TUNTEMUKSIA JA AJATUKSIA

                    Päätin viime syksynä vaihtaa polkua. Olin siihen asti harjoitellut tähdätäkseni mm. maratoneille, 100km juoksuun, 12h juoksuun tai 24h juoksuun. Tuokin polku oli mielenkiintoinen, ja hyväkin polku. mm.Halli piirinennätys 12h juoksusta. Silti koin tässä vaiheessa, ettei tuo polku anna minulle niin paljon kuin voisin juoksusta saada. Niinpä rohkeana ja uteliaana miehenä päätin kokeilla ryteikön toisella sivulla olevaa, hyvin erilaista polkua. Unohdin kisat, aloin "vain" lähtökohtaisesti nauttimaan juoksemisesta ja harjoittelemisesta.

                    Tavoitteiden tekeminen on kaikkein helpointa. Usein istut - tai jopa makaat - mukavasti kodin lämmössä. Leijut ajatuksissasi pilveltä toiselle leikkiessäsi tavoitevaihtoehdoilla. Tietysti useimmat tekevät tavoitteet tarkasti suunnitellen, ja vieläpä ne suht´koht realistisiksi. Sen jälkeen alkaakin sitten karu kontrasti - harjoittelu ja eläminen kohti tavoitetta. Eikö vain? Haaveet ja todellisuus eivät aina kohtaa. Moni saattaa polullaaan katsoa katuvan koirankatseen lailla olkansa yli taaksensa. Jotkut jatkavat. Tavoite motivoi. Jotkut jatkavat, vaikkei motivoi. Toiset pysähtyvät pienen puron viereen, miettien miten pääsee asettamastaan tavoitteesta ulos... jne. Miltä minusta tuntuu nyt, kun astuin selkeästi erilaiselle polulle?

                   Lopetin siis aktiivisen kilpailemisen. Olen "vain" kuntoileva juoksija, edustaen "vain" Nivalaa, en mitään urheiluseuraa. Ja olen nauttinut tästä kaikesta enemmän kuin koskaan - juoksemisesta sen alkukantaisessa muodossa - ilman sen erikoisempaa tavoitetta. Peura olisi kiva juosta kiinni. Olen kuitenkin tyytynyt nautaan tai sikaan, senkin valmispakkauksena ostaen.
             
                 Harjoittelu maistuu jos mahdollista vieläkin hienommalta. Nälkä on kasvanut. Siihen ei tarvita kilpailuja. Halu tulee sisältä, palo. Tavoitteita on toki ilman virallisia kilpailuja. Suurin niistä on tulla paremmaksi juoksijaksi. Selkeä ja yksinkertainen tavoite. Ei kannata tehdä asioista liian mutkaisia. Tuloksellisia tavoitteita ovat lähinnä juosta kesäkuussa mahdollisimman pitkästi 6vrk aikana. Sitä ennen keväällä on tarkoitus juosta mahdollisimman nopeasti väli Iisalmi-Nivala (n.133km). Kaikki tämä tuntuu kevyeltä ajatukselta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olen tasapainoisempi harjoittelija ja juoksija kuin koskaan aikaisemmin. Joskus kannattaa vaihtaa polkua.

                   Olen 6vrk projektin tiimoilta harjoitellut lähestyäkseni sitä omalla tavallani. Se on vienyt minulta vauhtikestävyyttä alas. Olen harjoitellut paljon peruskestävyyttä (Pk) ja erittäin vähän vauhtikestävyyttä (Vk). 6vrk juoksussa tarvitaan paljon Pk-kykyä, muttei ollenkaan Vk-kykyä. Vk-harjoituksia olen pitänyt mukana muutamista muista syistä johtuen. Yksi niistä on, etten halua kadottaa Vk-aluettani täysin. Lisäksi nautin Vk-harjoittelusta. Siedän mielestäni lisäksi aika hyvin korkeilla tehoilla juoksua jne. Silti vaellan mielluummin kuin nuuskamuikkunen konsanaan.

                   Polku ja tavoitteet tuli valittua oikein. Harjoittelu on tuntunut kaiken aikaa mukavalta. Tiedän joidenkin ihmettelevän, että miten sitä voi harjoitella ilman kilpailutavoitteita. Minulle riittää, kun näen kehittyväni juoksijana. Juoksen koska haluan pystyä juoksemaan paremmin. Ja koen sitä koko ajan. Minun sisälläni on liekki joka lepattaa. En juuri säädä sitä, annan vain mennä. Juoksen juoksemisen ilosta... Joskus rykäsen 5km, 10km, järven ympäri, Iisalmesta - Nivalaan tai juoksen 6vrk. Se on antoisaa. En kaipaa muuta. En ole sulkenut kisa-ajatuksia, mutta ne eivät enää johdata minua. Minulla ei ole tarvetta mitata kuntoani ulos kisoissa. Olen elänyt se pää edellä, ja kohtuullisin tuloksin (mm.piirinennätys 12h), joten se ei ole enää välttämättömyys.

                  Tuosta piirinennätyksestä tuli mieleeni, että luovutin tässä taannoin kaksi paria vanhoja juoksukenkiäni. Molemmat meni velipojilleni, ilman edestä. Olin juossut ne mielestäni jo pois käytöstä kohdallani. Ehkä pojat voivat ottaa kuitenkin niillä alkuaskeleita. Tuossa alla olevilla sinisillä Asics Sky Speedeillä olen juossut tuon halli piirinennätyksen (116,099km/12h). Joitakin muita hyviä kisoja myös. Kuvan toisilla kengillä, Nike Air Pegasus +28:lla olen juossut mm. Nivalan ympäri (100km) aikaan 9.55.16. Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.

                   Tunteikas luovutus. Täytyi oikein ottaa kuva.

                   Takaisin harjoitteluun. Se on siis sujunut hyvin. Seuraava paalu on tullut useimmiten kohdalle helposti edellisen jälkeen. Olen lisäksi paljon ehjemmässä kunnossa kuin esimerkiksi Joulukuun lopussa. Kevyen juoksun määrä on lisääntynyt. Lihakset ovat ovat palautuneet siten entistä nopeammin käytettäväksi uudelleen. Toki olen juossut jonkun verran vauhtilenkkejäkin, joten olisin voinut juosta enemmänkin. Olen halunut pitää vauhdin mukana (ehkä n.5% harjoittelukilsoista). Harjoittelua on silti tullut ihan tarpeeksi. Haluan pysyä nyt ehjänä. Pk1:stä on jauhettu ylivoimaisesti eniten, yli 80%. Väliin aina Pk2:sta. Garminin tilastojen mukaan olen juossut tänä vuonna (2014) 724km. Keskisyke 128. Keskivauhti 9,8km/h. Osa lenkeistä on kulkenut maastossakin. Osa kovaakin tiellä.

                  Tämän viikon sunnutaina aloitan "Shotshin ryppään". Juoksen 220km/5vrk. En siis aio, vaan juoksen, jos pysyn terveenä. Lopetan sunnuntaina kolmannen yövuoron. Samalla lopetan 14vrk jakson, jossa olen ollut vain kaksi päivää vapaalla töistä. Sinä aikana juoksukilsoja noin 175km. Eli pyrin tulemaan, lähestymään rypästä keskellä normaalia harjoittelua. En siis kevennä kohti rypästä. Harjoittelen normaalisti ja sen perään tuo rypäs, 220km/5vrk. Aloitan siis sunnuntaina iltapäivällä. Juoksen viimeisen lenkin perjantaina iltapäivällä, viisi vuorokautta myöhemmin.

                  Tulen kirjoittamaan ryppäästä täällä blogissa. Yritän jotain kommenttia laittaa ryppään aikana. Tuntemuksia. Dataa tietenkin. Minua on kehoitettu tarvittaessa keventämään rypästä. Voin siihen sanoa, etten tule keventämään. Ehken kovennakaan kuitenkaan. Tämäkin on yksi tapa kokea. Tämä on vain yksi hieman erikoinen harjoitus. Itsetutkiskelua samalla. Uskon "Shotsin ryppään" menevän kuitenkin ilman äärimmäisiä ponnistuksia. Se on tavoite. Tulen varmasti vähän uppoutumaan ryppääseen, mutta en käy ihan perimmäisiin kamareihin. Selkokielellä: Jätän varaa  niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lopetan siis ryppään perjantaina iltapäivällä. Aion käydä sunnuntaina juoksemassa 6km. Seuraava viikko on kuitenkin sitten erittäin kevyt. Ehkä vain 30-40km.

                 Pieni ote eiliseltä ja tältä päivältä. Eilen aamulla hieman ennen viittä laskeuduin pihalle. Juoksin 11km erittäin keveillä tehoilla. Jalat oli raskaat. Parin tunnin tauko ja uudet eväät naamariin. Sitten juoksemaan 22km lenkkiä. Liian pian syönnin jälkeen. Vatsa oli täysi, pistikin välillä. Appeet kävi välillä suussa. Juoksukaan ei ollut edelleenkään oikein hyväntuntuista. 9km kohdilla täytyi käydä ottamassa syväkyykky metsässä kuusen oksasta toisella kädellä rodeomaisesti kiinni pitäen. 14km kohdalla olin aivan tyhjä. Lysähdin perusraviin. Oli tarkoitus tehdä vauhdikkaampi setti. Ei onnistunut. 8km kotiin. Pitkä matka, kun katkeaa lenkille. Edellisestä kerrasta olikin aikaa... Tänään koko päivä koulutuksessa. Autolla ajoa 2x100km. Illalla kevyttä ja HELPPOA lopsottelua 12km @5:34... keskisyke 131. Rentouttavaa. Joskus tarvitsee palautuakseen tuollaisen lenkin. Joskus sitä tekee 8km lenkin 6:30 vauhdeilla raskailla jaloilla ja hädin tuskin palautuu. Useimmiten kyllä. Ei ole yhtä keinoa palautua. Usein sen tuntee, kun juoksee ensin pari kilsaa - tietää mikä on hyvä jaloille, mikä on hyvä kropalle... Nyt se sanoo, että nukkumaan. Eiköstä vaan kelpaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.2.2014