VALUN SIVUUN

                      Päivät ovat olleet melkoisen hektisiä. Yksi tekijä on ollut riemastuttavat tapahtumat ympärilläni. Pasi tekee HUIKEAA suoritusta parhaillaan. Jay Leno shokeerasi koko Nivalan juoksemalla ja kävelemällä 130km 123m vuorokaudessa. Uusi Nivalan ennätys. Onneksi olkoon! Monet mieltävät Jannen kävelijäksi. Voin paljastaa, että Janne oli juossutkin monta tovia tuon vuorokauden aikana.

                    Olen kuin luonto. Arvostan luontoa. Elän osin kuin luonto. Kuulin lähes kahden vuoden tauon jälkeen ultrajuoksutuloksista kadonneesta naisultraajasta. Tutustuin häneen 2.Onnin kierroksella Karvoskylällä. Oli hienoa kuulla, että hän oli uskaltanut irrottaa otteensa myös henkisesti ultrajuoksusta fyysisen vamman vuoksi. Se ei ole aina niin yksinkertaista. Nyt hän taas mielii kokeilla, miltä tuntuisi kenties ujuttaa jalkaterät lenkkareiden sisään. Harva uskaltaa elää niin kuin sisältä ohjataan. Hieno minitarina aidosta elämästä.

                    Olen kuin puu, joka on seurannut kosken kuohuntaa (Pasi, Janne, Marko, Juha.J, Mika, Asta, Tuomas, Heikki jne. lista on pitkä) pitkin näitä viikkoja. Olen samalla kerännyt läheltäni kaiken ravinnon (kilometrit) itseeni. Nyt on jo aika löysätä ja päästää hiljalleen lehdet vapaaksi. Samalla haluan aloittaa asteittaisen rauhoittumisen tullakseni tilaan, josta haluan aloittaa 6vrk juoksun. Tämä tarkoittaa sitä, että en välttämättä ole lähiviikkoinan kovinkaan aktiivinen osallistumaan esim. seuraamieni blogien kommentointiin. On aika voimaantua - levätä.

                   Minulla on ajoittain "vähän" hajamielinen pää, joten on aiheellista muistaa kiittää enemmin kuin myöhemmin. Eli kiitos teille (lähinnä Pasi ja Pirjo), jotka olette syventäneet ajatuksiani tulevan 6vrk juoksun energiahuollosta. Nuo dialogit ovat olleet rikkaita sisällöltään ja auttaneet jäsentämään tuota tärkeää osa-aluetta. Olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että variaatioita täytyy olla paljon. Energia on ja ei tähtitiedettä. Suunnittelussa ja tuotteiden valinnoilla on iso merkitys. Kuitenkin itse suorituksessa kaikki muuttuu hyvin simppeliksi. Sitä laitetaan nenä alapuolelta sisään mitä menee kulloinkin. Siihen kohtaan loppuu siis kaikki hienous. Realistinen suunnitelmakehys auttaa tässäkin alueella. Luotan myös oman ammattini kautta tulleeseen tietoon ja kokemukseen, juoksemisen ohella.

                   Tänään minulla oli kunnia toimia kunniakierroksen veturina. Minun lisäkseni tehtävään oli valittu huippujuoksija Miika Tenhunen ja kirkkoherra Sanna Jukkola. Kiertäjiä oli kaikkiaan 51, mikäli kuulutuksen lukuun on luottaminen - ja miksei olisi, olihan mikin takana Nivalan kiistaton kuuluttajalegenda, Kari Tenhunen. Henkilökohtaisesti oli hieno nähdä aivoverenkiertohäiriön vuoksi eri asteisesti vammautuneiden tuttavien hieno ponnistus tapahtumassa. Jotenkin jäi olo, että olisi pitänyt enempi heitä puhuttaa. Tunsin heistä ainakin neljä, ja tiedän heidän kaikkien olevan erityisen vahvoja ihmisiä. He ovat säilyttäneet positiivisuuden ja näkevät valoa elämässä. Väitän jopa että enemmän kuin monet "terveet".

                   Juoksu oli tänään yli 7km helppoa, kunnes ilmeisesti kuumuuteen tottumattomuudesta johtuen alkoi pistämään 2-3 kierroksen ajaksi. Muki mehua välillä ja olo tasaantui siksi hyvin että jaksoin täyden tunnin kiertää tartania. Enempi rentouteen keskittyen, mutta lopussa pistoksen jälkeen kangistuenkin kiersin 33,5kierrosta, eli 13,4km. Kaikkineen ohituskiemuroineen päivineen gps-kelloon kertyi 14,17km, eli keskivauhdiksi mukavat @4:14. Kyllä tuo saa kelvata näin lihavalle juoksijalle. Minun täytyisi oppia jossain kohtaa, että puntari ei ole pankkitili. Viikko viikolta näen numeron isonevan. Katsotaan jossain vaiheeessa. Nyt tuo ei tunnu niin kiireelliseltä asialta. En edes osaa sanoa, milloin minun pitäisi juosta seuraavan kerran omaa kovaa. Syksyllä? Ensi vuonna?

                 Olen aikataulussa. Olen vähintään niin hyvässä tilassa kuin uskalsin odottaa. Näen 6vrk haasteen erittäin haastavana. Se vaatii ja repii minut varmasti osiin. Olen koittanut valmistautua tulevaan parhaalla mahdollisella tavalla. Silti odotan, että minua kohtaa aivan uudet vedet. Minun on osattava meloa läpi jokaisen kaislikon ja uskottava siihen että juoksen aina vaan seuraavanakin hetkenä, tuntina, päivänä.

                Olen huvikseen juoksija. Minulla ei ole siis numerolappua 6vrk juoksussa, mutta silti tulen kokemuksen lisäksi juoksemaan myös maksimaallisen määrän kilometrejä. 550km olen asettanut päämääräkseni. Se on äärimmäisen paljon. Vuodesta 2006 lähtien suomalaisista vain 9 on ylittänyt 500km rajan: Pekka Aalto, Seppo Leinonen, Aku Kopakkala, Petri Perttilä, Maria Tähkävuori, Miikka Bäckström, Pasi Koskinen, Sakari Haka ja Jari Soikkeli. Heistä 600km rajan ovat rikkoneet vain viisi ensin mainittua. 700km vain Pekka Aalto (812km) ja Seppo Leinonen (712km).

                Vaikka 6vrk on pitkä aika, täyttyy se lähes 100% juoksulle elämisestä. Toivon ymmärtämystä niiltä, jotka koittavat minua tavoitella esimerkiksi puhelimitse. On hirveän vähän tilanteita, joissa ehdin käyttää energiaani puhelimessa puhumiseen. Minulle voi soittaa, mutta mielellään kun on asiaa ja lyhyesti. Päivärytmikehykseni näkyy 6vrk info sivuiltani. Lähden aina kotoani lenkeille. Lenkeille voi hypätä mukaan mistä kohtaa minut sattuu bongaamaan. On mukavakin, jos on jollakin lenkillä kanssajuoksijoita. Vauhtini on kaiken aikaa aika hidas ja hidastuu varmasti päivien kuluessa, joten vauhteja ei varmaankaan kannata pelätä. :)

              ... En osaa sanoa milloin kirjoitan seuraavaksi. En kirjoita mitään väkisin. Palaan taas, kun tulee halu tulla ulos kirjainjonoilla.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.5.2014