Jäin kuin laillansa satamaan katsomaan kaukana kulkevaa laivaa. Jäin tarkoituksella kauas niistä tuntemuksista, joita tulen kohtaamaan viimeistään kesäkuussa. Yritän olla menemättä liian lähelle laivaa ennen sitä. Silti minun on kaivettava muutama kerta raihnainen soutuvene kaislikosta ja irrottautua satamasta, mutta varovattava ulappaa.
Lihakset toimivat ja jaksoivat hyvin 54h/125km. Ei mitään heikkoa. Huomatessani ryppään helppouden, en malttanut olla menemättä ohjelmassa olleita lenkkejä hieman aiottua joutuummin. On oltava syy kulkea pitkästyttävän hitaasti malttaen. Nyt en saanut itselleni myytyä tuota teemaa. Hoksasin kesken projektin laatineeni itselleni liian helpon ryppään. Otin kuitenkin tämän koevedoksena. Ikään kuin jelenaisinbaajevan lämmittelyhyppynä. Aloituskorkeutta ei ole vielä säädetty telineille.
Olen kokenut lihaksissa monenlaisia rasitustasoja. Nyt jäin suhteellisen kauas esimerkiksi viime kesän monista harjoitus rupeamista. Keijo, muistan vieläkin sen kesäisen aamuyön ja 48km lenkin, kun lihakset olivat aivan loppu jo ennen tuota lenkkiä ja takana 2h yöunet - voi pojat... Koin silloin niin. Tuskin aavistankaan, miten loppu ne voivat olla kesäkuussa. Mututuntuma kuitenkin on. Ja ajattelen, ettei silloin auta muu kuin todeta olevansa riisuttu mies. Tulee varmasti tilanne, jolloin minulta on riisuttu fyysinen puoli alas. Sen jälkeen alkaa henkinen taistelu. Koitan nauttia siitä, niin hullunkuriselta kuin se tuntuukin. Yksi valmistautumiseni on miettiä henkisiä työkaluja 6vrk suoritukseen, koska ennakoin fyysisen puolen loppuvan kuitenkin ennen pitkää. Se ei tule yllätyksenä.
Jalkoja on siksi säästettävä. On miellyttävämpää ja helpompaa juosta jaloilla kuin päällä. Useimmat lienee samaa mieltä? Odotan mahdollisuutta kokeilla pidempää rypästä. Enemmän päiviä. Ehkä 5-6. Isompaa kasaa kilsoja. Ehkä 200-250km. Tarkoitus on todella löytää vene kaislikosta. On uskallettava tarttua airoihin ja lykkiä pirun kyytiä kohti merta. Perkele, sinne menen. Perkeleitäkin on monenlaisia. Se ei ole minulla uhmaa, se on huumoria, jolla saatan onnistua hyppäämään lumpeen lehdeltä toiselle ilman mulahdusta. Täh? Okei, kaksi lumpeenlehteä voi mennä... tai sitten ei. Kuka tietää, kuka enää muistaa - on tarkoitus vain viedä ajatus pois siitä mistä lähdimme. Muistatko vielä? Tarvii kusettaa vähän itseään. Jos siihen joskus tarvii perkeleen, niin olkoon niin.
Tänään päättyneessä pienessäkin ryppäässä tulin taas omalle muistitaululle. Olen vielä erittäin rajallinen kestävyyteni kanssa. Olen päässyt yllättävän pitkälle vaivaisen 14000km aikana. Osaan arvostaa kestävyys ominaisuuksiani, jotka olen onnistunut tähän mennessä kehittämään itselleni. Samalla tiedän kuitenkin, että matkaa ja kehitettävää on vielä todella paljon. En ole vielä juuri missään, kun puhutaan kovasta kestävyys tasosta. Minun kestävyydellä ei tehdä vielä tulosta 6vrk suorituksessa, mutta minun kestävyydelläni on mahdollisuus kokea tuo autuus. Selviytyminen on realistisempi kuin tulos. Jo 550km olisi minulle todella paljon. Huomatkaa, olisi. En voi tietää. En halua lähteä uhon tielle. Haluan kohdata 6 vrk ja kertoa sitten.
Lopuksi lainaus sunnuntaina Kalevassa olleesta jutusta tästä 6vrk tempauksesta ja sen eräästä kommentista: "Kuinka monta maaliin juostua maratonia on tällä juoksijalla takana ennen
kuin on kyllästynyt massatapahtumiin ja haastanut itsensä
ultrajuoksemiseen ja vielä pidempiinkin suorituksiin?"... Aika tyypillistä ajatella asia noin. Vastasinkin tuohon. Ehkä vastaukseni tulee kyseiseen kommenttikenttään aikanaan kokonaisuutena, jos lehti sen käsitellessään hyväksyy. En edes muista tarkalleen mitä vastasin. Toiset pitää massamaratoneja omina juttuinaan. Joka on pelkästään vain hyvä asia. Hyviä, kuljettavia polkuja on monia. Minä harjoittelin viime vuonna yli 500h, juoksin yli 4500km. Juoksin yhden maratonin maaliin. On selvää, että focukseni on jossain muualla kuin massamaratoneilla. Olen valinnut tieni, josta koen saavani enemmän sisältöä. Olen kokenut ruudut kuten maraton, 12h (halli piirinennätys, peräti vieläkin voimassa) ja 24h. 6vrk en ole vielä kokenut. Uskon, että siinä riittää haastetta useammaksikin kuin kerraksi. Ehkä.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.1.2014
On se vain hurjaa hommaa.. Itellä jäis kyllä tällaiset ryppäät ainakin toistaiseksi tekemättä. Hienoa tekemistä!
VastaaPoistaOho, satuinpas olemaan koneella, kun viestisi tuli. :) Kyllä se sinultakin menisi. Vaatii vain vähän orientoitumista ja keskittymistä. Sulla olisi jo tarpeeksi kuntoa esim. tuollaiseen ryppääseen, jonka juuri tein. Mutta toki tiedän, että sinulla on focus "hieman" eri matkoilla. :) On ollut ilo seurata sinun hienoa kehitystäsi.
PoistaNäillä keleillä tehtynä oli tämänkertainen rypäs kova suoritus, palautumiskyky hyvää tasoa. Kesän 6 vrk on täysin mahdollista selvittää, tosin mielestäni oot laittanu rankat tavoiteluvut niin matkan kuin liikkeelläolo ajankin kohdille.
VastaaPoistaSietokyky kehittyy pikku hiljaa. En ihmettele, että tavoite kuulostaa rankalta. Tavoitteessa riittää kieltämättä työsarkaa - molemmissa - liikkeelläolo ajassa ja matkassa. Nautin tästä haasteesta. Ja tosiaankin videon kertoma tavoite suurin: "Pysyä liikuntakykyisenä koko 6vrk". Viimeinen vrk kertoo sitten, miten olen onnistunut. Jos saan juoksuaskeleen aikaiseksi, on se hieno hetki. Huumorin pidän vahvasti mukana, niin kauan kuin se pysyy: https://www.youtube.com/watch?v=EZbGhhT01jY
PoistaKyllä tästä paistaa into vähintään yhtä paljon kuin minun höpötyksistäni :) Kalevan juttu oli hyvä, mutta kommenttiosion lannistaihmiset eivät yllättäneet. Aina niitä riittää.
VastaaPoistaKiitos, Pasi :) Aitoja kommentteja Kalevassakin. Oikeastaan harmittaa, että joitakin näytettiin sensuroitavan. Mitä aidompi kommentti, sen parempi. Kun tällaiseen lähtee, on osattava odottaa myös hyvin radikaaleja kommentteja. Jos ei niistä selviä, ei 6 vuorokaudestakaan. Oikeastaan minusta jotkut poistetut kommentit olivat jopa negatiivisuudessaan humoristisia. Tässä on mielestäni etu, että huumori ei lopu. :=)
Poista