Ja jos kummelit sanoo, että "me on hävitty tää peli" niin minä sanon että mä oon voittanu "tän pelin". Tässähän kuitenkin tavoitellaan ensisijaisesti omaa kunnon nousua ja siitä tulevaa hyvää oloa. Ja se on nyt sisälläni. Se, mitä tulokset sitten tarjoavat minun mitatessani omaa kuntoani muita sonneja vastaan on vain plussaa, ei itseisarvoista, eikä etenkään olennaisinta. Tulosta nimittäin olen saanut viime kuukausina itselleni. Kehityksen muodossa. Monta kuukautta "kehityshumalassa". Voiko jalkaisin taivaltava juoksun harrastaja enempää itseltään pyytää/odottaa? Nuuskamuikkunenkin on onnellisemmillaan taivaltaessaan nyytti kepin varressa lammen vierustaa. Ja totta vie olen niin tehnyt.
Tammikuussa juoksin jäisen/lumettoman maan aikaan kesäperhereitillä uuden ennätyksen, parantaen entistä 3:06min 10,6km matkalla edellisen talven vastaavaan vetoon verraten. Keskivauhti parani tasan 20sek/km!
Helmikuussa huomasin juoksevani yli 20km kevyet perustielenkit noin 15-20sek/km nopeampaa kuin edellisenä vuonna. Siis per kilometri. Se on aika paljon.
Eilen tunsin reisissä edelleen syvää jumia, vaikka se on pintapuolisesti hälvenemässä. Ajattelin tarjota kahden viikon keventelyn ja lepäilyn vastapainoksi "ommoo kovvoo" talviperhereitin 11,8km matkalla. Ja niin vain lohkesi 2:58min entisestä, viime kevät talven priima-alustan ennätyksestä pois. 16sek/km. Polku oli nyt hyvin lähellä viime vuoden tasoa juostavuudeltaan, mutta kelkka-uran kohta ei ole vielä niin hyvä kuin mitä se viime vuoden ennätysjuoksussa oli, jolloin kelkkareitti oli luokkaa kivikova. Aivan kaikki ei ollut eilenkään pelissä, sillä alku oli varovainen ja lopussa jätin vähän paukkuja lahkeisiin, sillä pelkäsin jalkojen kramppeja niiden tilan vuoksi. Se jäi onneksi turhaksi peloksi.
Pose teemalla jatkaen - iloinen olen myös sykkeiden toiminnan palautumisesta. Varsin helekkävästi nousi mittari 168 tienoolle tarvittaessa. Tästä on hyvä jatkaa, sillä askelma oman kunnon kehityksessä on jo otettu. Mikäli tälle kevään harjoituskaudelle tulee vielä lisäporrasta niin se olkoot vain plussaa, sillä kaiken aikaa ei voi hattu kädessä makiaa pyytää.
Mulla on ens kesälle neljä isoa asiaa, jotka haluan kokea. 1)Kokkola Ultra Run 24h, 2)Karhunkierroksen tutustumisjuoksu n.82km?, 3)Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 57,5km, 4)I-SR2014 koko reitin kierto x3 = noin 170km. Noiden lisäksi kaikki muu on sälää, mutta pose sellaista.
1) Kokkolan 24h kisassa haluan vihdoin onnistua 24h juoksussa. Minulla on nyt perustaso sitä luokkaa, että tuollainen 5:30-6:00 matkavauhti on tasoa huoltavan/erittäin kevyen lenkin tasoa, joten nesteiden ja energian imeytymisen pitäisi toimia paljon paremmin ja vaivattomammin kuin aikaisempien ultrien korkeammissa sykkeissä. Nuo tehot alkaa vastata jo minun omia, lähes vuorokauden mittaisia harjoituksia/retkiä. Isoin valmistautuminen kohdallani tuleekin olemaan henkinen. Ehkä laitan luurit korville maunoahostapaan alkutunneille niin onnistun paremmin keskittymään vain oman suorituksen käynnistämiseen.
2) Minulla on ajatus osallistua toukokuussa 2017 Karhunkierrokselle, joko 82 tai 164km matkalle. Siksi on olennaista käydä tutustumassa reittiin. Tämä tapahtunee jossain kesä-heinäkuussa.
3) Pyssymäki Extreme Polkujuoksu on minulle pyhä asia. Elinikäinen tavoite - ei siis vielä tämän vuoden, kun taso ei riitä - on juosta koko reitti alle 7h. Haluan nimenomaan yhä paremmaksi polkujuoksijaksi, ja yksi hieno tapa on yrittää pysyä pep-kisan palkintopallisonnina, vaikka varmasti mukaan on tulossa taas tasokkaita sonneja.
4) Koska olen niin rajallinen ja hidas, on minun mahdollisuuteni polkujuoksu-ultrissa. Minun matkat on niitä, joissa useammalla jo riittää. Eli haluan kokeilla, miten jalat ja pää kestää kolme kiepautusta meidän vaellusreitin koko reitistöä, eli noin 170km matkaa. Se tulee olemaan syksyn juttuja. Pimeää ja iha-ha-naa!
Posea! Voita itsesi! Osaa iloita voittaessasi itsesi. Elämä on tässä ja nyt. Eilen oli voitto juosta 11,8km talviperhereitti 56:15minuutissa. 40-vuoden päästä se voi olla jos saan lusikan omaan suuhun. Osatkaa nauttia elämästä! Se on lopulta ihan sama, mitä muut tekevät, kunhan lusikkasi ei tipahda lattialle! Se on kuulkas jämpti näin!
HAAPAVEEN JÄTKÄT ON POSEJA!
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.3.2016
Posea lisää - mikä motto !
VastaaPoista