lauantai 19. heinäkuuta 2014

SELKÄRANGASTA

                     Tulee maailman tähtien liikkeet joilla he karistavat helponnäköisesti vastujansa kintereiltään. Olen aina ihaillut poikkeustaitoa. Lemieux, Crosby, Giannini ja vaikkapa nyt Neymar Jr. Peliväline seuraa maestroa ja vastustajilla menee pää sekaisin. Siinä on vain SITÄ JOTAIN.

                      En muista tarkkaan, olenko maininnut blogissani siitä kuinka juoksen (harjoittelua?) nykyään miltä milloinkin tuntuu. Eli en viisaasti vaan tunteella. Kirjoitinkin yhdelle hyvistä ystävistäni taannoin e-mailia näin: "Samalla tulin vakuuttuneemmaksi, miksi olen juossut kohta vuoden lähes niin kuin on kulloinkin tuntunut, vaikka olen tiennyt, ettei se olisi välttämättä järkevää. Vastaus on: Juoksen nauttiakseni, en saavuttaakseni, koska saavutan enempi nauttimalla juoksusta sellaisenaan kuin se minut haluaa kohdata päivittäin."

                    Selkärangasta. Tosin minun liikkeeni ei saa kavereiden korvista vettä pois tai päätä sekaisin... Tai no... Kun puhe on selkärangasta, yhdistetään tähän myös selkärangallisuus, eli vastuu, rehellisyys... En ole - enkä etenkään esitä toimivani aina järkevästi - holy cow, eli minullakin on joskus paheeni.  Tällä kertaa (toki aniharvoin) lähti mopo käsistä huvipuistossa. Pääsin fiiliksissä euforian harjalle ja hairahduin seisomaan huvilaitevaunussa hetken aikaa tuulettaen, kun vaunu oli lähestymässä 14m vesiputousta. Siitä minulle annettiin suora punainen kortti ja kielto laitteeseen. Oikea tuomio. Ei enempää tuosta. Shit happens.

                 Tähän päivään. I-SR2014 takalenkin vaellus Lahnajärven tieltä... On aamu. Päätä vähän juilii. Hoh-hoij-jaa. Edellisenä iltana on palattu PowerParkista. Kova reissu. Paljon kävelyä, paljon pään sekoittavia laitteita. Ei ole minun laji, sekään... Reppu tarkistetaan vielä. Kaikki mukana. Suolapähkinöitä n.250g, 8kpl minikanelipuusteja ja 7geeliä. Omatekoista urheilujuomaa reppuun 3L ja 7dl vielä pulloon. 1L vettä vielä mukaan pyörämatkoille, siirtymiin. 18,7km suuntiinsa, pyörällä.

                  Vihdoin pyörän selässä. Aikataulussa, niukasti. Fiilis nousee. Metsäautoteillä mieli rentoutuu. Voisi olla kivempi ajella joskus pidempäänkin. Pian Jussin auto näkyy. Muita ei tule. Osin tämä on tiedossa. +24 mittarissa ja lämpötila nousussa. Lähdemme liikkeelle. Meitä seuraa heti paljon paarmoja yms. kutsumattomia. Ukkonen jyrähtää samalla, kun laitamme rannetietokoneet käyntiin. Jussi vaikuttaa erittäin hyvänkuntoiselta. Tekeminen näyttää helpolta, puhe on rauhallista. Viimeksikin Jussi veti helposti 8h metsälenkin. Kaverista ei tarvi siis huolia. Kovia on nämä minun kaverit.

                   Pian on 2,3km metsätie-osuus takana ja kaarramme metsäpolulle, joka välillä on, ja välillä ei. Takalenkillä on paljon lähes koskematonta maastoa. Oranssit merkit puissa ohjaavat, ei läheskään aina polku. Ei ole menty vielä puoltakaan tuntia, kun sattuu todella outo juttu. Olkapää lonksahtaa sijoiltaan, mutta vääntyy takaisin lähes samantien. Näkökenttä sumenee hetkeksi, tipun polvilleni - näen mustaa hetken aikaa. Outoa. Kohta taas jatkuu. Käsi tuntuu vielä oudolta hetken, mutta kohta unohtuu. Kaikki tapahtui vain tehdessäni tavanomaista korjausliikettä epätasaisella polulla. Herkässä on.

                   Tunti ja 6,9km takana. Suo ylitetty. Maasto vaikeutuu silti. Joku on kysynyt, mikä siellä perälenkillä maksaa. Hankala selittää yksioikoisesti, mutta sanotaan nyt "koskemattomuus". 90min takana ja kramppaa jo eka kerran. Outoa. Olen juonut hyvin. Outoa. Palautuminen ei tule hetkessä... 2h takana ja 12,8km. Haastavampaa tiedossa. Tämä tiedoitus joudutaan toistamaan aina 4h/24km asti.

                    16km kohdalla hyppään mättään yli ja nilkka muljahtaa. Ensimmäinen tunne/ajatus: Nyt se nilkka (sama kuin 6d) meni uudestaan. Kuin ihmeenkaupalla se alkaa kuitenkin ottaa taas alle hetken odottaessamme. Vielä se vihlaisee loppureissusta muutaman kerran, mutta kuitenkin. Selvittäessäni nilkkaongelman, huomaan yhden asian: Jussi tulee kuin tyhjää vain. Intoudun kehumaan, enkä syyttä. Tehdää Jussin kanssa paljon sykevertailuja ja testejä lenkillä. Aluksi minulla on 5 pykälää matalammat sykkeet. Minun maksimi on 177, Jussin 192. 2h jälkeen minun sykkeet on 5 pykälää Jussia korkeammat. Hoksaamme myöhemmin, ettei ainakaan koko ero tule palautumattomuudestani vaan helteestä, joka ei sovi minulle ja elimistö reagoi vastaan.

                    Jussi pärjää vähemmillä juomilla yleensä. Minä tarvin hieman normaalia enemmän juomaa. Yksilöllistä. Nyt on kuumimmillaan +26. Tarvin todella paljon juomaa. Sitä menee koko yhdistelmä reenissä 4,7L. Enempikin olisi mennyt, varsinkin lopussa... Takaisin sykkeisiin... Huomaamme lähes koskemattomalla osalla reittiä, että syke on etumiehenä jopa 15-20pykälää korkeampi kuin juostessa toisen perässä. On hankala juosta, kun ei näe mihin laitat jalan. Kasvustoa on. Lopussa keli viilenee. Sykeskaala muuttuu. Jussilla alkaa olla 10 pykälää korkeammat sykkeet kuin minulla. Viileä sopii paremmin ja tietysti pohjaa on allekirjoittaneella ehkä hieman enempi, joten 5h jälkeinen muutos voinee selittyä osin silläkin. Jussi on kuitenkin mielestäni aivan huikeassa tikissä hakeakseen 4h alitusta maralla. Menee alle 3.40:n, mutta ei kerrota sitä Jussille. :)

                     Takaisin vajaan 4h kohdalle. 22km takana. Kengän nauha irtoaa. Menen korkeaan polviasentoon ja solmin kengän. Sitten kramppaa ja kovasti, menen selälleen. Jussi auttaa kramppia ja kohta ylös. Jalka kramppaa vielä 2-3 kertaa ennen kuin matka jatkuu. Jalat on nyt todella kovilla. Outoa, hieman. Suolaakin on jopa perusjuomissa. Magnesiumia olen syönyt paljon. Taas liu´utaan sanaan palautumattomuus.

                       Saavutaan Iso-Juurikalle. 5km samaa järveä, itäsivusta ohittaen. Että on kaunista. Haluan yöpyä vielä tuon järven laavulla. Varmaankin tänä syksynä. Tämä reitti kutsuu todella minua. Juurikan lyhyellä kallio-osuudella innostumme vähän myös kuvaamaan.
                     Tämä oli ainoa kerta. Muuten olimme prosessissa. Jussi tulee edelleen helponnäköisesti. Kertoo polveen vähän ottavan. Sen lisäksi Jussin ainoa huoli oli paarmat yms. Aika vähän huolia minun pitkään listaan verraten.

                      Samaan aikaan Töllin Anne oli kiertämässä samaa lenkkiä kävelten. Hän veti 10h ryhmää, minä 6h:n. 8h ryhmäläiset perui tulonsa. Annen ryhmään ei tullut ketään. Minun ryhmään Jussi. Prioriteettini oli saada polkua takalenkille. Ei oikein mennyt nyt putkeen siltä osin. Aina nämä ei onnistu, ei edes joka kerta... Anne oli muuten kiertänyt reitin kävelten vähän yli 8h:ssa. Kova on hälläkin kunto. 

                     Ukkonen jyrähtää taas. Puhelin taskuun. Sähköä on ilmassa ilmankin. Alkaa satamaan, mutta aika maltillisesti. Viimeiset 2h sataa. Ilma viilenee hieman. Metsäkin kastuu litimäräksi, mutta se ei haittaa. Kaipaamme viilennystä. Ainakin minä. Sievin kestodieselistä en tiedä?

                     Juurikka järveltä on 7km matkaa Lahnajärventielle, jossa pyörä odottaa. Menee yli 6h, totean. Ei se mitään. Olipahan vaan taas joku jänis mitä seurata, garminista. Askel kevenee viimeisillä kilsoilla. Keli on viilennyt ja ajoittain on polkuakin... ajoittain. Oishan tässä reitissä askarretta. Pikku hiljaa. Liikkuminen reitillä edistää myös paljon. Menkee liikkumaan. Sinne mahtuu!

                    Lopulta olemme juoksulenkin tehneet: 6h18min/36,1km. Kiitos, Jussi! Ja hyvää valmistautumista 4 viikon päässä olevaan maratoniin! Muista kevennellä tästä hyvin.

                   Hyppään pyörän selkään. Olen sullonut kaikki tavarani isoon reppuun. Jossain repun sisällä kuuluu viesti ääni. Aprikoin, olisiko se vaimo. Vaimo oli vähän huolissaan ukkosen ja helteen vuoksi. Kerran soitin (paljon) paremmalle puoliskolle reitiltä. Ehkä hän voi nyt odottaa. Alle tunti ja olen kotona.

                  Lukijoille: Mielessä on paljon hyvää kirjoitettavaa - tai ainakin mielestäni. Palaan aiheeseen tässä taas.

Ps. Unohtui mainita, että lenkillä meni lopulta 3,7L omatekoista urheilujuomaa ja 1L vettä. Lisäksi n.200g suolapähkinöitä, 8 minikorvapuustia, 5 geeliä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.7.2014       

3 kommenttia:

  1. Siinä on kaverit joilla on kyky suorittaa "mahoton tehtävä" eli alittaa 10h koko reitillä.
    Tämä luuseri grillas mieluummin makkaraa järven rannalla.

    VastaaPoista
  2. Kyllä siinä on kova raja. Jos pitää kaikki juomat ja eväät raahata startista maaliin (tietysti ne vailenee välillä), on tehtävä kova. Toki tiedän muutaman kaverin, jotka voivat rikkoa 9h rajan, mutta 8h rajaan tarvittaisiin jo Pro-tason tinttaus... Oma veikkaus, että Gebre vetäis vähän alle 8h:n. Lintu ja Sale-el-hassan alle 9h. Hietapuolen Bekele 9h kanttiin, ehkä vähä yli, samoin jäsen Lasse. Jussi, minä ja Jonte-Konde sinne 10h rajaa hätyytellen. jne.

    VastaaPoista
  3. Jos ei varsinainen maastojuoksukisa onnistu niin voitais pistää pystyyn I-SR2014 koko reitin tinttaus kisat. Lähtöaika klo.7 ja klo.11 välille. Lähtöajat OLETETUN tason mukaan. Muutama fiktionaalinen osallistuja esimerkkinä: klo.7.00 Pumppi, klo.7.30 Leno, klo.8.Jonte-Konde, klo.8.10 Kolme Kivestä, klo.8.15 Jussi, klo.8.30 Cosmos, klo.9.10 Lasse, klo.9.15 Hietapuolen Bekele, klo.9.30 Sale-el-Hassan, klo.9.45 Lintu, klo.10. Munkkitossu, klo.10.30 Bebre-Bolt... jne. Tämä nopeana haamuasetelmana. Millon vedetään!!??

    VastaaPoista