Liekkö sattumaa vai onko kirjoituksiani alettu lukea enemmän? Olen nimittäin törmännyt viime viikkoina poikkeuksellisen isoon määrään ihmisiä, jotka ovat tulleet juttelemaan minulle blogistani. Se on ollut innostavaa ja jopa mairittelevaa. Erityisen iloinen olen, että ihmiset tulevat kertomaan, kommentoivat tai laittavat e-mailia.
...Juttelen vanhan lesken kanssa. Kyselen voinnista. Hän taas ottaa pian esille juoksuni. -"Kyllä minä oon seurannut - juokset usein meiän ohi". Alan välittömästi kelaamaan lesken nimeä, sukua ja koitan navigoida mielessäni, missä leski mahtaa asua. Lopulta joudun vähän kierrellen kyselemään, missä päin leski asuu. -"Yhtenä aamunakin, kovin aikaisin, ohtalampun valo meni tiellä. Olin yksin - ukkoni kun kuoli jo vuosia sitten - talossani, mutta sanoin ääneen: tuo ei voi olla kukaan muu kuin Onni"... Näitä on kuulkaa hauska kuulla. Samalla sitä havahtuu omiin tekemisiin. Niin, tosiaan olen monesti ollut lähes tulkoon aamu viiden korvilla hönkimässä pitkin Nivalan teitä, tosin vallattoman usein on kaverinani ollut hyvä ystäväni, Jani.
Olen ainakin koittanut jossakin kohtaa sopertaa, etten harrasta juoksua kovin tavoitteellisesti. Tajusin mm. tänään, etten taida pystyä perustelemaan sitä enää mitenkään. Luin jostain keskusteluketjusta, kuinka joku tosissaan juoksua harrastava oli juossut vuodessa 1400km. Se kaiketi taitaa olla aika hyvä määrä normi kuntoilijalle? Kyllä, siinä on kysymysmerkki, sillä en ole itse ihan varma niin silloin pitää kysyä. Itselläni alkuvuoden aikana on kertynyt nyt kilsoja rapiat 900... siis tammikuun 1.päivästä maaliskuun 8.päivään mennessä.
Minulla on vaivannut noin 8-9 päivää jalkapohjat. Koitin purkaa jo tulehduslääkekuurin, kunnes ties monenenko kerran huomasin, ettei alle 5pv kuureista ole mihinkään. Suutarilla ei ole kenkiä, vai miten se meni? Tämä viikko meni siis katellessa ja jollakin tapaa siis "häneksi". Silti havahduin juosseeni kuitenkin tällekin viikkoa yli 74km. Tänään kävin vähän tunnustelemassa ja juoksin 15,4km@5:22/km kevyesti. Mietin ulkoportailla lenkin jälkeen pohkeita kevyesti venyttäessäni, että voisin ajatella täysin erilailla tämän päivän lenkistä jos olisin tavallinen kuntoilija. Nyt karu totuus tuosta minun tämän päivän lenkistä oli se, ettei siitä nyt ole yhtään mihinkään. Ylläpitoa, hädin tuskin. 59 päivän päästä alkaa setti, jossa pitää pystyä juoksemaan 6vrk aikana yli 600km. Näin ajattelin ja puhelin siis itselleni.
Hieman myöhemmin luin hyvän ystäväni ja lajitoverini blogia, jossa hän kertoo juosseensa viimeisen neljän viikon aikana noin 400km, mutta ei siitä oikein ole mihinkään. 100km/vko on 5200km/vuosi. Minä, kuten ystävänikin, on toitottanut, että tulokset eivät ole tärkeimpiä. Ei ne olekaan, mutta en usko että voisimme aukottomasti uskotella kellekään kuulijalle/lukijalle, ettemme ole tavoitteellisia. Ehkä me vähän olemme, vaikkei tulokset ole kaikki kaikessa. Pointti tässä on se, että edetessään harrastuksessa tarpeeksi kauas normi harrastajien lukemista, tuntuu ajoittain, että laji jota itse harrastaa on jonkinlainen uusi ilmaisu muoto lajille, jota muut harrastavat...
Ai niin, melkein unohdin. Tavanomaisin kysymys ihmisiltä on: -Miten sinun jalat kestää ja miten sinä jaksat aina vaan juosta niin paljon? Noiden kysymyksien jälkeen tulee lähes poikkeuksetta luova tauko. Yhtä lailla on toteutus. Ei se tule itsestään. Se vaatii paljon omistautumista ja tunnollisuutta - keskittymistä. Myös luovaa taukoa - lenkkien välissä. Joskus lenkkien välissä on tunti, joskus kaksi päivää. Jotta ei totuus kuitenkaan unohtuis; juoksu tuo hyvänolon tunnetta, jota ei voi rahassa mitata. Mielihyvää
Kirjoitit hyvin tuosta influenssan ja flunssan erosta. Se on juuri niin. Minulla oli pari viikkoa sitten flunssa. Nuhaa ja yskää ei lihassärkyä. Mutta sitten siihen iski vähän yli 37 asteen kuumeen. Sehän paransi tavallisenkin flunssan nopeasti!
VastaaPoistaLuinkin tuon sinun kirjoituksen - kuten kaikki muutkin kirjoituksesi. Niistä huokuu huomiot pitkältä aikajanalta. :)
Poista