TJ16 UNKARI - KUNTO ESIIN

                        Aloitin tänään päättyneen 9 perättäisen juoksupäivän putken reilu viikko sitten sunnuntaina. Juoksin ja kävelin yli 20km silloin. Tuolloin ajattelin illalla tehneeni virheen, palatessani liian nopeasti normaaliin harjoitteluun sairastelun jälkeen. Olin ilmeisesti väärässä, vaikka merkit olivat silloin varsin selvät, sillä sain aikaiseksi muutoin erittäin tasapainoisen juoksuputken. Sain tehtyä jokaisen harjoituksen juuri niin kuin olin suunnitellut.

                      Katsoessani harjoituspäiväkirjaa nyt noiden 9 päivän osalta taaksepäin, ihmettelen miten sen tein. Peilaten tuon putken ensimmäisen illan tuntemuksiin. Ne ovat tietysti vain juoksijan itsensä sisällä, enkä niitä voi täysin kuvata, mutta tämä antaa voimia nousta tulevista kuopista myös reilun kahden viikon kuluttua. Silloin voimia todella tarvitaan.

                      Tänään olin 9:nen juoksupäivän aamuisella noin 10km lenkilläni taas väsynyt lihaksista, kuten olin ollut putken alussakin, mutta nyt eri tavalla - terveesti. Varmasti voisin jatkaa ja palautuakin (ehkä) tästä hyvällä lykyllä seuraamalla vain viimeistelyohjelmaani. Ohjelmassa on rytmiä ja kevennystä kyllä tulossa. Silti tunnen kulmakarvojen kurtistuvan ohjelman ääressä. Kaipaan lepoa. Tunnen sisälläni, että olen paremmassa kunnossa kuin miltä mitä viimeisten viikkojen juoksulenkit ovat tuntuneet. Suorituskykyä olen tarkoituksella pitänyt piilossa, sillä en ole halunut sen tulevan esiin liian aikaisin. Levossahan kunnon kehitys loppuu, mutta suorituskyky nousee kohisten.

                       Otan harkiten muutaman kerran vuodessa tuplavapaan harjoittelusta. Yksi syy sellaiseen on ladata henkisesti ja fyysisesti akut. Se on alku suorituskyvyn nostolle, kun pesään on syydetty koko talvi puita (harjoittelua). Nyt sytytetään poijjat tulet! Suorituskyky tulee sieltä ulos kuin lämpö autiotupaan, hiljalleen. Eli homma ei ole valmis kahdessa päivässä. Parhaiten se tulee harjoittelemalla kahden vapaapäivän jälkeen monipuolisesti eri tehoilla ja määrällisesti noin 80% annoksella normaalista. Näin olen omalla kohdallani hyväksi todennut.

                       Jalat on nyt jumissa. Olen kuin hieman pinnalta kostunut leppä, jonka sisällä on kuiva puuta roihuta. Lepopäivinä unohdan juoksun, toki lihaksia venytellen ja hyvin juoden jne. On mukavaakin hetki ajatella jotain muuta. Huomenna menen hyvän ystäväni kanssa suolle katsomaan kurkien soidinmenoja, ehkä jo tänään tytönkin kanssa. Muutoinkin tämä kevät on huikeaa aikaa. Luonnossa tapahtuu joka päivä valtavasti muutoksia. Linnutkin laulaa yhä moniäänisempänä kuorona ylväästi. Muutoinkin kevät on harmoniassa. Kaikki on niin tuttua juuri nyt: Lämpöä +5/+10 astetta, keväistä tuulta, purojen solinaa. Toukokuussa sitten alkaa hiljalleen vihertää. Leskenlehdet...

                        Nauttikaa keväästä!!!

      Kuva on I-SR2014 vaellusreitin kohdasta n.4,8km, vinnurvaojan ylitys 14.4.2015


Jälkikirjoitus 1.

Onni Vähäaho, Nivalassa 20.4.2015