tiistai 25. kesäkuuta 2013

POHDINTOJA ULTRIEN JÄLKEEN

                  Ajatukseni kuvana juuri nyt....
 
                  Taas on kertynyt mielen päälle paljon asiaa. Koin kaksi ultrasuoritusta 5päivän välein. Ensin juoksin 100km alle 10h ja siitä viiden päivän päästä 75km monenlaisissa maastoissa, hyvästä soratiestä aina kosteaan suohon. Juoksua tuli vajaan 6 päivän aikana tasan 196km. Tuli paljon vastauksia minulle tärkeään alueeseen, itsetuntemukseen. Varsinkin tänä vuonna jokunen on ääneen todennut/ihmetellyt arviointikykyäni lopputuleman suhteen. Esim. 10km testi 7 sekunnin päähän, puolimaraton 2 sekunnin päähän. 100km:lla hain julkisesti 10h alitusta ja sain ajan 9.55.16 jne. Joidenkin hyvien tuttujen kisa-ajatkin ovat osuneet pieneen marginaaliin. Osa hauskaa kevennys aineistoa, mutta syvällä omien suoritusten arvioinnissa on totuuden vankka siemen.

                   Arvioin usein harjoituksissakin harjoitusta etukäteen. Siis harjoittelen ja meditoin asioita etukäteen. Monia asioita voi kokeilla ja harjoitella harjoituksissa, kunhan tekee ne niin, ettei kokonaisuus kärsi. Esimerkiksi vajailla energioilla ei ole järkevää kovinkaan usien kokeilla, miltä tuntuu selvitä kotiin esim. 5km päästä, kun olet ihan tyhjä. Sen sijaan voit oppia tuntemaan, mitä vauhtia jaksat tietyillä tehoilla minkäkin matkan. Kaiken avain ja tärkein asia on rehellisyys itseä kohtaan. Täytyy oppia näkemään asiat realistisina. Täytyy oppia tunnistamaan tulevien kisojen oikeat polut ja haasteet.

                    Yksi ihminen lähestyi minua kysymyksellä tai aiheella: "Miten käsittelet etukäteen päässäsi mahdollisia heikkoja tilanteita?" Pitkähkö vastaukseni oli hänelle: 
               
                    -"Silloin, kun oppii tiedostamaan oman kunnon rajat ja mahdollisuudet, sekä tietämään esim. harjoituksissa kokemia tunne -ja väsymystiloja, voi tehdä kuhunkin kisaan oikeanlaiset tavoitteet ja käsittelytavat, joiden avulla voi valmistautua ylittämään kisassa mahdollisesti tuleviin heikkoihin hetkiin. On tehtävä etukäteen selväksi, mitkä asiat suorituksen aikana hyväksyy, mitkä on valmis ylittämään ja mihin on valmis nöyrtymään. Kaiken täytyy olla realistista.

                   Jos seurasit 100km kisaani. Näit minun julkaiseman etukäteistaulukon, joka tähtäsi 9.29.40-aikaan. Olin muistaakseni 50km kohdalla sitä 100-200m perässä. Siis 50km kohdalla. Se on kerskumatta melkoista itsetuntemusta, olemista rehellinen itselleen. Tuo arviointitaito/kyky tai mikä se nyt onkaan, ei tietysti tule sattumalta, vaan harrasttamalla arviointeja jo harjoituksissa, "silmä" omien rajojen arvioimiselle kehittyy. No... tipuin tuosta aikataulusta, kun minulle tuli pahoinvointi. Siihenkin olin etukäteen varautunut. Siksipä minulla oli osmosalia mukana sekoitettuna jo valmiina. Sekään ei tullut siis shokkina tai järkytyksenä vaan osana realistista valmistautumista.
                 Tiesin, että voisin erittäin hyvänä päivänä juosta 100km alle 9h30min, mutta pienillä notkahudksillakin alle 10h, eikä katastroofi olisi ollut huonompikaan tulos. Kaikessa täytyy olla syvällä sisällä realisti. Unohtamatta kunnianhimoa ja periksiantamattomuutta. Täytyy siis tiedostaa esim. jokaisen ultran esteet ja tunnistaa ne polut, joita kannattaa lähteä seuraamaan. Olen mielestäni kehittynyt siinä. Jos kerron tavoittelevani ensimmäisellä tunnilla esim. 11,0km saldoa ja juoksen 11,9km, on jossain jotain suuresti pielessä."

                 Samalla tavalla on hyväksi aistia omaa tilaa suhteessa meneillään olevaan harjoitteluun. Juoksin tuossa sunnuntaina 9km ennen iltavuoroa. Oli erittäin tasapaksua päkittämistä, suppeaa ja kankeaakin, joka tietysti ei ollut mikään yllätys kahden pitkän ultran jälkeen. Tein töissä ilta-aamuvuorokombinaatio. Lähes heti perään pyöräilin +50km hakiessani uudet pohjalliset juoksukenkiini, edellisten Footbalancien kestäessäni allani n.1700-1800km. Samana, eli eilis-iltana juoksin vielä rentoa fiilishölkkää 6km. Tunnelma edelleen nihkeä ja kankea. Tänään aamulla, ennen aamuvuoroa kävin vajaan 9km hölkkään tosi kevyttä. Tunne syvällä oli se, että nyt TÄMÄN BLOGIN ALOITUS kuvan mukaisesti pidän kaksi täyttä vapaata. Annan jalkojeni mennä tilaan, jossa se taas alkaa ottamaan vastaan tarjottua harjoitusta, edes kevyttä. Nyt hetken (sunnuntaista) kulkemani polku ei tuntunut oikealta, joten istun "kannon nokkaan kahdeksi päivää". Tämä on tapani reagoida, kun sen tarve on.

                 Elämä, kuten juokseminenkin, on jatkuvaa kasvamista. En esim. voi tietää, milloin olen valmis täyteen harjoitteluun, lykkimään esim. 120-150km viikkoja, jotka ovat mielessä, jopa 150-200km viikot. Juuri siksi juokseminen, kuten elämäkin, on antoisaa, kun se on jatkuvaa oppimista, joka niin haluaa. Toki voi ummistaa silmänsä ja antaa mennä, mutta se ei minun maailmassa ole tie, jota haluan kulkea.

                Jotkut kuuluvat huomanneen blogini yläpalkista minun seuraavan päätavoitteeni. Se on arvio 3kk ennen kisaa siitä kunnosta ja suorituskyvystä, johon luulen pääseväni, voidakseni yltää +222km tulokseen 24h kisassa. Painotan sanaa ARVIO. En voi 3kk aikaisemmin vielä tietää lopullista kuvaani omasta 24 tunnin suorituksesta, mutta voin piirtää itselleni tavoitteen, johon pyrin tämän ajan, jollei matkan varrella koettu sitä muuta kesken prosessin joksikin toiseksi. Voisin seuraavassa blogissa paneutua tuohon 20.syyskuuta kisattavaan Vierumäen kisan tavoitteen perustaan tarkemmin. Tuo tavoite tuli kahden päivän laskimen ja excel-taulukon näppäilyn jälkeen, se noin esitietona. Ja korostan, että se voi muuttua matkan saatossa kohti syksyn päätavoitetta.

                 Lopuksi vielä pieni sana varusteista. Ei enää jo puhutuista TSL:n säärystimistä, vaan Inovin keveistä kesäsäärystimistä,


 joita käytin 3.Onnin kierroksen 100km matkalla, josta n.60% oli sorateillä. Hain niillä sitä, ettei hiekkaa tai kiviä menisi kenkiin. Tulos oli 100%:nen, ei yhtään murustakaan ylimääräistä kenkiin. Aivan nappiin mennyt varuste valinta. Voin suositella.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.6.2013

10 kommenttia:

  1. En osaa kertoakaan, kuinka arvokasta on, että saan lukea sinun ja muiden kokeneiden ultraajien ajatuksia ja pohdintoja ultraamisesta. Kiitos taas tästäkin tekstistä!

    Mistä muuten olet hommannut nuo Inovin säärystimet?

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista pohdintaa! Vierumäen tavoitteesi on kova, mutta niin pitääkin olla. Itsellä on vielä laskelmat sen suhteen pahasti kesken, koska Bodominjärven ultraintervalli tulee vaikuttamaan paljon kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastauksia siis kuulostelemaan Bodomilta. Tsemppiä Bodomille!

      Poista
  3. Kyllähän se itsensä tunteminen on tärkeätä, siinä onkin sitä opettelemista ja se korostuu, mitä pidemmäksi matka tulee. Harjoittelussa pitää myös säilyttää maltti ja progressio. Kasvamista ja opettelua, sitähän se on. Sinä Cosmos näistä asioista jo pintasilauksen verran tiedätkin - perästä tullaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain on tarttunut opin isoon reppuun. Siellä on aina tilaa, jokaisella. Jos joskus luulee sen olevan täynnä, saattaa löytää itsensä ajan perästä ojasta, huomaten, kuinka vähän siellä sittenkin oli tavaraa.

      Ps. Mukava tuntea kuinka lihakset alkavat täyttyä energiasta ja hinku nousee. Uskon, että perjantaina olen taas kaikki antennit vastaanotto valmiina.

      Poista
  4. Harva "poika" se pyörällä käväsee hakeen kärkkäiseltä uuvet kengän pohojalliset töitten päälle :)

    Oli pakko kommentoija ku alako nii naurattaan..
    Ite kävin 45km veivaan ja poikki ollaan..

    Teppo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) ...entäs, kuinka moni käy kelaamassa 45km! Huikea lenkki. Taitaa olla Tepolla määrämättö menossa?

      Poista
  5. Mielenkiintoisiksi tämän postauksen pohdinnat tekee se että Onni kysyi minulta pari vuotta sitten juuri saman kysymyksen; "Mitä teet kun et enää jaksa - miten pääset heikon hetken yli ?"
    Ilokseni huomaan että hän on osannut vastata kysymykseen itselleen sopivalla tavalla - yleisvastausta ei ole.
    Perheellisen ja työssäkäyvän ultraajan 150 km harjoitusviikko on jo paljon - vaatimuksia asetetaan muillekin kuin juoksijalle.
    Valitettavasti vain harjoittelun myötä saa vastauksia kysymyksiin.
    Ultraajien vähäinen määrä kertoo että kaikki eivät ole jaksaneet tarpeeksi pitkälle saadakseen vastauksia - tai eivät ole viitsineet yrittää - tai eivät ole uskaltaneet...

    Niin, nyt pitäisi sitten harjoitella jos mielii sitä +200 km ja realismin kanssa - mielellään terveenä pysyen.

    Kävi miten kävi täältä tuetaan aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pasi osaa syventää ja tökkiä keskustelua sopiviin suuntiin. Pasi on ollut kaiken aikaa nöyrä kulkija, eikä ole unohtanut jatkuvan oppimisen merkitystä - ja jaksanut aina jakaa isosta repustaan myös meille nuoremmille. Paras osoitus hänen ominaisuuksista nähtiin Unkarin kisan hienona suorituksena.

      ...Useat vaimot (ja perheet) ottaisivat enemmin rinnalleen vaikka +150km juoksevan ultrajuoksijan kuin klassisen, sohvalla löhöävän, kaljottelevan ja ärähtelevän mörököllin. Näin uskoisin. Vaimomme ovat onnekkaita. ;) ...Tottakai, +150km asettaa monenlaisia vaatimuksia, monenlaisista näkökulmista katsoen, eikä vähiten perheen, jos totta puhutaan. Suurin tekijä on kalenteri. +150km on hyvä hakea mahdollisimman sopivaan kohtaan. Joillakin kalenteriviikoilla se voi olla jopa mahdotonta - ilman huonoa jälkimakua - siis kokonaisuutena.

      Harjoittelu on parasta oppia kysymyksien etsinnässä, mutta vähintään yhtä merkitsevää on oppia tulkitsemaan kuljetut lenkurat. On mahdollista juosta vaikka +1 000 000km oppimatta yhtään mitään. Oppiminen ei ole itseselvyys. Usein matkalla on vaihdettava suuntaakin, jos haluaa mennä eteenpäin. On oltava myös nälkäinen opin suhteen. Samalla on osattava ottaa tarpeeksi rennostikin. Pilke silmäkulmassa kantaa näissäkin hommissa.

      Harjoittelu jatkuu huomenna kahden päivän levon jälkeen, joka oli osana rytmitystä kahden pitkän ultrasuorituksen jälkeisessä palautumisessa uuteen kunnon nostovaiheeseen. Vastaanottimet tulee olla auki, jotta harjoittelu puree. Joskus on osattava löysätä, jotta olisit esim. kahden viikon päästä kauempana.

      Poista