Olen itse nyt helposti lapsuuden perspektiivin mukaisesti aikuinen. Vanhuuteen on luultavasti vielä matkaa. Illuusio valmiista ihmisestä on rapistunut. Myönnän hieman odotelleeni sitä varsinkin 20-25 vuoden iässä, kunnes se heijastus paljastui täysin joulupukki-sumutuksen kaltaiseksi pettymykseksi. Aikuisuutta ei ole olemassakaan - sitä on vain saanut olla onnekas saadessaan kokea kaikenlaista. Onkohan vanhuuttakaan? Ehkä meistä tulee vain uudestaan lapsia. Jostain syystä uskon jälkimmäiseen enemmän.
Olen myös huomannut elon tiellä, että olemme kaikki tosiaankin VAIN ihmisiä. En ole tavannut vielä yhtään ihmistä, joka olisi kaikki tietävä, kaiken kokenut tai murtumaton. Jokainen ihminen joutuu joskus kokemaan voimattomuuden. Olen ollut muutaman kerran kuuntelijana, kun ajatuksissani vahva ihminen kuulostaa voimattomalta. Tietysti on suunnaton ilo saada auttaa vahvaa ihmistä hänen heikkona hetkenään, mutta samalla se on aina merkki meidän ihmisten rajallisuudesta. Olemme VAIN ihmisiä - lopulta melko heikkoja, mutta onnistuneilla elämänvalinnoilla ja jäsentämisellä voimme saada sisäisen rauhan, joka kantaa monen kannon yli. Kuitenkin kaatuessamme se vasta punnitaan, sisäinen rauha, jolloin se tulee ulos valmiutena pyytää apua. Ollaan rohkeita, jos apua tarvitsemme, sillä se on meidän jokaisen ihmisen vahvuus - pyytää apua - toisin kuin joskus ajatellaan.
Lyhyessä ajassa rakkaaksi noussella I-SR2014-polulla tuo on konkreettista kesäkelillä. Oikeastaan polkua ei voi juosta läpi kaatumatta. Katsellassaan nöyränä vatsallaan muurahaista kiipeämässä heinänvartta pitkin tuntee sitä hetkellistä pienuutta. Tuolla polulla on aina kaaduttuaan nöyryttävä välillä tutkimaan maaperää nokka kiinni maaassa - kuten elämässä yleensäkkin
Nämä asiat mitä kirjoitan, tulevat pintaan pitkien suoritusten lähestyessä. Niissä tarvitaan sisäisen rauhan voimaa, jos jossakin. 30 päivän kuluttua alkavassa 6vrk juoksukilpailussa edustan Suomea mm. Jannen ja Pasin kanssa (+7 muun suomalaisen). Siellä voi tietenkin pyytää apua myös kaverilta, mutta siellä täytyy ennen kaikkea löytää voimia sisältään - tasapainoa. Otaksun, harva manaa neljännen vuorokauden puolivälissä - yön lähestyessä - kuntoaan, sen sijaan vaivat, kivut ja tuskat ovat heitetty pääsi sisään, jossa ne arvioidaan, miten suuria ne ovat. Ja niin raadollista kuin se onkin, ne ovat juuri niin suuria kuin ovat voimasi. Henkiset voimat. Tasapaino. Mielenrauha... Näihin on hyvä panostaa. Ulkoilua unohtamatta.
TASAPAINOSSA...
...ihminen jaksaa olla leikkisä. Jos asiat eivät ole kaikilta osin reilassa, voi pieni leikkisyys auttaa silloinkin - puhdistaa ja keventää. Eli leikkisyys on hyvästä aina. Tässä pari viikon aikana bongattua videota.
MICHAEL BOLTON
ANNELI AUER - SYYTÖN
SEKÄ OMAA HEITTÄYTYMISTÄ
Onni Vähäaho, Nivalassa 6.4.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.