HUOMIOITA JA POHDINTOJA

                     Mikäli et lue blogiani päivittäin niin kerron teille, että kirjoitin myös EILEN ja viime TIISTAINA.

                       Avaan tv:n. Lähes 300 kuoli Itä-Ukrainassa. Äärimmäistä. Brutaalia. Harvoin jaksan huolestua maailmanpolittisesta tilanteesta, mutta nyt todella näyttää haasteelliselta. On vähän, mitä voi millään ymmärtää sodasta. Miksi täytyy tuhota niin paljon vain päätymällä lopulta kuitenkin neuvottelupöytään? Voimannäyttöä? On erittäin harmillista, että vieläkin pitää näyttää mahtiaan. Maailma alkaa olla pelottava paikka. Joku voi olla toistakin mieltä, ja heille se suotakoon. Yksilöllistä.

                       Hetken mietin, miten tuon kappaleen jälkeen jatkaisin. Asiaa on vielä, paljon. Jotenkin on löydettävä tie ulos tuosta pahasta kappaleesta, joka löi blogiini lukkoon.

                       Salamointi, ukkonen, ajoi meidät lopulta pois PowerParkista. Onneksi kello oli jo yli 16:sta, eikä paljoakaan jäänyt peliaikaa käytettäväksi. Varsin tyytyväisinä lähdimme kotimatkalle. Kaikki olivat olleet aika vähillä syönneillä. Itse olin nauttinut vain aamupalan ja juonut sitten vettä ja kahvia. Nälkä oli jo melkoinen, joka ei tietysti ole uutinen kohdallani. Siispä Härmän S-marketissa olevan Pizzabuffan kautta kotia päin. Päästyämme ko. liikkeen pihalle, oli paikka pimeä. Ukonilma oli tehnyt kepposet ja sähöt olivat menneet. Pulju oli kiinni, toistaiseksi. Emme jääneet odottamaan sähköjen mahdollista paluuta vaan nälkäinen pesue jatkoi matkaa.

                       Saavuimme paikalliseen pizzeriaan. Nyt saatiin kokea todellakin jotain uutta. Hienot loossit, mutta lähes kaikki muu hyvä loppuikin sitten siihen. Salaatti-allasta ei näkynyt missään. Mausteet ja ottimet oli yhdessä pöydässä. Joku otti käteensä ketsuppipullon, me Oreganoa ja Tabascoa. Sitä ennen tilasimme... Naapuripöytään asettui tavanomainen perhe. Rauhallisen oloinen äiti, reilusti mahakas isä, noin 10-vuotias tyttö ja muutaman kuukauden ikäinen vauva, jonka sukupuolesta en ollut varma. Äiti hoitaa pientä, isä katselee ulos, ei ole kovin aktiivisen oloinen. Yhtä kaikki, vauva istuu syöttötuolissa ja teeveestä soi tämä kappale. Sitä ennen Sodomia, ainakin niin tulkitsin, mutten ollut varma. On kontrastia. Ja samaa rataa oli muutkin kappaleet. Tykkään ko. musiikista, mutta nyt se ei tuntunut hyvältä. Ihmeekseni vauvaperhettä tilanne ei häiritse.

                       Tilaamamme pizzat saapuvat odotetussa ajassa. Ilmeisesti perheyrityksen mies oli se, joka otti tilauksemme vastaan ja ilmeisesti hänen vaimonsa nyt tuo annoksia meille. Tuliko teille? Kinkku, jauheliha, aurajuusto? Vaimo kysyy: -"tilasin neljä täytettä, myös salamin". Nainen vastaa: -"Jaa, en tiedä... asiaa toistellaan pari kertaa, kunnes nainen sanoo: -"Voihan siinä pian ollakin... salamia". Vaimo: -"ehkä tuossa sitten on"... Ja osoittaa pientä nokaretta, josta ei voi olla varma, onko se kinkkua vai salamia. Ruoka on kuitenkin hyvää. Simppeli paikka. Kerrassaan.

                      Jos et ole enää aivan nuori, oletko huomannut, kuinka tunnet itsesi vuodesta toiseen samanlaiseksi. Tuntuu kuin olisit aina se sama nuori nainen/mies. Olen tullut siihen päätelmään, että olemme aina pohjimmiltamme samalla tavalla ajattelevia, vain ulkokuori muuttuu ja valmiudet tehdä asioita. Tietysti ajatukset jalostuu elämänkokemuksen myötä, mutta se vanha-nuori-minä säilyy aina vaan. Samalla olen hoksannut miksei jotkut ymmärrä nuorien juttuja. "-Ne nuoret". -"Kunhan tulevat tähän ikään" jne. Niin tulevat, ja ajattelevat samalla tavalla kuin mekin aikanamme. He ovat syntyneet vain eri aikakaudelle kuin me. Sitä ei moni osaa suhteuttaa tai pahimmassa tapauksessa edes täysin hyväksyä. Nuoret ovat syntyneet paljon kehittyneempään maailmaan. Heillä on paljon enempi monenlaisia valmiuksia kuin meillä. Mitä nopeammin hoksaamme, sitä paremmin voimme viisastua myös itse -  nuorista. Itse olen ainakin viisastunut paljon kuuntelemalla nuorempiani. Olkaa rohkeita.

                      Toisella puolella, sukupolvi eteenpäin, näkyy jo osittainen syrjäytyminen yhteiskunnasta, kun mm. kahden sukupolven takana oleva teknologia "hautaa" heidät ulkopuolisiksi tästä maailmasta (puhumattakaan kahdesta sukupolvesta eteenpäin), jossa vielä meidän sukupolvi jotenkuten pysyy mukana - halutessaan. Maailma on muuttunut poikkeuksellisen paljon parin sukupolven aikana. "Viisaus on vanhoissa ihmisissä" ei päde enää. Siellä on toki kaunis ja arvokas, jopa nostalginen elämä, mutta ei enää sellaista annettavaa kuin oli ennen tätä suurta muutosta maailmassa.

                       Sitten täytyy taas lyödä hetki tyhjää, voidaksemme jatkaa. Tässä postauksessa on hyvin sekalaista asiaa ja asioita on ajoittain hankala kirjoittaa samaan blogiin. Samalla tekee mieli kirjoittaa nämä kaikki. Pysykää mukana. 

                       Aukaisin joitain päiviä sitten päivälehden nettisivun. Siellä kerrottiin UUTENA uutisena Matti Nykäsen polttareista. Voihan muistini olla toki jo heikentynyt, mutta muistelen lukeneeni tuon joskus ennenkin. Onnea Matille! Jokainen tekee parhaansa. Joskus Matilla on ajoitus ollut todella hanskassa. Toivottavasti olisi jo taas sen aika.

                      Pystyään samaan nimettömän iltapäivälehden otsikoissa. Ne ovat hauskoja, jos on herännyt oikealla jalalla sängystään. Veikkauksen kerrotaan markkinoineen kahta veikkauspeliään seuraavalla tavalla: "Laitetaanko Vakio vai Pannaanko Naapuria?" Luulisi siveellisen kansan pysyvän enimmäkseen vakiossa?

                     Justin Gatlin on hyvä juoksemaan nopeasti. Sen lisäksi hän on kärsinyt kaksi doping-pannaa. Hän kärysi eka kerran vuonna 2001, vain 19-vuotiaana. Toisen kerran vuonna 2006. Hän voitti 100m maailmanmestaruuden vuonna 2005 Helsingissä, kuten monet muistaa, ajalla 9.88. Hän oli tuolloin 23-vuotias. Pikajuoksija aika lailla parhaimmillaan. 7-vuotta myöhemmin hän on palannut taas pitkältä rangaistukseltaan ja mykistää maailman voittaessaan pronssia Lontoon Olympiakisoissa 100m juoksussa huikealla ajalla 9.79. Tuolloin Gatlin oli 30-vuotias. Melkoinen temppu! Kerran kärynyt 23-vuotias maailmanmestari Gatlin oli 0,09 sekuntia hitaampi kuin kahdesti kärynyt ja neljän vuoden kilpailukiellon kärsinyt 30-vuotias veteraani-Gatlin. Edelleen huikeaa. Eikä tämä tarina pääty vielä tähän. Vuonna 2002 Gatlin juoksi 20-vuotiaana, kerran kärynneenä, upean 200m ennätyksensä, 19,86. Kovaa valuttaa. Pari päivää sitten jo 32-vuotiaaksi ennättänyt "kaiken kokenut" veteraani sprintteri MYKISTI maailman tikkaamalla 200m:llä huikean UUDEN ennätyksensä 19,68. Ja mitä vielä, VASTATUULEEN!!! Onnittelut! Supermies!

                     Sitten jotain hauskaa?... "Lapset, nyt pittää alakkaa nukkuun"... Niin, helpommin sanottu kuin tehty? ..."Lapset, nyt sitten nätisti, kun tulee ihmisiä".... ööö, mitä me olemme? Lajike-ihminen lähestyy, käytöksen pitää muuttua varautuneemmaksi? ..."Oli pakko keskeyttää suoritus ku sitä, ku tätä, ku tuota, ku näitä, ku jotenkinsevaan"... kukkuuko-se? ...Viittaus... Vieläkö viitataan? Mitä enempi viittasit koulussa, sitä paremman numeron sait. Liekkö toimii enää? Selfie tai Belfie. Kummin vaan. Siis kuva itsestä tai kuva omasta ahterista. Noissakin on kkk ja kk:t, eli kauden kotimainen kärki ja kauden kärki. Maailma on kovaa myös tuolta kantilta. Maailma menee eteenpäin, on vain vaikea pysyä välillä perässä. Ehkei ihan kaikessa tarvikaan.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.7.2014