Lähdettiin Keijon kanssa matkaan klo.7 haminoissa Nivalasta. Pasi ei tiennyt tästä. Pasi oli siinä luulossa, että tulisimme noin klo.11 maissa Ouluun. Pasi oli täyttänyt neljä päivää aikaisemmin 50-vuotta.
Jätimme Keijon auton sovitusti puoli 9:ltä Ala-Temmekseen. Meidät Ouluun vei noilta sijoilta ystävällisellä eleellä Saarenpään Hannu, vaikka oli virunut edellisenä iltana kuumeessa Terwa-maratonin jäljiltä. Hieno ele kerrassaan. Juoksuväki on auttamisherkkää.
Hieman ennen kello 9:ää kyyhötimme hiljaa Hannun autossa matalana. Matkaa Pasin ja Kirsin vielä verhoutuneeseen asunto-autoon oli noin 40 metriä. Kirsi liikehti pian asunto-auton luona. Laitoin Pasille pokkana viestin, että olemme lähdössä Nivalasta ja että sataako Oulussa ja mikä meininki? Oulussa satoi melkein kaatamalla vettä. Kolme pikkupoikaa kihitti autossa. Aikamme odotettua turhaan vastausta, lähdimme hiipimään asunto-autoa kohden. Äääh, samantien Kirsi näki meidät, mutta oli onneksi juonessa heti mukana.
Pasi olikin talon sisällä. Pienen tovin päästä Pasi soitti. Hieman varovaisesti puhelin, että olimme juuri lähteneen ajamaan ja olimme nyt vedenheitto tauolla. Todellisuudessa kyyhötimme valmiina yllättämään. Homma meni läpi ja Pasi luuli meidän olevan oikeasti vielä Nivalassa. Kohta Pasi sitten tallusteli kohti asunto-autoaan, jolloin kajautimme "Paljon onnea vaan" -sävelellä biisin: "Tule juoksemaan vaan, tule juoksemaan vaan, tule juokseemaan Pasi, tule juoksemaan vaan". Pääsimme vielä Leenalle ja Veijolle kahville - ja kohtahan sitä pienen kahvittelun jälkeen mentiin.
Olipas se hieno päivä. Ja jopa minä yllätyin kuinka vetreässä kunnossa Pasi oli 13 juoksupäivän jälkeen. On se rautainen kaveri. Enkä voi kyllin toistaa sitä ominaisuutta joka Pasilla on huippuunsa viritetty: Taito säätää päivän kuorma niin että homma jatkuu suhteellisen vaivatta päivästä toiseen. Siis suhteellisen vaivatta, ei siis vaivatta. Ei kukaan voi mennä tuosta vain kahta viikkoa niin ettei tuntuis missään, ei edes Pasi. On kuitenkin valtaisa taito hallita kokonaisuus ja olla noin tuoreen oloinen kahden viikon jälkeen. Vaikuttavaa.
Pasi meni noin 5km erissä. Huolto-autoa ajava Pasin puoliso, Kirsi, ajoi auton aina noin 5km päähän, josta oli mahdollisuus Pasin ottaa joko pientä huoltoa tai isompaa - tarpeen mukaan. Yksi kerta taisi mennä vain peukkua näyttämällä. Erittäin vakaata ja etenevää tyyliä. Matka taittui nätisti. Välillä Pasi kertoi vaihtelevansa välillä rymiä, pienesti, jotta monotomisuus rikkoontuisi, eikä paikat jumiutuisi niin herkästi. Pasi on aina innokas luennoimaan, ja hyväkin vielä.Menkää nyt ihmiset juoksemaan Pasin kanssa. Se on mahtava kokemus! Olimme Keijon kanssa aidon innoissamme palatessamme kotimatkalle. Päivä oli antanut enemmän kuin odotimme. Olimme Pasin matkassa 32,5km, eli 1/50 osan. Arvostus urakkaa kohtaan nousi taas lisää. On se äärimmäinen ponnistus ja vaatii niin paljon.
Tässä pieni videontekele päivästä. Kiitos Pasi, Kirsi, Keijo, Hannu, Leena ja Veijo!
Kiitos itsellenne. T. pasi ja kirsi
VastaaPoista