On tulossa erilainen vuosi - kuten tietysti usein sitä niin ajattelee, Uudesta Vuodesta. Minulla kilpailukalenteri on tyhjä. Enkä tule asettamaan mitään kovinkaan tarkkoja tavoitteita alkaneelle vuodelle, sillä en voi tietää mihin sen kuluessa päätän keskittyä. Vuoden vaihtuminen ei ole siis minulle tällä kertaa mikään vedenjakaja. Soutuliikkeessä ei tapahdu mitään paljaalla silmällä erottuvaa vuoden vaihdetta edeltävään aikaan. Veneessä, jossa kuljen, on hyvä olla. Miksi siis tehdä asioita mutkaisemmiksi. Hyräilen tässä kyytillä, ja annan palaa.
Vuoden 2014 isoin tavoite on kehittyä. Ja, ei muuta - siinä se. No okei, olen aikonut juosta Iisalmesta-Nivalaan, n.133km suurinpiirtein. Sen teen sitten, kun siltä tuntuu. Kisoja ei ole siis kalenterissa. Eikä edes mitään varmaa mielessä. Koska en harrasta kilpaurheilua, en tarvitse nimeni perään toistaiseksi urheiluseuraakaan. Valinta sekin. Toki se voi muuttua, jos saan riittävän houkuttelevan tarjouksen. Kilpailut maksavat pääasiassa aivan liikaa. On vähän kisoja joihin haluan syytää vähiä rahojani. On kyse tietysti valinnoista. En halua olla itsekäs. Rahalle voi olla muutakin käyttöä kuin ojentaa euroja yhtenään kilpailujärjestäjille/kisareissuihin. En poissulje mahdollisuutta osallistua johonkin halpaan hölkkäkisaan. En kuitenkaan enää tähtää mihinkään kisaan. Menen, jos on hyvä vire ja sopiva sää. Mitä vapautta! Haluan "vain" keskittyä kehittymiseen ja harjoittelun tuomaan mielihyvään, kun kunto nousee.
Joku voi miettiä, että eikö sitä ruukata mitata oma kunto ulos - eikö tule tarvetta mitata kehitystä ulos jossain kisassa? Tulee! Mutta sitä ei tarvitse tehdä kilpailuissa. Yhtälailla voin verrytellä kotikaupungissa, käynnistää kellon ja antaa palaa esim. 10km. Kello kertoo, missä kunnossa olen. En tarvitse siihen muuta. Oletko koskaan miettinyt tarkemmin, mitä väliä sillä on, onko tulos sinun oma mittaama vai virallinen? Omia rajoja kuitenkin "vain" mitataan. Olen ajatellut jonain vuonna juosta 6päivää, ehkei välttämättä tänä vuonna, kuka tietää. En tarvitse siihenkään yleensä ymmärrettävää kilpailutilannetta. Minun ainoa kilpailuni on aina itseäni vastaan. Ei siihen tarvita virallisuutta. Sosiaallisuuden tarvekin täyttyy kyllä plus,plus ilman kisojakin. Haluaisin olla enemmänkin mm. juoksuystävieni kanssa tekemisissä, mutta aika on rajallista. Näin on hyvä. Kun tarpeeksi tykkää jostain - kuten esim. minä nyt tästä juoksuhommasta - ei siihen tarvita muuta kuin aikaa ja varusteet. Motivaatio tulee minulle juoksusta itsestään, ei kisoista tai tavoitteista. Näin voi käydä, jos pitää tarpeeksi siitä mitä tekee. Tietysti tähän tapaan suhtautua juoksemiseen täytyy olla tietynlainen ihminen. Ei kaikki motivoidu ilman kisoja ja tavoitteita. Ymmärrän heitäkin.
Kehittymisen suhteen olen kaavaillut joko 3 tai 4 viikon rytmitystä. Ensin mietin kolmea viikkoa, mutta olen alkanut kääntymään neljään. Viikot eivät välttämättä ole aina tasan 7 päivää. Ne voivat olla 6 tai 8 päivää. Rytmitykseni on seuraava (suluissa suhdetta kuvastavat esimerkkimäärät): 1)Perus (80-100km).. 2)Määrä+kova (100-120).. 3)Määrää (+120).. 4)Kevyt (40-80km). Luulen, että minulla on nyt perusviikko menossa, koska viime viikko oli kevyt. Eli olen aikeissa hypätä tuohon kelkkaan. Minulla ei ole mitään tarkkaa harjoittelutunti tai kilometrimäärä tavoitetta. En halua sitoa käsiäni. Tuskin niissä kovin valtavia muutoksia tulee kuitenkaan suuntiinsa.
Koitan malttaa Iisalmi-Nivala -juoksun kanssa vielä. Haluan jonkun aikaa harjoitella, jotta voin yrittää näyttää tulevani nopeasti kotikaupunkiin panimo(OLVI)kaupungista. Mikä sitten on nopeasti, en ole vielä päättänyt. Olisiko alle 18h jotain, itse huollettuna huoltoasemilta reppu selässä? Vai huoltomiehen kera alle 17h?
Minulla on ollut pienen ryhmän kanssa projekti nostaa ensi kesänä 40-vuotta täyttävä vaellusreitti uudelleen ylös maastosta täällä Nivalassa. Painakaa mieleen lyhenne I-SR2014, se voi kutsua sinua arvoisa lukija maastoultrajuoksuskabaan! Kenties syksyllä. Tuon projektin tiimoilta minulla tulee olemaan ystävieni kanssa hauskaa varmasti kosolti - ja on jo ollutkin, männä syksynä. Muistetaan kiittää jo koetustakin - kiitos!
Muutama sananen vielä vuodenvaihteesta. Se sisälsi "hieman" dramatiikkaa. Jouluaattonahan taitoin nilkkani. Sekään ei vielä ihan 100% ole. Harjoitella sillä pystyy, mutta arkahan se välillä on ja herkkä. Vuoden 2013 viimeisenä iltana olin lenkillä metsässä. Juoksin välillä myös pätkän metsäautotien pistolla. Meinasin lentää noin kolme kertaa. Juoksin ilman nastoja, koska luulin metsän olevan sulan. Ei se ollut, kaikistellen. Pitkään näytti, että selviän pystyssä muutamien kevätjuhlaliikkeiden siivittämänä. En kuitenkaan arvannut, että joutuisin vielä esittämään isomman tanssi-voimistelu-numeron. Lähdin lentoon kesken juoksun. Hieman ennen kuin olin tulossa poskelleen jäiseen maahan tajusin laittaa vasemman käden eteen/alle. Kasvot pelastui, käsi ei. Hetken katselin mustaa maailmaa. Sitten tähtiä. Mitä loistetta. Sen jälkeen en tiennyt mitä kädelleni oli tapahtunut. Se nousi vaivalloisesti maasta. Oliko se murtunut? Liike oli rajoitettua. Kello maassa!?! Eikö se ollut ranteessa. Kellosta oli lähtenyt ranne irti läskineen. Lisäksi kellotaulu oli haljennut. Jopas oli vuojen lopettajaiset, ja selvinpäin.
Selvisin lopulta fyysisesti vain säikähdyksellä. Käsikin tokeni päivässä. Osui ehkä vain johonkin hermoon tai jotain. Kuitenkin muistutus taas siitä, että mikään ei ole itsestään selvää. Tuli mieleeni Michael Schumacher. Voimia hänelle ja hänen läheisille! Olisi voinut käydä samalla tavalla. Olisin voinut lyödä pääni. Kuka minut olisi löytänyt? Pitkään siinä olisi ainakin mennyt - liian pitkään. Elämässä on paljon tuuriakin. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Jotenkin sen on tajunnutkin. Nautin jokaisesta päivästä. Täällä on niin mukavaa. Koitan tehdä taas kivoja asioita perheeni kanssa, yksin ja ystävieni. Nautitaan yhdessä vuodesta 2014!
Ps. Vuoden 2013 harjoittelunumerot löytyvät täältä. Jossain vaiheessa teen jonkun videoklipin muistoksi viime vuodesta. Sen enempää en kirjaimien kanssa ala sitä tässä läpi käymään. Kaikkihan on jo vähintään kertaalleen kirjoitettu. Ja ne ovat täällä blogissa luettavissa. Kisat on mainittu tuossa oikealla sivulla jne. Niiden perusteella voi hakea kisaraportit ko. ajankohdasta jne.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.1.2014
Huh, aikamoinen kaatuminen. Onneksi ei käynyt pahemmin. Sulla on hieno vuosi tulossa!
VastaaPoistaWanahhuus on jännittävää. Koskaan et tiedä mitä teet seuraavalla sekunnilla. :)
PoistaMites Kokkola toukokuussa? Sehän on melkein sun kotikenttä.
VastaaPoistaHitsi, hienoa kuulla äijjästä! Monesti hymyssä suin muistellut Vierumäen läpän heittoja. :) Kokkola toukokuussa? Varmasti upea kisa tuo. Markon kanssa pidetty yhteyttä, Fredistä tuli Nivalan satasella melkein veli ja Niemisen Samulikin on tuttu mies. Siellä olisi paljon aineksia. Kenties ajan pyörällä seuraamaan ja fanittamaan jätkiä... tietysti, jos joku urheiluseura kosii minut riveihinsä ja maksaa viulut niin silloinhan sitä taistellaan ko.seuran logo rinnassa. Mutta ei metsokaan saa pesää koppelolta ilman kevätjuhlaliikkeitä = hiljaista on ollut vielä. Yksi waisu kosinta yhteen urheiluseuraan tuli, mutta koppelo ei kääntänyt päätään.
PoistaKyllä se Onnille paras tiimi on tuo vasemmassa yläkulmassa oleva Team Vähäaho ja se on aina oleva se THE tiimi ja seura :) Ei kilpailemattomuudessa ole mitään moitittavaa, toinen saa rauhan sielulleen toisella tavalla kuin toinen. On vain löydettävä oma polku ja kenties Onninkin polulta vielä löytyy muutamia virallisiakin kilpailuja. Aika näyttää ja ajasta puheenollen, kun syksy saapuu.. Saattaa Nivalaan saapua myös yksi Perämeren asukki maastojuoksukilpailuun. Kuulostaa lupaavalta tuo I-SR2014!
VastaaPoistaKoskettavan hienosti kirjoitettu. Kiitos. Ja toivottavasti päästään kirmaamaan I-SR2014 reittiä sakilla velmuvirne kasvoilla. :)
PoistaKyllä Onni haluaa kisailla, mutta nyt pitäs löytää seura, joka maksaa kilpailukulut.
VastaaPoistaHaluaisin myös olla lottovoittaja ja nhl-joukkueen GM. Eli ymmärrän realiteetit. Olen yksimiljoonistakuntoilija = tuskin mikään seura maksaa kilpailukulujani. Eli vähintäänkin humoristinen ote tässä blogissa. Mutta totta se, että osanottomaksut ovat monesti kohtuuttomia. Se taas johtuu usein kalliista ajanottojärjestelmästä... Kyllä minua aidosti kiinnostaa liikkua myös illman numerolappua, mutta toki sitä voisi joskus erilaista tunnelmaa hakeakseen käydä jossain kisoissa. Tietysti ei kannata koskaan lakata haaveilemasta, viitaten kommenttini alkuun. ;)
PoistaSen verran minäkin oon metsissä turpeeseen tutustunut, että voin aidosti kuvitella tuon kevätjumppanäytöksen... jotta huh! Menikö sykemittarin kello säpäleiksi?
VastaaPoistaItse en tiedä vielä uskallanko suunnitella juuri mitään ohjelmaa tulevalle vuodelle, lukujärjestys näyttää niin tiukalta. Jos liikaa suunnittelee, niin sitten harmittaa hirmuisesti, kun hommat ei onnistu. Täytyy tällähetkellä ajatella, että koulunkäynnistä suoriudutaan ykkösenä :)
Sykemittarin näytön lasiin tuli poikittain yliasti menevä halkeama. Täytyis varmaan saada jotenkin garminin huoltoon lasi vaihdettavaksi, sillä nyt näyttö on altis kosteudelle, joka voi ennen pitkää johtaa kellon toimimattomuuteen. Näyttäis kuitenkin, ettei ainakaan vesihöyryä mene lasin alle.
PoistaToivottavasti pääset liikkumaan koulun ohella itseäsi tyydyttävän määrän. Liikunnalliset kiksit antavat usein yllättävää buustia myös muuhun elämään, kuten vaikka opiskeluun.
Tsemppi!