lihoihin kuin saada lihaksisto puhtaasti kipeäksi. Tavallaan se on tavoite löytää keino saada lihaksisto terveellä tavalla hallittuun kaaos tilaan. Sen sijaan jatkuva kaaostilaan saattaminen ei sitten enää palvele kehitystä. Näinhän kävisi, jos olisin juossut puolimaratonin tulevana lauantaina.

                  6vrk starttiin on aikaa 47 päivää. Ei siis ihan mahdottomia. Tuntuu, että sinne on sopivasti matkaa. Oikein mukava mennä kohti viimeisiä viikkoja terveenä ja vammoitta. Muutoinkin edessä on "enää" aika normaalia perusharjoittelua. Ehkä erikoisempana harjoituksena I-SR2014 -reitin tallentaminen juosten, eli n.56km maastolenkki. Sen aion tehdä erittäin kevyesti. Varmaan sinne 9-10h väliin, laskeskelin. Muutoin pääasiassa kevyttä, maustettuina joillakin kohtuu mittaisilla vauhtipätkillä. Eli irroittelevaa ja herättelevää kevyen mausteeksi, jotta saadaan lihaksisto hereille ja täyteen toimintaan. Palaillaanpa asiaan! Ois paljonkin aiheita, mutta ei nyt vihti romaania kerralla kirjoittaa.

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.4.2014  

40 VUOTIS JUHLAMAASTOLENKKI (40km)

                      Iso kiitos ensinnäkin osallistujille! Meitä oli yhteensä 14 henkilöä. Täyden matkan juoksivat lisäkseni Tuomas Ahola, Tuulia Ahola, Virve Närhi, Heikki Uusivirta, Joni Laakkonen ja Jussi Mökkönen. 25km matkan etenivät Jani Jyrkkä ja Kaisa Haikara. 12km matkalla olivat Lasse Palola, Keijo Nivala, Janne Kukkola, Pirjo Poikkimäki ja Pertti Poikkimäki.

                      Tunnelma oli vallattoman hauska. Tulipa taas naurettua ja nautittua! Kaverit olivat järjestäneet lisäksi pyssymäelle suihkun ja saunan. Olipas mukava juttu käydä saunassa ennen makkaranpaistoa. Mukava tovi siinä poristiin ja naurettiin vielä lisää. Olipa vielä kaverit keksineet yllätyslahjojakin. Aivan sanattomaksi veti. Kiitos lahjoihin osallistuneille! Aivan huikea päivä! Enpä tämän jälkeen keksi parempaa tapaa juhlia synttäreitä.

                     Toivottavasti alla oleva filmi kertoo hieman retkestämme! :) Ja ei muuta kuin I-SR2014 reittiä käyttämään. Lähiaikoina reitistä tulee kartatkin julkisuuteen, mutta siellä on niin hyvät merkinnät pyssymäki-vinnurva latupohjalta alkaen, ettei voi eksyä.

Videossa sellainen virhe, että meitä oli 14, ei 15...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.4.2014

HUHTIKUUN 17 PÄIVÄ

                    Kuuleman mukaan siinä kello puoli viijen kantissa iltapäivällä tasan 40-vuotta sitten näin huoneen valon ensimmäisen kerran. Usein puhutaan virheellisesti päivänvalosta, mutta taitaa olla, että totuus on jossain huoneen valon ja saunatuikun välimaastossa? Yhtä kaikki, monenmoista on tuon jälkeen ollut ohjelmassa. Hyvin värikas, osin hurjakin elo on takana. Tarkemmin miettiessäni pidän melkoisena ihmeenä nykyistä elämääni. Elän aika lähellä unelma elämää. Aina pitää vähän jättää nälkää, vaikka voin sanoa aidosti olevani tyytyväinen saavuttamaani tilaan.

                    Ihminen on sangen altis kapistus. Jokainen valitsee itse suuntansa, mutta yhtälailla iso merkitys on ympärillä olevilla ihmisillä. Viimeisin vetämäni tikku on osunut oikeaan. Kahdeksan vuotta on ollut huikeaa kehityksen aikaa elämässäni. Kiitos siitä kuuluu "tikulle", jolle voisin antaa mieluusti muutaman pehmeän kilon itsestäni siitä edestä. Tässä veneessä on ollut hyvä soudella elon virroissa eteenpäin. On tärkeää muistaa arvostaa elämänsä kehyksiä. Osansa kiitoksistani saa myös lähelläni olleet ystävät. Aito apu puolin ja toisin on ollut keskiössä. Perhe ja ystävät toimivat myös terapeuttisena tukena toisilleen, jos sen oikein oivaltaa - ja haluaa.

                   Olen hakenut nykyisestä harrastuksesta etupäässä muistoja vanhuuden päiville. Ja totisesti olen niitä saanut. Olen ollut onnekas myös siinä suhteessa. Voisin sen puolesta istahtaa kiikkustuoliin vaikka samantien, mutta nälkää tuntuu vielä olevan. Kaikki tuntuu kulkevan omalla painollaan harrastuksen puolesta. Sopiva rytmi ja tekeminen on löytynyt - harmonia koko ympäröivän elämän kanssa.

                   Huomaan olevani tänään(kin) aika pieni nimi, kuten usein olen huomannut olevani lähes kaikissa kisoissa joihin olen osallistunut...

Tänään Pekka Vasala täyttää 66-vuotta, Pekka juoksi huikean kultamitalin v.1972

 

Börje Salming 63-vuotta, Börje teki huikean NHL-uran.

 

Victoria Beckham minun tavoin vasta 40-vuotta ja osaa laulaa myös. 

Hanna Pakarinen jo 33-vuotta, joka osaa myös laulaa hyvin..

                   Tänään on kulunut 107 päivää tästä vuodesta. Sinä aikana olen juossut n.1702km, eli n.15,9km/päivä. Jäljellä on tänä vuonna vielä 258 päivää. Eli tällä vauhdilla juoksukilsoja tulisi peräti 5803km. Kesäkuun kuuden vuorokauden juoksu muuttaa kuitenkin kovasti tavallista harjoittelurytmiäni. Joka tapauksessa kilsoja kertyy nykyään melkoista tahtia. Myös siitä täytyy muistaa olla kiitollinen. Se ei ole itsestään selvyys. Kaiken aikaa olen voinut määrää nostaa. Ainakin vielä ollaan menossa eteenpäin. Varmasti jossain vaiheessa tulen määränkin suhteen ns. katolle, mutta tuskinpa ihan vielä kuitenkaan. Olenhan vasta toivottavasti varsin alussa tässä harrastuksessani.  Uskon olevani parhaimmillani tuloksellisesti siinä 45-50vuoden välimaastossa.

                Hieman epätavallisesti en juokse tänään ollenkaan. Ohjelmassa on lepopäivä, vaikka tulen suunnitelman mukaan juoksemaan tällä viikolla n.120km. 40-vuoden virstanpylvästä juhlin pyssymäellä sunnuntaina 40km maastolenkin muodossa. Vaimo ja äiti tarjoaa kahvit, mutta ei sen isompaa. Pojan (täyttää 18-vuotta) kanssa käydään pienellä salalomalla lähiaikoina lisäksi. Minulle riittää tyytyväisyys siihen että saa olla terve ja liikkua. En kaipaa massiivisia juhlia juhlan vuoksi. On ilo olla terve. Se on suurin juhlan aihe.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.4.2014

MAINOSPAIDAT TULI

                     Kuuden vuorokauden tempauksen mainospaidat on painettu. Nyt on tarpeeksi paitoja, jotta on vara vaihtaa jokaiselle lenkille kuiva paita. Kiitos siitä yhteistyökumppaneille! Pari extrapaitaa on, jotka voi saada myöhemmin kerrottavalla tavalla. :) <-Pientä kilpailua/arvailua tulossa siis. Klikkaamalla saat kuvan isommaksi

Ps. Yksi sponsori ei halunut logoa paitaan ("vain" nettisivuilleni)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.4.2014

AAMUINEN 5KM TESTIJUOKSU

                 Ilma lämpeni hiljaa - vähän liian verkkaiseenkin. Viedessäni tytärtämme eskariin 9 maissa oltiin vielä pakkasella. Palatessani autolle en malttanut olla tunnustelematta juoksuaskelia. Hyvältä tuntui. Into ja lataus alkoi nousta lämmöstä viis. Kaikki minut tarkemmin tuntevat tietävät minun lataustasot näihin testilöihin.

                 Tein paljon aamun aikana lämmittäviä ja venyttäviä liikkeitä, sekä kaiken maailman puisteluja. Mietin, etten varmasti koskaan tämän valmiimpi voi olla siltä osin, vaikka tunnen sisälläni omaan huippuvireeseen olevan vielä matkaa. Niin on tarkoituskin. Näiden huhtikuisten testijuoksujen tärkein tehtävä on aukaista konetta. Eli lyhykäisyydessään sitä parempi, mitä isommat sykkeet saa tauluun, ei aika.

                 Vermeet päälle ja verrytteleen kohti amiksenristeystä. Ilma +0, tuuli 6m/s. Päätin juosta 5km testin samalla edestakaisella reitillä kuin talven kaksi muutakin testiä. Näin tulisi sekä vasta -ja myötätuulta tasapuolisesti. Kahden eka testin tavoin taas mennessä tuuli vastaan ja palatessa happoisia jalkoja sai kuljettaa myötäiseen. Tänään oli vain aikaisempia kertoja kovempi (keskituuli 6m/s + puuskat) tuuli. Se tuottikin suuria hengitysvaikeuksia vastatuulessa.

                 Hietapuolen Bekele (Keijo) tuli kannustamaan minua pyöräilemällä ja pudottelemalla keskeisiä teesejä juoksun aikana. 18minuuttiin yli 60-vuotiaana vitosen pistellyt juoksijatähti rinnalla ei voi olla auttamatta. Taktiikka on taas varsin yksinkertainen. Maitohappoja alkaa kertyyn n.167-168 sykkeissä, joten pykälän-pari koitan olla alkuksi niiden alapuolella. Vauhteihin teen rajoitteen, että ei alle 3.5x alkavia tarvi tulla. 3.5x-alkuiset tonnit riittää, vaikka kuinka kulkisi.

                 Kello käyntiin ja menoksi. Kiihdytän mielestäni vauhtiin varovaisesti. Kello ei ole samaa mieltä. Eka kerran katsoessani kelloon n.200m kohdalla on kellossa vauhtina 3.2x. Sykkeet on matalat vielä, mutta koitan hieman ottaa vauhtia alas. Pian ollaan n.160 sykkeissä ja siitä alkaa hengitys-helvetti. Astmaatikkona minun on todella vaikea hengittää korkeammilla tehoilla, kun tuulee vastaan. Teiden puhdistukset ovat lisäksi käynnissä. Yksi puhdistuskone tulikin vastaan. Välillä tuntuu todella, että minun täytyy kääntää pää toiseen suuntaan ja lopettaa. Hengen saanti on niin vaikeaa. Kilsa täytyy ajassa 4.01. Kaikki focus on hengittämisessä. Hieman ennen 2km täyttymistä alan päästä sinuiksi tilanteen kanssa. Toinen tonni täyttyy aikaan 4.14. Keijo rauhoittelee: -"Ehdit vielä, nyt ei haitaa vaikka muutaman sekunnin menee hitaamminkin".

                2,5km kääntöpaikka siintää jo silmissä. Puut antavat vähän suojaa. Olen valmis kääntämään ja aloittamaan hillittömän raastavan taistelun maitohappoja vastaan. Kääntöpaikalla ajassa 10.22. Pää raksuttaa lukuja. Jotenkin saan laskettua, että alle 21minuutin tässä mennään vaikka kyntämällä. Keijo pudottelee harvakseltaan hyviä sanoja. En pysty vastaamaan. Sykeluku 168-169 selittää sen. Mietin välillä tekniikkaa. Hengitys on nyt tiukkaa muuten vain, ei enää tuulen vuoksi. Tehot alkaa olla siis lähellä tappia. Hieman ahdistaen kolmas kilsa 4.14.

                2km maaliin. Tiedän jaksavani vähintään tätä vauhtia plus pientä kiriä tietysti aina pitää jaksaa kehittää. Keijo muistuttaa: -"Rennosti vaan vaikka varmasti ahistaa, hyvin tulee". Hanskat pois kädestä, jos ahistais vähän vähemmän. Kylmä ilma, huomaan sen. Puristan hanskoja. Neljäs kilsa 4.12. Samalla lasken, että 21minuutin alitukseen riittää 4.18 tonni. Mikroskoopilla olisi saattanut nähdä virnistykseni.

                Kilsa maaliin. Alan vaivihkaa kiristää. Se on tuloksellisesti viisainta. Koitan pukata lantiota korkeammalle, mutta eipä se hirviästi nouse. Kello näyttää viimeisen kilsan vauhdiksi ensin 4.05... hetken päästä 4.03... Koitan lisätä hapokkailla jaloilla lisää ja lisää voimaa askeleisiin. Kuin läski fasaani yrittäisi pyristellä - ei se lennä. Noin 400m "maaliin". Juostessa saa olla rivo! Nyt otetaan kolmosella alkava kilsa ruutuun vaikka väkisin. Käsken armotta jalkoja. Sumuinen silmäys noin pari sataa metriä ennen maalia. 3.59... olikohan syke 175.. Kohta voi lähteä taju, mutta kiristän silti. Koitetaan, nouseeko vielä hattu vai tipahtaako korvat tyhiin ojiin. Lähtöpaikan vähäiset nauhat pilkottavat. Sumein silmin lähestyn paikkaa. Silmissä sumenee, odotan vain matkan täyttymistä ilmaisevaa piippausta. Vihdoin se tulee. Pysäytän kellon. Nojaan polviin hetken. Keijo iskee tarinaa äskeisestä. Tarkistan ajan. 20.38. En muista 5km ennätystä. Tarkistan sen kotona. 3 sekuntia jäi enkasta.

                   Viimeinen kilsa tuli 3.57. Tänään ei jäänyt yhtään varastoon. Tämä oli koneen aukaisu harjoitus samalla. Sopivan lyhyt, ettei rasita liikaa. Täytyy vain juosta seuraavat lenkit hieman vielä tavanomaistakin keveimmillä tehoilla. Täytyy kompensoida. Myös metsässä kävelyä "ohjelmassa". Aika oli hyvä tähän kohtaan. Suorastaan erinomainen mulle. Se ei ollut nyt päätarkoitus, vaan aukaista vaan konetta. Uskon, että minulla on vielä ylöspäin tulemista, kunhan suorituskyky tästä paranee lihaksiston palautuessa siihen suuntaan. Tästä on oikein hyvä jatkaa. Mistään ei kolota ja juoksu kulkee. Täytyy iloita näistä päivistä. Näitä ei ole juoksijalla myydä asti.

                  Lopuksi Keijon ottama videon pätkä viimeisen 600m matkalta. 

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.4.2014  

VASTAPAINOA JUOKSUJARGONIALLE...

                  ...Sille haasteelliselle osalle tätä harrastusta, jota jokainen juoksua harrastava on saanut kokea. Toinen enemmän, toinen vähemmän - jokainen kuitenkin jotakin. Aina ei kulje, aina ei edes maistu. Usko voi olla joskus kovilla jopa omaan ohjelmaan. Tekovaihe tuntui helpolta, miksei tämä nyt menekään? On vaivoja, on kolotuksia, on tuskaa, kipeitä lihaksia, tukkoisia lenkkejä. Joku taistelee rakkojen kanssa, toinen kisakalenterin kanssa. Paljon harjoitellut löytää itsensä omilta rajoiltaan, joskus jopa harjoitellessaan. Hyvä ystäväni on kertonut pohdinnan; -"mitä jää jäljelle, kun kaikki riisutaan?" Äärimmäisissä suorituksissa voidaan mennä noinkin syviin tunnetiloihin. Käytän itse usein sanoja rajoilla tai tiloissa. Kuvaan niillä olotilaa, jossa tunnetaan olevan psyykkisellä puolella fyysisisen osa-alueen kuljettua jo tiensä päähän tai fyysisiä voimia on enää todella vähän jäljellä. Tämä kaikki on aika raakaa, mutta niin tätä itseään. Kaikesta tästä ihminen voimaantuu.

                     Tilanteeni johdattamana kirjoitan nyt kuitenkin erilaisista tuntemuksista. Siitä, kun tunnet itsesi riittäväksi, juoksuvoimaiseksi ja nousukuntoiseksi. Oma kelkkani kääntyi odottamattoman rajusti. Kohennusta odotin, mutten näin rajua. Olenhan monta, monta kuukautta juossut vain kevyttä. Sanoinkin eilen eräälle 17-vuotiaalle nivalaiselle superlahjakkuudelle, että minun jalat kestää siksi näinkin paljon harjoittelua, kun teen pelkästään huoltavaa harjoittelua. Sanoin niin, testakseni nuoren huippulahjakkuuden vastausta, ajatusta tuohon heittoon. Nuori mies katsoo minua hetken, ja vastaa: -"Kyllä se vaan kuluttaa jalkoja isot määrät, vaikka juoksis kuinka hiljaa tahansa". Olen ylpeä näistä kavereista. Heissä on viisautta, lahjakkuuden lisäksi. Se kumpuaa keskustellessa heidän kanssaan. Huipulle päästäkseen ei pelkät lahjat riitä. Tuolla kaverilla riittää. No, tämä taas lipesi, mutta oli suorastaan pakko ottaa esille. Onhan näille tilaa?

                   Lauantaina nousin talvihorroksesta. Kirjoitinkin siitä edellisessä tekstissäni. Seuraavana päivänä (sunnuntai) vedot vähän tuntuivat jaloissa. Juoksu oli raskasta. Paluu talvipesään? Ei, vaan luonnollinen jatkumo. Järven kierto (23,8km) laitoja myöden raskoilla jaloilla. Paluu maanpinnalle edellisen päivän luukutuksen jälkeen. Mutta sitten tuli maanantai. Yksi yövuorokin jo takana. Ohjelmassa 25,2km lenkki, osittain (10,5km) maastossa, jopa suolla - tullaan ns. aiheeseen - siihen kuinka askel lentää.

                    Yövuorojen välipäivänä on usein sykkeet hieman korkeammalla. Tänään ei ole. Ilmeisesti edellisen päivän 23,8km kevyt lenkki rauhoitti myös elimistöä ja nukuin syvää unta, palautuen yövuorosta. Lähden liikkeelle. Juoksu kulkee kuin itsestään. Jalat ovat merkillisen tuoreen oloiset. Askeleet tulee kuin itsestään. Olen vähän normaalia korkeammalla, lantio on noussut. Juoksu unohtuu, se tulee nyt itsestään, keskityn maisemiin. Tunne jatkuu ja jatkuu. Menen Juoksu 9min + Kävely 1min -rytmillä. Näin kevennän välillä kokonaisrasitusta. Saavun latupohjalle. Takana reilu 7km ja noin 50 nousumetriä kaupungin tasangoilta. Latupohjaa riittää n.1,6km. Pätkän lopussa tulee aivan huikea olo. Päkiä hipaisee kevyesti maaperää, askel suorastaan lentää. Samalla tuntuu, etten tee mitään - vain nautin. Näitä ei tule liikaa. En muista onko juoksu tuntunut koskaan näin helpolta. Mietin hetken, että tältäköhän tuntuu kun metsäkanalinnut lentävät oksien korkusella. Vaikea tarkasti välittää tuota tunnetta. Lenkki jatkui hienoissa fiiliksissä. Hieman lenkin lopussa jo tuntui askel palaavan normaalimmaksi lennon jälkeen, mutta onhan joskus myös laskeuduttava?

                    Eilen tiistaina oli sitten toisen yövuoron jälkeen ohjelmassa alunperin Vr2km + Keskitehoilla 10km + Vr3,3km. Juoksu oli taas normaalia keveämpää. Olo oli muuten höntti. Yövuorot näkyi. 10km reippaamman pätkän ekat 5km menikin suunnitelman mukaisesti, noin 145-150 sykkeillä. Sitten vastamaa ja vastatuuli, sekä yöhugit alkoivat näkymään sykkeissä. En halunut laskea rytmiä ja vauhtia, annoin sykkeiden sen sijaan nousta sen 5 pykälää asettamani (150) rajan yläpuolelle. Tuo 10km meni helposti ja rennosti. @4:43 keskivauhti. Selasin viime vuoden vastaavia harjoituksia, enkä löytänyt ihan noin nopealla vauhdilla tehtyjä vastaavia lenkkejä huhtikuulta. Silti jalat tuntuu siltä, ettei lihakset ole vielä lähimainkaan täysin palautuneet alkuvuoden määristä. Tässä vain lihakset on palautumassa normaalimittoihin. Vauhdit kasvaa vielä - ajan kanssa - kun keventäminen alkaa. On hauskaa tulla näin odottamattoman hyvään suorituskykyyn, vaikka vauhtikestävyysharjoitteet ovat loistaneet poissa-olollaan. Kestävyys on parantunut selvästi niin paljon, että se auttaa jopa vk-suorituksissa, vaikkei koko aluetta ole juurikaa edes harjoiteltu. Taas muistutus siitä, kuinka tärkeää on pohjien vaaliminen. Ja sitähän yleensä ultrajuoksijat tekevät. Ovat suorastaan koukussa keveisiin lenkkeihin.

                     Tänään lepään. Kolme yövuoroa takana. Huomenna juoksen 5km testin aamupäivällä. Odotukset ovat nousseet keveän askeleen ja odottamattoman nopeiden lenkkejen ansiosta. Olen lähes varma, ettei mikään kilsa painu yli @4:20 alkaviin. Uskon jopa 21minuutin alitukseen. Se vaatisi @4:12 keskaria. Tuntuu, että olisi mahikset tuohon. Pääjuttu (6vrk juoksu) on vielä siksi kaukana, että perusharjoittelun piristeenä nämä ovat voimaannuttavia. Lisäksi näiden jälkeen erittäin kevyt perusjuoksu tuntuu aina entistä helpommalta. Katsotaan, mitä torstai tuo tullessaan. Enää 1½ viikkoa ja alkaa minun pitkä kevennys kohti 6vrk juoksua. Se sisältää kylläkin ihan normaaleja 80-100km viikkojakin vielä ajoittain, muttei enää yli 100km viikkoja. Se sisältää myös kaksivaiheisen kevennyksen ja RAA´AN maltin lopuksi. Vain kolme pientä jaloittelua viimeisen 10 päivän aikana ennen h-hetkeä. Mutta sitä ennen tässä vähän painetaan vielä puuta.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.4.2014