PÄÄTÖKSIÄ - MANSIKOITA - PORTAITA

                       Monenmoista hiekanjyvää on tiimalasista taas valunut sitten viime kerran. Totesinpa jopa itselläni olevan melkoisella varmuudella mansikka-allergian. Mansikka on kyllä niin hyvää, että hieman harmittaa. Toisaalta tuo on pieni juttu, sillä niin moni muu joutuu kohtaamaan paljon suurempia haasteita, jopa ylitsepääsemättömiä. Eli muistelen tästä lähtien mansikoita mukavin muistoin.

                     Jos otsikkoa katsotaan niin aloitin kuin ranskalaiset ampumahiihtäjät - keskeltä. Tosin suosikkiampumahiihtäjälläni, Martin Fourcadella on niin kova himo tiputtaa taulut että kerranpa kävi näinkin!

                     Portaat. Laskin tuossa varsin yksi päivä portaiden lukumäärän kaupasta tullessani tavanmukaan kolmen n.10kg:n kauppakassin kanssa ylös portaita kolmanteen kerrokseen, jossa asumme. 43 porrasta. Eli aina käydessäni lenkillä kutsuu minua 86 porrasta. Kesäkuun 6vrk urakassa käyn lenkillä viisi kertaa/vuorokausi eli 430porrasta/vuorokausi. Eli 6vrk aikana 2580 porrasta. Hyvähän tuokin on ny tietää. Eipähän tuu yllätyksenä.

                    Ennen päätöksiä täytyy muistaa mainita, että Nivalassa oleva, pian 40-vuotta (heinäkuussa) täyttävä Iso-Sydänmaan vaellusreitti (I-SR2014) on nyt modifioitu, eli muokattu nykymaastoon kulkevaksi. Varjelimme reitin historiaa käytännössä niin paljon kun se oli maastojen ja varojen myötä mahdollista. Reitti kulkeekin hyvin suurilta osin vanhaa, voitanee sanoa melkeinpä, että esi-isiemme tekemää reittiä, sillä reitin maastovastaavat ovat jo tuon puoleisella matkallaan. Tämä oli hyvin suuri kunnia päästä arvostamaan tällä tavoin historiallisen reitin uudelleen ylösnostoa ja käyttövalmiiksi saattamista. Meitä oli hyvä ja tiivis porukka - ja on edelleen, sillä reittiä tulee varmaan itse kunkin vielä kierrettyä myös vesurien kanssa, kun luonto pukkaa hörsteensä suurimpaan kukoistukseen. Täytyy myös muistaa kiittää aktiiviporukan lisäksi muutamia kertoja apuna käyneitäkin. Jokaisen panos on ollut tärkeä tuon reitin valmiiksi saattamiseksi. Nytpä sitä kehoitammekin käyttämään sankoin joukoin. Lähiaikoina tulevat tarkemmat kartat mutta tässä karvalakki versiot I-SR2014 reiteistä: Koko reitti n.56km todellisuudessa pienen hienosäädön jälkeen. Ja perhereitti Pyssymäeltä n.10,5km. <-valitse oikeasta yläkulmasta "Näytä kohteesata Metric" niin saat tiedot kilometreinä mailejen sijaan. Ja perhereitti Vinnurvasta n.7km. <-valitse oikeasta yläkulmasta "Näytä kohteesata Metric" niin saat tiedot kilometreinä mailejen sijaan.  Sekä Pyssymäellä, että Vinnurvassa on pienimuotoiset opasteet jo olemassa. Mukavia vaellushetkiä itse kullekkin! Poluilla nähdään!

                    Lopuksi päätöksiä. Kävin tuossa tänään hierojalla Nivalan tunnetun urheiluhierojagurun luona kolmannen kerran viikon sisään. Viimeisimmän lenkin aikana lauantaina jalat tuntuivat jo paremmilta. Tänään käsittelyssä kyllä sitten valkeni, että kovin oli vielä pohkeissa jumia, vaikka hellittämään päin on lihaksisto menossa. Ex-huippujuoksija kehoitti jättämään tulevan lauantain puolimaratonin väliin. Tosin hänkin totesi, että se on siinä-ja-siinä kannattaako näillä jaloilla lauantaina juosta kilpaa. Tuo oli hyvä tuki omille ajatuksille, jotka oli samansuuntaiset. Puolimaratonilla tähän paikkaan, tällä lihaksistolla, ei ole mitään virkaa. Tiedän sen juoksemattakin menevän 1.33-1.35 väliin. Palkintona olisi tanakat pohjejumit, jotka häiritsisivät 2-3 seuraavaa harjoitusviikkoa jossain määrin. Puolimaraton on raju matka.

                   Lähes jokainen kirjoittaa suunnitelmia luodessaan, että; "juoksen jos tilanne näyttää suotuisalta". Sen sijaan harvassa on ne, jotka uskaltavat laittaa rastin kiinnostaviin ja mielenkiintoisiin kohtiin. Hieman kirpaisi itsellänikin, sillä tykkään toisaalta paahtaa tuollaisen kunnon raaston, jota puolimaraton ehdottmasti on. n.10-15pykälän päässä maksimista 93-95min. Olen tuntenut parin viime viikon aikana, että voisin päästä piakkoin lujempaakin. Tunne suorituskyvyn noususta on tuntunut jaloissa ja sisälläni. Harjoittelua on ollut toisaalta vielä sen verran, että paras terä on pysynyt piilossa kaiken aikaa - niin on tarkoituskin. Olen harjoitellut JÄLLEEN omiin pohjiin nähden niin paljon raakasti määrää, että tästä kestää herkistyä parhaimpaansa. Siksipä olikin tärkeä reagoida ja laittaa rasti puolimaratonin päälle.

                  Miksi sitten olen niin jumissa, etten voinut juosta suunniteltua puolimaratonia? Juoksin huhtikuun 19.päivä 27km lenkin melko reippaasti. Lenkin keskellä 21km @4:51 -vauhdilla, tosin aika helposti, mutta kuitenkin Vk1-puolella komeasti. Seuraavana päivänä 6h30min ja 40km maastossa. Tuota kombinaatiota edeltävästikään ei mitään juoksematonta eloa ollut. Jalat olivat sen jälkeen kuin ensimmäisten maratonien jälkeen - täysin piestyt ja terveellä tavalla jumiset. Olin siis onnistunut siirtämään askelmerkkiäni taas kauemmas. Nykyään ei enää kovin helposta tule jalat kipeäksi lihaksiston osalta. Enemmin tahtoo kipeytyä jänteet, nivelet ja kalvot kiinnittyä lihoihin kuin saada lihaksisto puhtaasti kipeäksi. Tavallaan se on tavoite löytää keino saada lihaksisto terveellä tavalla hallittuun kaaos tilaan. Sen sijaan jatkuva kaaostilaan saattaminen ei sitten enää palvele kehitystä. Näinhän kävisi, jos olisin juossut puolimaratonin tulevana lauantaina.

                  6vrk starttiin on aikaa 47 päivää. Ei siis ihan mahdottomia. Tuntuu, että sinne on sopivasti matkaa. Oikein mukava mennä kohti viimeisiä viikkoja terveenä ja vammoitta. Muutoinkin edessä on "enää" aika normaalia perusharjoittelua. Ehkä erikoisempana harjoituksena I-SR2014 -reitin tallentaminen juosten, eli n.56km maastolenkki. Sen aion tehdä erittäin kevyesti. Varmaan sinne 9-10h väliin, laskeskelin. Muutoin pääasiassa kevyttä, maustettuina joillakin kohtuu mittaisilla vauhtipätkillä. Eli irroittelevaa ja herättelevää kevyen mausteeksi, jotta saadaan lihaksisto hereille ja täyteen toimintaan. Palaillaanpa asiaan! Ois paljonkin aiheita, mutta ei nyt vihti romaania kerralla kirjoittaa.

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.4.2014