perjantai 7. helmikuuta 2014

5km TESTIJUOKSU Vol.2

                     Tapanin päivänä oltiin viimeksi samalla baanalla. Viimeksi oli kutakuinkin sula tie. Nyt tamppaantunutta lunta. Lauhtunut ilma oli päivän mittaan liipannut lunta yhä tiiviimmin ja alusta oli vielä aamun koettuakin lipsuvampi. Valitsin rohkeasti perus kesäkisalenkkarit, Asics Gel HyperSpeed 5:t. Jo verryttelyssä huomasin, ettei niillä saa täyttä pitoa. Tänään olisi ollut ehdottomasti ainakin minulle nastalenkkari keli. Kisan huippujuoksija, Miika Tenhunen, tuumi verryttelyssä pidon olevan kohtuullisen. On kaverilla niin gasellimaisen kevyt ja komea askel, ettei se taida ehtiä sutata juuri millään alustalla.

                    Meitä oli kolme intoutunut kirmaamaan, kokeilemaan omaa päivän vauhtikestävyys virettä. Minä, Miika ja keväällä 15-vuotta täyttävä Raudaskosken Aake. Valmentajaguru Kari Tenhunen, Miikan nuorekas pappa, ideoi lähtöväleiksi 60sek. Flashback 30 years: Vaalean harmaa iso karva kintas olkapäälläni. Huonosti treenanneen 10-vuotiaan pojan syke nousee... viisi, neljä, kolme (aatamin omena heilahtaa vielä kerran), kaksi, yksi, mene. Karvakintas nousee olkapäältä. Pian verenmaku täyttää suun. Heti hanat auki. Lähtölaskenta soi päässä vieläkin - 30 vuoden jälkeen. Nostalgista. Hienoa tavata oman elämäni legondoja. Ojalan Jaana on kellonaisena ja puuhakkaana toimitsijana hymyillen paikalla jo ½ tuntia ennen starttia. Omistautunutta asennetta. Aaken äiti, minun kisakavereita lapsuudestani, on seuraamassa poikansa edesottamuksia. Äitin jännitystä. Aake on takuulla äidin poika = sisukas ja sopivan kovaluontoinen. Se huokuu rauhallisen ulosannin takaa. Vanhempi känttyrä tunnistaa luonteet. Juuri sopivat ainekset vaikka ja mihin.

                  Minut lasketaan ensin liikkeelle. Kohteliasta, sillä arvelen molempien ohittavan minut. Olen harjoitellut viimeisen reilun kuukauden lähes 100% vain  keveillä tai erittäin keveillä tehoilla. Jos en väärin muista niin kaiketi vain kaksi vauhtiharjoitusta reilun kuukauden aikana, nekin +2km vetoja. Juuri selätetty sitkeä lihasjumivaiva. Vanhat känttyrät ovat juuri tämän vuoksi raivostuttavia - vai mitä Miika ja Aake? Jatkuvaa selitystä ja tossu ei liiku! Joten lopetetaanpa tuo tähän.

                Kari pysyy taustalla. Karvakintas ei laskeudu olkapäälleni. Ojalan Jaana lähettää hennosti minut matkaan. Olen päättänyt nyt malttaa. 2,5km vastatuulta edessä. Ja kuulkaas - nyt maltoin. Anaerobinen kynnykseni on jotain 166-167 huitteilla. Läiskin ankeaa ravia noin 163-164 sykkeillä. Kenkä ei pidä. Askel lipsuu. Muutoinkin harjoituspainotuksista johtuen viime vuotista eleettömämpi askeleeni lähes kuolee vastatuuleen. Tuntuu kuin jäätyisin paikalleen. Eka kilsa vielä tuoreuttaan 4.10. Toinen kilsa menee sen alusta saakka tasaista 4.30-kyytiä. Juoksu tuntuu puskemiselta. Ihan naurattaa kuinka on surkeaa. Aake on lähtenyt minsan perään. Ehkä hän kohta huohottaa takana. Tiedän hänen haluavan varvata vanhan äijjän käppänän. Olen hänelle lippu joka täytyy saavuttaa. Miika lähti 2min perään. Yksi Suomen parhaita alle 18-vuotiaita 3000m juoksijoita. Hienoa juosta samassa testissä tulevan suuren juoksijan kanssa. Toinen kilsa täyttyy aikaan 4.30.

                Kääntöpaikka lähestyy. Kopse kuuluu takaa. En halua katsoa taakse. Ei tarvitsekaan, sillä pian sulavasti juokseva valkoihoinen kenenisabekele juoksee kauniisti ohitseni. Miika kääntää hieman ennen minua. Minä olen kääntöpaikalla ajassa 10.54. Yllättäen Aake ei ole ainakaan paljoa saanut kiinni. Arvioin, että ollaan tasoissa tai sitten Aake on saanut 5-10sekuntia kiinni. Tiedän pystyväni kiristämään. Miika katoaa silti pian horisonttiin. Kolmas kilsa täyttyy ajassa 4.23. Myötätuulen alku näkyy heti.

               Neljännelle kilsalle koitan nostaa vähän lantiota. Se ei tule aivan niin luonnollisesti kuin pitäisi. Perkele, alan oleen nylkky! Pudottelen hieman varoen vielä. Juuri selätetty jumivamma hieman kummittelee. Tossu lipsuu hieman jokaisella askeleella. Se syö voimia, rentoutta. Ehkei lantio nouse siksikään. Vanha mies jaksaa selittää. Neljäs kilsa 4.15. Häpeällisen heikkoa edelleen. Kuitenkin kiihtyvää. Aake ei saa kiinni, jotenkin nyt jo tiedän. Taakse en katso. Miika ei enää näy. Tuntuu hyvältä hänen puolestaan. Harmittaa, kun en muistanut onnitella häntä uudesta halliennätyksestä. Meneeköhän tätä kautta perille? Onnittelut! Alle 9.05 3000m hallissa.

              Viimeinen kilsa. Tästä tulee aika paska aika, mutta pääasia oli nyt pysyä ehjänä ja saada vähän reippaampi lenkki alle. Se tavoite täyttyy. Viimeiselle kilsalle nostan vähän ravia viimeiselle 400m:lle. Viimeinen niisto jää toiseen kertaan. Kelaan tyynesti maalivaatteen alle. Viimeinen kilsa 4.06. Loppuaika 21.30. Toinen puolikas tuli 16sekuntia nopeammin kuin ensimmäinen. Viimeksi 5km meni aikaan 21.01. Joten surkeaahan tämä oli. Mutta se otetaan mikä annetaan.

             TULOKSET

 7.2.2014, Cosmoksen 5km testijuoksu:


1. Miika Tenhunen         17.17
2. Onni Vähäaho            21.30
3. Aake Raudaskoski     22.10

Kiitos toimitsijalle, katsojille ja kannustajille, sekä tietysti kanssa testaajille!!! 


            Lopuksi hauska sananlasku, jonka kuulin eilen. Tai sen alku oli tuttu, mutta loppua en ollut ennen kuullut... "Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri juuston saa".


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 7.2.2014           

2 kommenttia:

  1. Talvikeli on talvikeli, joten ei huolta. Vaan onpas tällä Tenhusella komeeta ravia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miika on lahjakas, ihan valtakunnallisestikin mitattuna, kuten kaupunkimme hiihtäjä Lauri Gummeruskin. On ilo päästä silloin tällöin katsomaan läheltä noiden superlahjakkuuksien tekemistä. Ovat lisäksi molemmat erittäin tukevasti maanpinnalla, mutta samalla erittäin nälkäisen oloisia. Energia tuntuu suuntautuvan oikein. Kypsyyskin on ominaisuus. Huipulla täytyy olla kypsä jo nuorena, mikäli aikoo todella pärjätä.

      Poista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.