AAMUINEN 5KM TESTIJUOKSU

                 Ilma lämpeni hiljaa - vähän liian verkkaiseenkin. Viedessäni tytärtämme eskariin 9 maissa oltiin vielä pakkasella. Palatessani autolle en malttanut olla tunnustelematta juoksuaskelia. Hyvältä tuntui. Into ja lataus alkoi nousta lämmöstä viis. Kaikki minut tarkemmin tuntevat tietävät minun lataustasot näihin testilöihin.

                 Tein paljon aamun aikana lämmittäviä ja venyttäviä liikkeitä, sekä kaiken maailman puisteluja. Mietin, etten varmasti koskaan tämän valmiimpi voi olla siltä osin, vaikka tunnen sisälläni omaan huippuvireeseen olevan vielä matkaa. Niin on tarkoituskin. Näiden huhtikuisten testijuoksujen tärkein tehtävä on aukaista konetta. Eli lyhykäisyydessään sitä parempi, mitä isommat sykkeet saa tauluun, ei aika.

                 Vermeet päälle ja verrytteleen kohti amiksenristeystä. Ilma +0, tuuli 6m/s. Päätin juosta 5km testin samalla edestakaisella reitillä kuin talven kaksi muutakin testiä. Näin tulisi sekä vasta -ja myötätuulta tasapuolisesti. Kahden eka testin tavoin taas mennessä tuuli vastaan ja palatessa happoisia jalkoja sai kuljettaa myötäiseen. Tänään oli vain aikaisempia kertoja kovempi (keskituuli 6m/s + puuskat) tuuli. Se tuottikin suuria hengitysvaikeuksia vastatuulessa.

                 Hietapuolen Bekele (Keijo) tuli kannustamaan minua pyöräilemällä ja pudottelemalla keskeisiä teesejä juoksun aikana. 18minuuttiin yli 60-vuotiaana vitosen pistellyt juoksijatähti rinnalla ei voi olla auttamatta. Taktiikka on taas varsin yksinkertainen. Maitohappoja alkaa kertyyn n.167-168 sykkeissä, joten pykälän-pari koitan olla alkuksi niiden alapuolella. Vauhteihin teen rajoitteen, että ei alle 3.5x alkavia tarvi tulla. 3.5x-alkuiset tonnit riittää, vaikka kuinka kulkisi.

                 Kello käyntiin ja menoksi. Kiihdytän mielestäni vauhtiin varovaisesti. Kello ei ole samaa mieltä. Eka kerran katsoessani kelloon n.200m kohdalla on kellossa vauhtina 3.2x. Sykkeet on matalat vielä, mutta koitan hieman ottaa vauhtia alas. Pian ollaan n.160 sykkeissä ja siitä alkaa hengitys-helvetti. Astmaatikkona minun on todella vaikea hengittää korkeammilla tehoilla, kun tuulee vastaan. Teiden puhdistukset ovat lisäksi käynnissä. Yksi puhdistuskone tulikin vastaan. Välillä tuntuu todella, että minun täytyy kääntää pää toiseen suuntaan ja lopettaa. Hengen saanti on niin vaikeaa. Kilsa täytyy ajassa 4.01. Kaikki focus on hengittämisessä. Hieman ennen 2km täyttymistä alan päästä sinuiksi tilanteen kanssa. Toinen tonni täyttyy aikaan 4.14. Keijo rauhoittelee: -"Ehdit vielä, nyt ei haitaa vaikka muutaman sekunnin menee hitaamminkin".

                2,5km kääntöpaikka siintää jo silmissä. Puut antavat vähän suojaa. Olen valmis kääntämään ja aloittamaan hillittömän raastavan taistelun maitohappoja vastaan. Kääntöpaikalla ajassa 10.22. Pää raksuttaa lukuja. Jotenkin saan laskettua, että alle 21minuutin tässä mennään vaikka kyntämällä. Keijo pudottelee harvakseltaan hyviä sanoja. En pysty vastaamaan. Sykeluku 168-169 selittää sen. Mietin välillä tekniikkaa. Hengitys on nyt tiukkaa muuten vain, ei enää tuulen vuoksi. Tehot alkaa olla siis lähellä tappia. Hieman ahdistaen kolmas kilsa 4.14.

                2km maaliin. Tiedän jaksavani vähintään tätä vauhtia plus pientä kiriä tietysti aina pitää jaksaa kehittää. Keijo muistuttaa: -"Rennosti vaan vaikka varmasti ahistaa, hyvin tulee". Hanskat pois kädestä, jos ahistais vähän vähemmän. Kylmä ilma, huomaan sen. Puristan hanskoja. Neljäs kilsa 4.12. Samalla lasken, että 21minuutin alitukseen riittää 4.18 tonni. Mikroskoopilla olisi saattanut nähdä virnistykseni.

                Kilsa maaliin. Alan vaivihkaa kiristää. Se on tuloksellisesti viisainta. Koitan pukata lantiota korkeammalle, mutta eipä se hirviästi nouse. Kello näyttää viimeisen kilsan vauhdiksi ensin 4.05... hetken päästä 4.03... Koitan lisätä hapokkailla jaloilla lisää ja lisää voimaa askeleisiin. Kuin läski fasaani yrittäisi pyristellä - ei se lennä. Noin 400m "maaliin". Juostessa saa olla rivo! Nyt otetaan kolmosella alkava kilsa ruutuun vaikka väkisin. Käsken armotta jalkoja. Sumuinen silmäys noin pari sataa metriä ennen maalia. 3.59... olikohan syke 175.. Kohta voi lähteä taju, mutta kiristän silti. Koitetaan, nouseeko vielä hattu vai tipahtaako korvat tyhiin ojiin. Lähtöpaikan vähäiset nauhat pilkottavat. Sumein silmin lähestyn paikkaa. Silmissä sumenee, odotan vain matkan täyttymistä ilmaisevaa piippausta. Vihdoin se tulee. Pysäytän kellon. Nojaan polviin hetken. Keijo iskee tarinaa äskeisestä. Tarkistan ajan. 20.38. En muista 5km ennätystä. Tarkistan sen kotona. 3 sekuntia jäi enkasta.

                   Viimeinen kilsa tuli 3.57. Tänään ei jäänyt yhtään varastoon. Tämä oli koneen aukaisu harjoitus samalla. Sopivan lyhyt, ettei rasita liikaa. Täytyy vain juosta seuraavat lenkit hieman vielä tavanomaistakin keveimmillä tehoilla. Täytyy kompensoida. Myös metsässä kävelyä "ohjelmassa". Aika oli hyvä tähän kohtaan. Suorastaan erinomainen mulle. Se ei ollut nyt päätarkoitus, vaan aukaista vaan konetta. Uskon, että minulla on vielä ylöspäin tulemista, kunhan suorituskyky tästä paranee lihaksiston palautuessa siihen suuntaan. Tästä on oikein hyvä jatkaa. Mistään ei kolota ja juoksu kulkee. Täytyy iloita näistä päivistä. Näitä ei ole juoksijalla myydä asti.

                  Lopuksi Keijon ottama videon pätkä viimeisen 600m matkalta. 

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.4.2014