sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

5KM TESTIJUOKSU

                    5KM TESTIJUOKSU, NIVALA 27.3.2016



 TULOKSET

1. Tuomas Ahola           16:40    keskivauhti 3:20min/km
2. Lasse Raudaskoski    18:51    keskivauhti 3:46min/km
3. Juha Jokikuona          19:02    keskivauhti 3:48min/km
4. Onni Vähäaho            20:21    keskivauhti 4:04min/km
5. Jussi Mökkönen         21:09    keskivauhti 4:14min/km
6. Teemu Korpela          29:40    keskivauhti 5:56min/km



                     ARMON VUODESTA TOIVON VUOTEEN


                    Vuosi 2013 oli lähipiirissäni hurja, armon vuosi. Hämeenkyröläinen, syövän voittanut taksikuski juoksi Unkarissa yksin ja yhdessä henkien kanssa rapiat 545km... Eniten juoksuystävistäni vierelläni juossut eläkeläinen(!) nousi korkeimmalle korokkeelle niin Maratonin Sm-kisoissa kuin 5000m ratamatkallakin pojat 60-vuotta sarjassa... Aamulenkkejeni jakaja, katsastusmies ja tietopankki, juoksi puolimaratonin hyvän matkaa alle 2h saaden ojan ravissa ikimuistoisen silityksen päälaelle rakkaimmaltaan... Pascaldupuisin näköinen mies, työpisteessään hallista rappusia pitkin toimistoon kiivennyt terveyseläjä juoksi myös ikimuistoisen puolimaratonin, pitäessään reilusti alle 5min km-vauhtia... Puhekone ja rekkakuski luojan armosta, kykeni amazonmaisissa olosuhteissa Vierumäellä huikeaan vuorokauden kisaan... Itsekin juoksin 5km ennätysken 20:35 ja puolimaratonin ennätyksen 1:31:32.

                   Kaksi pitkää vuotta meni 6vrk juoksuun tutustuessa. Nyt päätin pitkästä aikaa katsoa, saisinko vielä ultraharjoittelun ohella hieman kasvatettua vauhtia. Pitkin alkuvuotta merkit ovat olleet lupaavia ja monet testilenkit ovat sujuneet selvästi vauhdikkaammin kuin koskaan. Ainoana peikkona oli tässä kevättalvella lievä ylikunto ja etureisien tilttaaminen äkkiseltään liian kovasta tunkkaamisesta.

                   5km edellisen ennätykseni (GPS:n mittaama vitonen) olin juossut siis armon vuonna 2013. Nyt on toivon vuosi. Aina pitää toivoa parempaa huomista, maailmaa.  Varaa pitäisi olla parempaan. Viime aikaiset tapahtumat Brysselistä Ylivieskaan viestivät ihmisten pahasta olosta. Siihen parasta lääkettä on toivo, ja halu parempaan huomiseen, maailmaan.

                    Kuusi pääsiäisen marinoimaa miestä (nyt ei naiset osuneet paikalle) tuli haastamaan itseään 5km testijuoksussa. Lähtöviivalla paljon toivoa helpotuksesta vajaan puolen tunnin päästä. Paljon jännitystä, ja toivoa lähtömerkin kuulemisesta - ja sitten Tarmo, nuorempi kellomies, lähetti uroot auringon alle. Katsojia, huoltajia ja kellomiehiä. Paljon upeaa historiaa radan laidallakin. Alle 3h maratoonaria, kaksinkin kappalein alle 15min vitosen juoksijoita. Ilmassa oli paljon toivoa ja esimerkkiä.

                   Juoksu lähtee rullaamaan helposti ja vaivattomasti. Kello tykkää. Vauhti on enempi kuin hurja! Ensimmäinen kilsa helposti aikaan 3:46min. Voi veikkonen - toivoahan siinä heräsi - eikä silti turhaan. Olihan tämä antoisa juoksu - ja toivoa täynnä! Toinen kilometri: 4.09min. Hieman empimistä. Sykkeet olivat kovat. Varomista. Maitohapot pysyivät kuitenkin kurissa. Kolmas kilometri 4.06min. Puolivälin ylitys, toivo loppusuoran auringosta, valosta. Juoksu hieman kankeampaa, mutta ei väkinäistä. Kaksi päivää aikaisemmin vauhtileikittelyssä oli jalat vielä melkoisen paskat etureisien sisäosista. Nyt oli paljon toiveikkaampaa. Neljäs kilometri 4.07min. Matkavauhtia, ylilyönnin varomista. Yritystä rentouttaa hapuilevassa sivumyötäisessä. Viimeinen gps-kilometri: 4.01min. Testosteronia ilmassa! Hormonaalista himoa takoa jalkaa asfalttiin. Ei kuitenkaan ylenpalttista itsensä raiskaamista, sillä tajusin 20min rajan menneen. Sen aika ei ollut vielä, mutta tämä antoi toivoa yhä paremmasta.

                     Kisan voitti eliittijuoksijaksi kehittynyt Tuomas. Askeleessa näkyy paljon hyviä asioita, mutta ennen kaikkea harjoittelun uppoamisen voima. Raudaskosken Lasse, elikkäs "Emppu", oli hienosti toinen. Vasta 15-vuotias juoksijalahjakkuus näyttää aivan maailmanluokan teinitähdeltä, mutta on hyvin vaatimattoman oloinen, ja ennen kaikkea lahjakas askellus paistaa ultrakonin silmään. Kelloa tarkkaillen ja lopussa toiseksi kirien. Vielä hiomaton, ja siksi niin potentiaalinen. Kolmanneksi tuli aikoinaan 1.12 seuduille puolikkaan juossut, perhe-elämään enempi keskittynyt Autiorannan mies, Juha Jokikuona. Eihän se ole hullummin nakata vitosta 19minuuttiin pääsiäisaskareiden lomassa. Oli kunnia olla neljäs itseään paremmassa seurassa. Viideneksi tuli SievinAshtonEaton. Mies on vahva kuin härkä ja auringon lämmittäessä hänen jalkojaan, on toivoa paremmasta edelleen. Kuudenneksi tuli mies, joka on menettänyt kevään aikana läheltä enemmän kuin moni koko elämänsä aikana. Hattu nousee Teemulle, upeasti alle puolen tunnin taas. Olit monen mielessä päivän voittaja. Kaikki on niin suhteellista. Teemu on löytänyt juoksusta toivon.

                      Aikani 20:21min on siis oma ennätys. Aikaisempi oli raakana gps-matka vitosena 20:35. Nyt gps vitosen kohdalla oli aikaa mennyt 20:09. Joten parannus oli hieman isompi kuin miltä se näyttää. Mutta päälle 20minuutin kuitenkin. Hieman kutkuttais vielä noin kuukauden päästä kokeilla uudelleen. Katsotaan. Onhan täällä intoa, ja toivoa.


Onni Vähäaho, Nivalassa 27.3.2016   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti