HUHTIKUUN 17 PÄIVÄ

                    Kuuleman mukaan siinä kello puoli viijen kantissa iltapäivällä tasan 40-vuotta sitten näin huoneen valon ensimmäisen kerran. Usein puhutaan virheellisesti päivänvalosta, mutta taitaa olla, että totuus on jossain huoneen valon ja saunatuikun välimaastossa? Yhtä kaikki, monenmoista on tuon jälkeen ollut ohjelmassa. Hyvin värikas, osin hurjakin elo on takana. Tarkemmin miettiessäni pidän melkoisena ihmeenä nykyistä elämääni. Elän aika lähellä unelma elämää. Aina pitää vähän jättää nälkää, vaikka voin sanoa aidosti olevani tyytyväinen saavuttamaani tilaan.

                    Ihminen on sangen altis kapistus. Jokainen valitsee itse suuntansa, mutta yhtälailla iso merkitys on ympärillä olevilla ihmisillä. Viimeisin vetämäni tikku on osunut oikeaan. Kahdeksan vuotta on ollut huikeaa kehityksen aikaa elämässäni. Kiitos siitä kuuluu "tikulle", jolle voisin antaa mieluusti muutaman pehmeän kilon itsestäni siitä edestä. Tässä veneessä on ollut hyvä soudella elon virroissa eteenpäin. On tärkeää muistaa arvostaa elämänsä kehyksiä. Osansa kiitoksistani saa myös lähelläni olleet ystävät. Aito apu puolin ja toisin on ollut keskiössä. Perhe ja ystävät toimivat myös terapeuttisena tukena toisilleen, jos sen oikein oivaltaa - ja haluaa.

                   Olen hakenut nykyisestä harrastuksesta etupäässä muistoja vanhuuden päiville. Ja totisesti olen niitä saanut. Olen ollut onnekas myös siinä suhteessa. Voisin sen puolesta istahtaa kiikkustuoliin vaikka samantien, mutta nälkää tuntuu vielä olevan. Kaikki tuntuu kulkevan omalla painollaan harrastuksen puolesta. Sopiva rytmi ja tekeminen on löytynyt - harmonia koko ympäröivän elämän kanssa.

                   Huomaan olevani tänään(kin) aika pieni nimi, kuten usein olen huomannut olevani lähes kaikissa kisoissa joihin olen osallistunut...

Tänään Pekka Vasala täyttää 66-vuotta, Pekka juoksi huikean kultamitalin v.1972

 

Börje Salming 63-vuotta, Börje teki huikean NHL-uran.

 

Victoria Beckham minun tavoin vasta 40-vuotta ja osaa laulaa myös. 

Hanna Pakarinen jo 33-vuotta, joka osaa myös laulaa hyvin..

                   Tänään on kulunut 107 päivää tästä vuodesta. Sinä aikana olen juossut n.1702km, eli n.15,9km/päivä. Jäljellä on tänä vuonna vielä 258 päivää. Eli tällä vauhdilla juoksukilsoja tulisi peräti 5803km. Kesäkuun kuuden vuorokauden juoksu muuttaa kuitenkin kovasti tavallista harjoittelurytmiäni. Joka tapauksessa kilsoja kertyy nykyään melkoista tahtia. Myös siitä täytyy muistaa olla kiitollinen. Se ei ole itsestään selvyys. Kaiken aikaa olen voinut määrää nostaa. Ainakin vielä ollaan menossa eteenpäin. Varmasti jossain vaiheessa tulen määränkin suhteen ns. katolle, mutta tuskinpa ihan vielä kuitenkaan. Olenhan vasta toivottavasti varsin alussa tässä harrastuksessani.  Uskon olevani parhaimmillani tuloksellisesti siinä 45-50vuoden välimaastossa.

                Hieman epätavallisesti en juokse tänään ollenkaan. Ohjelmassa on lepopäivä, vaikka tulen suunnitelman mukaan juoksemaan tällä viikolla n.120km. 40-vuoden virstanpylvästä juhlin pyssymäellä sunnuntaina 40km maastolenkin muodossa. Vaimo ja äiti tarjoaa kahvit, mutta ei sen isompaa. Pojan (täyttää 18-vuotta) kanssa käydään pienellä salalomalla lähiaikoina lisäksi. Minulle riittää tyytyväisyys siihen että saa olla terve ja liikkua. En kaipaa massiivisia juhlia juhlan vuoksi. On ilo olla terve. Se on suurin juhlan aihe.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.4.2014