TJ21 UNKARI... Bordin? Hullu? Nero?

                            Ystäväni Pasi on kulkenut kyllin pitkään ja ollut ystävänäni pian neljä vuotta. Hän alkaa tuntea minut. Kiihkeä ultrajuoksija itsekin, vaikka vähättelee ajoittain kilpailullisuuttaan. Pasi usein aistii mitä Nivalassa on meneillään, vaikka välimatkaa on lähes 400km. Niin nytkin...

                            "Kun sinulle sanoo, että älä tee jotain lenkkiä niin teet sen kahdesti" Perään: "Olet kuin Gelindo Bordin, jäärä, joka kulkee omia teitään".

                             Olen ystävät ja lukijat epätasapainossa juoksuni kanssa, kuten Pasikin aisti. Henkisesti koen olevani tasapainossa, joka on tärkeämpää. Kunnon merkitys hälvenee, kun 6 vuorokauden startti lähenee. Silti, vielä voi haluta tasapainoon (Bordin? Hullu? Nero?).

                             Kun juoksee jo tämänkin verran, vähän yli 20 000km, alkaa tunnistaa omat jalkansa. En voi sanoa vielä tuntevani niitä, mutta alan tunnistaa. Tunnistan, että teen edelleen oikeita, joskin kovia ratkaisuja lenkkejeni suhteen. En usko viimeisen kolmen viikon suffelin syöntiin ja odotteluun. Toisaalta en halua juosta Unkarin kisalta vielä mitään poiskaan. Siellähän sitä sitten ehtii ja saa - juosta.

                            Tämän vuoden viikot 1-11 menivät hyvin ja viikko 12 oli aivan infernaalinen. Juoksin tuolloin liki 124km ja se ei oikeasti tuntunut missään. Kaiken aikaa oli tunne, kunpa saisi juosta ja paljon. Ideaalia... Sitten viikolla 13 taivas romahti ja sairastuin. Määrittämätön keuhko tai ylätie-infektio. Viikko 13 n.45km ja sairastelua.

                           Viikolla 14 tein virheen, josta olen maksanut näihin päiviin saakka. Toivottavasti olen pian saanut ainakin suurimman osan maksettuaa, sillä juoksin n.86km toipilas viikolla, eli viikko sairastelujen jälkeen. En arvannut, että se oli liikaa - aina se ei ollut. Kuka näistä koskaan tietää? Jos nämä aina tietäis, ei olisi kokeillut koputella kyllin eri vaihtoehtoja.

                          Viikko 15 meni tuskaillessa lihaksiston ylikipeytymisen ja elektrolyyttiepätasapainon kanssa. Olen ollut TODELLA KUSESSA! Asiat täytyy nähdä rehdisti, muutoin on hankalampi löytää oikeaa tietä. Siltikään se ei ole helppoa. Olen vähän hukassa juoksuni kanssa kolme viikkoa ennen starttia, mutta USKON löytäväni sen.

                         Viikko 16 (tämä viikko). Maanantaina juoksin erittäin vaikean sunnuntain jälkeen ilmeisesti koko juoksu-urani suhteellisesti (vauhti vs. syke) parhaan Savulantien 10km. 131 keskisykkeellä 5:21min/km. Tiedän kuitenkin, että olin tulossa viikolla 12 paljon parempaan kuntoon, eikä sitä kaikkea mitata noin yksioikoisesti. Sitä on edes täysin mahdoton aivan tarkkaan kuvailla mitä tarkoitan, mutta se on voiman ja keveyden tunnetta jaloissa, jos se auttaa ymmärtämään kuvauksena.

                        Eilen juoksin sitten maanantain hyvän lenkin jälkeen I-SR2014 perhereitin (10,65km) x2. Ensin kevyesti hieman ajoin upottavaa ja pehmeää polkua, jossa myös aluskasvillisuus muuttaa juoksua enempi polkujuoksusuuntaan. Juoksu oli jo paljon helpompaa ja toisen kierroksen reipas kiekka meni jo kohtuullisesti. Siellä voima punnitaan. Tuolla kelillä, tuolla polulla, jo alla kutosen vauhti on hyvää aika monelle - minullekin.

                         Eilistä polkua...

                      Polku on ollut kuivempikin välillä...

 
                        Nyt lähden tältä istumalta hieman vetryttyäni juoksemaan järven ympäri kevyttä asfaltti juoksua. Tässähän tulee kevyt simulaatio tulevasta. Väsyneet jalat. Hieman liian vähän unta - ja sitten taas, ihan hiljaa... Otsikkoakin voi katsoa...

Onni Vähäaho, Nivalassa 15.4.2015