Tämä on ollut lähes skitsofreenistä. Toisaalta tiedän, että tilanne on hyvä ja mitä tehdä, toisaalta olen ollut välillä aivan hukassa - henkisesti. Olen joutunutkin painimaan itseni kanssa enemmän kuin odotin. Olen juossut viimeksi sunnuntaina. Riippuvuus nimeltä juoksu on ollut suurempi kuin luulin. Muistelen tämän olleen lähes yhtä tuskallista aikaa kuin vuonna 2012, kun lopetin nuuskaamisen... Kaipaan vieläkin joskus mälliä huulen alle. Rehellistä. Niin on oltava, jotta pääsee eteenpäin.
Erikoinen tilanne harrastuksessa opettaa aina myös itsestä uusia asioita. Analyyttisyyteni huvittaa tässäkin suhteessa. Osaan jotenkin tarkastella itseäni ulkoa päin. En pääse tavallaan haavemaailmaan, koska näen (onneksi) oman tekemiseni ulkoapäin. Tätä on vähän vaikea muutoin selittää - ja ylipäänsä. Toisaalta olen hyvilläni tästä kyvystä. Se on auttanut monesti.
Palautuminen? Niin. Eihän reisilihakset puolelta toiselle vapaana heilahtele niin kuin katupuheiden mukaan aikoinaan Keskitalon Petrin pohkeet, mutta en usko enää kovinkaan paljoa hyötyväni täydestä juoksutauosta. Juoksijaksi kun ei tulla olemalla jouten eikä pizzaa saa menemättä pizzeriaan. Näin se vain menee - tietyin ehdoin.
Olen funtisinut miksi on ollut niin vaikeaa olla juoksematta. Luulen, että sen vuoksi olen päässyt tähän pisteeseen. Olen halunut kehittyä. Olen halunut treenata. Ilman halua ei tule isompaa kehitystä. Ja nyt on harmittanut, kun olen joutunut lepäämään laakereilla sen sijaan, että olisin voinut kehittää itseäni yhä kovempaan kuntoon. Sitä vaan haluaa aina vain nopeammaksi ja kestävemmäksi. Samalla kiitollisuus terveydestä, siitä tärkeimmästä on läsnä vahvasti. Se tasapainottaa.
Ystäväni, Jyrki Leskelä on aloittanut upean uuden blogin, jossa on paljon aitoa sanomaa. Suosittelen lukemaan. On hienoa tuntea Jyrkin kaltainen, hieno ihminen.
Ei mulla muuta. Taistellaan - sanoo nivalainen liikuntaneuvos! Sitä on uskominen :)
TÄÄ "VAUVAVIDEO" ON SAANUT JO LÄHES 14 MILJOONA KATSELUKERTAA!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 10.3.2016
jeespoks, koita kestää.
VastaaPoistakysyn sulta reilun kahen kuukauden kuluttua kokkolassa 18 tunnin matelemisen jälkeen, kannattiko levätä maaliskuun puolivälissä se viikko tai kaks ja hoitaa ittensä kuntoon. sulla on sen verran kivikova peruskunto siellä syvällä jäntereissä, että pikkupakkolevolla se saattaa pulpahtaa terveenä pintaan.
-valm. järvelä-
Kiitos, "koutsi-järvelä" ;) Hienoa että välitetään. Peruskunto on kyllä vielä kovin alkutekijöissään. Ehkä se noin 10-vuoden päästä alkaa olemaan jo jollakin mallilla. Täytyy juosta kunnon mukaisesti ja saada vahva psyykkinen flow päälle. Voi olla että ulkopuolisten tekijöiden sulkemiseksi ja flow-tilaan upotakseni tarttee laittaa maunoahosluurit korville ainakin aluksi. Täytyy keskittyä 100% vain omaan suoritukseen. Ehkä tosiaan 18h kohdalla voi jo aamupaneelitkin maistua ja aistia kuinka vaikkapa vaaleassa napapaidassa edelleen juosten etenevä, lähes kaksi metrinen lajitoveri, joka voi kyllä mennä vaikka selkä kulkusuuntaan. #kaustinen2010
Poista